Kuvamuistoja

Joulukuussa kukkinut kliivia oli tämän kuuden kuvasarjan "voittaja". Sitkeä - vaikka ensimmäinen kukkavarsi meni poikki, teki se uudet kukat melkein välittömästi (hyvällä hoidolla!)
 

Hand Knit Gnomes syksyn väreissä. Tein näitä kerran lastenlasten Steinerkouluun myyjäisiin.

 

Muistoja kesästä ja talvesta, Lenni-koirasta, Iisak-koirasta, Hilda-kissasta ja perheestä

Mukavia muistoja vuodelta 1967

Lukiossa meillä oli innostava saksan/ranskanopettaja, joka kannusti oppilaitaan lähtemään kesälomien ajaksi maahan, jossa näitä kieliä oli mahdollista käyttää käytännössä, arkielämässä. 

Tässä luokkatoverini ja minä olemme jättäneet hyvästit koulukavereille ja saapuneet Kölniin sairaalatöihin.

 

Evgl. Krankenhaus oli työpaikkamme. Muistan ystävälliset potilaat, jotka olivat kiinnostuneita meistä, jotka olimme tulleet "kaukaa, kaukaa" Suomesta heitä hoitamaan. Fräulein Finnin saikin kosolti läksiäislahjoja kotiin lähteviltä potilailta. Tallela ovat vieläkin. 

Asuntomme ikkunasta pääsin kätevästi ulos poimimaan kukkia huonettamme koristamaan:)

Syksyn tullen oli jätettävä viihtyisä Kölnin kaupunki ja lähdettävä jälleen koulun penkille mukana reippaasti kohentunut kielitaito.  Myöhemmin Saksanmatkoilla  olikin hauska käydä Kölnissä turistina! Bloginimeni Clarissan sain täältä  Kölnistä,  oikea nimeni C. tuntui heille kai vieraalta!

Vanha tuttu!

 

Lahjoja saatiin, mutta kuvaa joulupukista ei otettu. Tässä sama vanha jokavuotinen, eipä vanhene ollenkaan!! Vaikka varmaan kyllä nauttii, kun on saanut aaton työt kunnialla tehtyä.  Itse olen nyt joulukiireiden jälkeen väsynyt,  tuntuu ihanalta vain ottaa iisisti.

 

Lunta on välillä tullut niin, että hyvä kun pääsee ovesta ulos, vaikka onhan minulla ahkera lumikolan käyttäjä! Tuolla hän auraa minulle lahjaksi antamallaan lumikolalla! 😅 

Jatkoa edelliseen: Lahjakola lahjoineen ja sitten lahjan saaja työn touhussa😀

Lapsuudenmuisto

 Pitääpä tulla tännekin kertomaan  hauska mieleen tullut muisto kaukaa 1950-luvulta. Parhaan ystäväni kanssa emme enää voi😢 muistella yhteisiä hassuja päähänpistojamme, mutta voinhan kertoa kaikille muille:)

 

 

Asuimme keskellä kaupunkia ja tuohon aikaan saivat lapset kulkea huoletta kaduilla ilman aikuisen seuraa.  Tämä itsekeksimämme leikki oli yksi suosikkejamme ja voi kuinka saimme nauraa sille sitten aikanaan, kun järki hiukan kasvoi! Leikki oli nimeltään "jokaiselle jotakin". Oli siis sanottava mahdollisimman monelle vastaantulijalle jotakin - mielikuvitusta siinä tarvittiin, sillä noilla kaduilla oli melko paljon jalankulkijoita.

 Toinen leikkimme oli myös ystävällismielinen - siinä  oli niiaten tervehdittävä niin useaa vastaantulijaa kuin vain ehti! Muistan kuinka monta vanhaa tätä-ihmistä kääntyi ihmetellen katsomaan jälkeemme miettien ihmeissään, keitä me nyt olimmekaaan!

Lapsuus oli ennen niin erilaista. Sai käyttää omaa mielikuvitusta, luoda omia leikkejä...

 

No mikä yllätys!

Aamulla kun herättiin, näimme, että maisemat ikkunan takana olivat kuin satumaasta! 
 

 

Mutta lisää lunta ja myrskyä on tulossa, joten paras pysyä sisällä ja ottaa rennosti.

Luettavaa riittää, Anna-Riikka Carlson on kirjoittanut kirjan suosikkikirjailijastani. Mielenkiintinnolla odotan pääseväni tutkimaan, mitä  "Rakas Eeva Kilpi - Nämä juhlat jatkuvat vielä" pitää sisällään. 

Toisella tapaa mielenkiintoinen on Katja Hoyerin "Diesseits der Mauer", eli  Muurin takana. Noin 500 sivua tietoa siitä, minkälainen maa sieltä löytyi. 1960-luvulla oli koulussamme monella tytöllä kirjeenvaihtotoveri DDR:stä, taisi olla saksanopettajamme ansiosta. Vielä tänäkin päivänä kirjoittelemme harvakseltaan Monikan kanssa ja lahjat vaihdamme aina jouluna ja syntymäpäivinä. Kerran muurin aikana tuli siellä vierailtuakin. 

Harmittaa, kun Tommi Kinnusen Kaarna on vielä saamatta. Oli ehdottomasti tarkoitus tilata se samalla noiden edellisten kanssa, mutta ehtiihän vielä, sillä hyvää kannattaa aina odottaa!

 

Ajatuksia syksyllä

 Teimme vuoden viimeisen matkan kesämökillemme. Kaunis sää otti meidät vastaan, onneksi, sillä tänään saimmekin sitten lunta täällä kotona!

 

Omenat olimme onneksi keränneet talteen hyvissä ajoin, linnut saivat hoitaa loput!

 

Sisällä oli sen verran viileää, että
 

 nautimme eväät mieluiten kuistin lämmössä!

Mietelause

 

Oletteko samaa mieltä tästä, että 15 minuutin neulominen ennen nukkumaanmenoa, ovat päivän parhaimmat 2 tuntia!💝