Joulutervehdys

Jouluruusu oli kerännyt voimia koko kesän ja pääsi nyt jälleen sisälle. Uskollinen kukkija!

Kissanpäiviä

 

Tehdäänpä tällä kertaa asiaa, ei tikusta, vaan kissasta.  Hilda on meillä hoidossa aina, kun oma perhe lähtee matkoille tai muuta ja ihme kyllä, kissatyttö on valloittanut minut täysin söpöydellään ja kiltillä luonteellaan.

Istuin tässä työpöytäni ääressä kirjoittamassa ja sehän kiinnosti myös Hildaa. Äänettömästi ja niin kevyesti se hypähti pöydälle, kulki ympäriinsä ja tutki tarkkaan  kaikkea, mitä esillä vaan oli. Tove Janssonin julisteen edessä oli kyllä pysähdyttävä hiukan pitemmäksi aikaa.

Syntymäpäivä sattui olemaan juuri nyt ja olihan sitä vietettävä kukkien kera, sitten olikin mukava kellahtaa  olohuoneen nojatuoliin, kaveriksi tuli "puupää-kissa".

 

 

Maanantai, tiistai, keskiviikko , torstai, perjantai, lauantai, sunnuntai......

 

 

Uskomatonta, vaikka päivät oikeastaan ovat toistensa kaltasia, ne vain livahtavat ohi! Tuntuu melkein kuin ei uskaltaisi vilkaista kalenteriakaan, mutta onneksi tämä on hiukan erilainen. Ei tarvitse tuijottaa vain päivämäärää, vaan voi tutkia, näkyykö siinä joku hyvä idea, jonka voisi vaikkapa toteuttaa. Ja onhan siinä myös muistilehtiö ja kynän kera:)

 

Kalenterin sain Berliinistä Monikalta,  alunperin kouluaikaiselta kirjeenvaihtotoveriltani. Hauska lahjaporo pitää suussaan tammikuun 4. päivän ideaa: Als smarten Smartphone-Ständer kann man eine alte Kassettenhülle zweckentfremden. Ganz aufklappen und umgekehrt aufstellen.

 

 

 

Toimii mainiosti!

 

Vaikka aika kuluu ja nyt pitäisi olla jo talvi,  ei se kuitenkaan halua tulla. Päivän, pari voi nauttia lumesta, joka sitten taas sulaa. Eipä ollut ennen vanhaan tällaista!
 

 

Ja joulun jälkeen vaihtui sitten vuosi

 

 

Keittokirjojeni joukosta  löytyi "aarre", Anna Olsonin Kokbok vuodelta 1909, miehen isoäidin ahkerasti käyttämä. Sivuilta löytyi hänen muistiinpanojaan muistakin asioista kuin ruokaan liittyvistä, kuten esim. kuka on kenenkin kummi!!

 

 

Uusi vuosi toi meille Hilda-kissan muutamaksi päiväksi. Ja kun saatiin hiukan pakkasia ja luntakin olivat talitiaiset ja muut siivekkäät ahkerina lintulaudoilla.  Hildallehan se oli juhlaa! Lieneekö ajatellut mielessään, että "oivan paistin mä tuosta saisin, jos vain....."

Toivotaan, että saisimme pitää edes tämän ohuen lumipeitteen, mielikin heti piristyi kun harmaat aamut ja päivät  muuttuivat valoisammiksi.

Huhti-joulukuu

On taas mennyt monta kuukautta ilman ainuttakaan postausta! Tuskin täällä enää kukaan jaksaa käydäkään, mutta laitan nyt ainakin itselleni pienen kuvallisen "kertomuksen".

Pääsiäisyllätys Berliinistä kouluaikaiselta kirjekaverilta.

Koirapoika tutustuu uuteen skootteriin:)

 Puutarhassa riittää paljon töitä, mutta vielä enemmän kaikenlaista kaunista!

 

 

Eino Leinon-päivään sopiva maisema.

 

 

 

 

Lapsenlapsen konfirmaatiotilaisuus kauniissa kotikirkossa, jonka alttaritauluja jaksaa aina ihailla ja ihmetellä taitavan maalarin jälkeä. 

Koronasta huolimatta pääsemme onneksi liikkumaan vapaasti  täällä lähiympäristössä,

 

mutta Lypekkiin emme pääse, siitä saa vain muistuttaa keramiikassa aikoinaan tekemäni Holstentorin portti

 

eikä pääse Wieniinkään. Nyt on aikaa katsella taaksepäin ja muistella entisiä hyviä aikoja, kun saimme vapaasti lähteä minne vain. Wiener Kursalonin konsertti erään joulumatkan aikana olkoon yksi esimerkki näistä mieluisista muistoista.

(Olipa vaikeuksia kuvien sijoittamisen kanssa, saan syyttää itseäni, miksi pidin niin pitkän tauon!)

 

 

Jo huhtikuu

 Enimmäkseen tässä nyt joutuu pysymään seinien sisällä, kuten kaikki muutkin, etätyöläiset, etäkoululaiset ja 7-kymppiset.

Media on tullut apuun ja neuvoo nyt, miten ajan saa kulumaan kotona ollessa, siinä on tullut neuvoa laidasta laitaan. Vahinko vaan, kun tässä ei ole aikaa noudattaa noita neuvoja, kun tekemistä on omasta takaa niin, ettei päivän tunnit tahdo riittää.

 Lyppekkiin tai Pariisiin ei nyt pääse matkustamaan, mutta miten hauskaa on, kun voi seurata  Reetta Niemensivun Maalarisiskojen sivuilta Helene Schjerfbeckin matkaa sinne.

Lyhyemmän matkan saatoimme sentään suoda itsellemme pari viikkoa sitten, kun kävimme tarkistamassa, että kesäpaikassa  kaikki oli kunnossa.

Mutta ei sielläkään Korona kokonaan unohtunut, tuolta hyllyltähän se  pääsi  muistuttamaan olemassaolostaan.

Onneksi luontoa riittää myös kotinurkilla ja puutarhatöitäkin jo aloittelin. Sen jälkeen on muutaman kerran satanut lunta, sulanut pois, satanut uudelleen lunta, sulanut, mutta nyt on luvassa keväisempää.

No niin, kello on nyt 23.30 ja minä tapani mukaan venytän päivää, kun en malta lopettaa. Nytkin otan tuon Puuvillaenkelit-kirjan ja jatkan päivääni sen parissa.

Toteutuivatko toiveet?

Kyllä ja ei!

Sain itseltäni lahjan, jota olin toivonut🤗

Mutta en saanut jouluksi lunta, jota myös olin toivonut :(