Nyt saa valita

 kumpi on kauniimpi.

 tämä helmikuinen "kevätpäivä"

tai helmikuinen talvipäivä.

Helmikuinen metsä nykyisessä kevätasussaan, 

tai sama helmikuun metsä muina vuosina normaaliasussa.

Minä, joka ihan tosissani rakastan kaikkia neljää vuodenaikaamme, pidän enemmän noista valkoisista kuvista. Entä te muut?

Niin, on tämä sitten kumma talvi – talvi, joka ei tullutkaan. Punatulkkuja ja talitiaisia pojat tässä katselivat, taisi olla viime vuonna näihin aikoihin.  Nyt linnut laulavat kilvan kevätlaulujaan ja kiurukin on jo saapunut. Miten se nyt olikaan: kuu kiurusta kesään......!

Tämäkin herra sai elää vain yhden vaivaisen helmikuun päivän, raukka.

LUMIUKKO

Oli pihassa lumiukko,

hyvin suuri ja mahtava mies.

Se tuijotti hiilisilmin

ja korkean arvonsa ties.

– Olen mainio, mahtava herra,

se tuumi, tuumi näin.

Mutta harakat kylässä kaikki

nauroivat takanapäin.

Sää lauha ja suojainen ehti

ja ukolle tuhon toi.

Ei ilkkua saa nyt sille,

– niin muillekin käydä voi.

-Heikki Jylhä-

Hei!

Löysinpä viisaita, tähänkin päivään sopivia ajatuksia, jotka haluan jakaa kaikkien blogiystävieni kanssa.

Mitä voisi lahjoittaa sille,

joka omistaa jo kissankellon,

vanamon, säteet kevätauringon,

jolla on talvi ja syys – kävisikö ystävyys?

-Elina Karjalainen Uppo Nalle-

 ❤ Siispä hyvää ystävänpäivää kaikille yhdessä ja jokaiselle erikseen! En trevlig vändag till alla och envar!

Älä kulje edelläni, en ehkä seuraa.

Älä kulje perässäni, en ehkä johda.

Kulje rinnallani ja ole ystäväni.

Näin sanoi viisas Albert Camus ja noin piirsi taitava Janosch.

Viikon varrelta, jos ei kauempaakin

Kun sää on tällainen,

on hyvä olla muuta tekemistä kuin katsella siinä kuljettajan vieressä auton ikkunasta tuota synkkyyttä. Mieluummin kudon tätä pipoa, joka ei millään aio edistyä,

kun  päivät ovat täynnä muuta tekemistä. 

Hyvä kun teetin Ifolorissa viikkopäivyrin tällekin vuodelle. Saa laitettua muistiin nuo tärkeimmät asiat:-)

Valmistakin on tullut! Kuten tämä Jacques Cousteau-pipo perheen miesväelle, josta kerroin jo täällä.

Valmiita ovat olleet jo pitemmän aikaa nuo oikealla olevat tawashit eli japanilaiset pesusienet. Punomon sivulla on hyvä ohje, oman ohjeen löysin jo aikaisemmin Jonna Hietalan kirjasta Kerällä.

Keramiikkavadit ovat melkein uunituoreita, kaksi odottaa vielä lasitusta ja polttamista .

Näillä alkaa sen sijaan olla jo "antiikkiarvoa", en muista milloin nuo tein.

Nyt taidan jatkaa  tämän sinisen Cousteau-pipon kutomista, onhan se jo viittä vaille valmis. Tuo kavennus on pipon hauska tunnusmerkki. Hyvän ohjeenhan löysin Punaisen sydämen torppa-blogista KLIK.

Saa nähdä kumpi saa punaisen, kumpi sinisen pipon. Sekä miehelle että pojalle kelpaavat molemmat, mutta ratkaiseeko pojanpoikien mielipide. Kuunteleeko poika neljävuotiastaan, joka sanoi, että punainen on tyttöjen väri, 6veen mielestä se on tulivuoren laavan väri, mikä on tosi hienoa. Aika näyttää.

EDIT:

 Pipo valmistui!

Ja kun kaikki on pistettävä muistiin, pääsivät molemmat pipot blogin lisäksi neulontapäiväkirjaanikin, mikä ei nyt ole niin ihmeellistä. Sitä en kylläkään ymmärrä, miksi tuolla samalla  pipolla on näissä blogikuvissa kolme eri sinistä sävyä. Samoin tuo punainen, kuvassa on aivan väärä väri, oikea on paljon tummempi!

Näissä  pikkupoikien autoissa meillä oli myös ihmettelemistä. Neonvalot vain loistivat, kun autot  tekivät voltteja ja ajoivat hurjaa vauhtia.  Ehkä kaikki israelilaiset autot ovat tuollaisia, sieltä kun olivat kotoisin:-)

Vastauksia Helenalle

 Kuva: How About Orange

jonka sivuilta löytyi tällainen kirjallisuusaiheinen haaste. Kiitos!

1. Millä kielellä luet ja millä kielellä/kielillä luet eniten? Onko eroja?
Kielijärjestys on tämä: 1. suomi, 2. ruotsi, 3. saksa. Jos kirjan teksti vie mukanaan, unohdan kokonaan, millä kielellä se on kirjoitettu. Englannin kielellä luen myös, en tosin yhtä sujuvasti kuin edellisillä ja itku melkein tulee, kun huomaan, kuinka toivotonta on nykyään edes aloittaa kokonaisen kirjan lukeminen ranskaksi.

2. Mikä kirja on tehnyt sinuun vaikutuksen?
Kuten kaikilla kirjojen ystävillä, on minullakin monta mieleen jäänyttä kirjaa. Yksi niistä on Markus Zusakin Kirjavaras. Hieno kirja, kertojana  kuolema, mutta sympaattinen sellainen.

3. Mikä kirjannimi kuvaisi sinua/elämääsi?
Vilkaisin kirjahyllyymme ja löysin kaksi elämääni sopivaa kirjannimeä: Ilja Repinin Mennyt aika läheinen, sekä Janne Gallen-Kallela-Sirenin Minä palaan jalanjäljilleni. Nämä kertovat niin selkeästi asian, joka vie paljon aikaani, mutta myös antaa paljon, eli kiinnostukseni sukuni historian tutkimiseen.

4. Mitä lukeminen sinulle merkitsee?
Kirjat ovat "ilma, jota hengitän".  Onko elämää ilman kirjoja? Paperille painetut kirjat ovat tietenkin edelleen ykkössijalla, mutta minulle käyvät myös e-kirjat ja äänikirjat, kunhan vain saan olla kirjallisuuden parissa.

5. Mikä on tällä hetkellä lempikirjailijasi?
Nyt olen tylsä ja toistan itseäni: Margaret Atwood ja Carol Shields. Yöpöydällä on aina joku Shieldsin kirjoista.

6. Mihin seikkailuihin kirja on sinut vienyt?
Voi noita mielikuvitusseikkailuja, joihin pääsin mukaan lukiessani aikoinaan fantasiakirjallisuuden klassikkoa,Tolkienin Taru sormusten herrasta.  Toisenlainen seikkailu oli seurata Buendían suvun mielikuvituksellisia vaiheita Marquezin kirjassa Sadan vuoden yksinäisyys.

7. Katsotko kirjoista tehdyt elokuvat?
EN! Tai ehkä jonkun harvan olen katsonut.

8. Kerro kammottavin ja  paras kokemus käännöskirjasta.
Voi, kun en saa mieleeni tuota huonoa käännöstä, vaikka juuri melko hiljattain törmäsin kömpelöön sellaiseen. Muistan vain kauhistelleeni. Yleensä kääntäjät kyllä osaavat työnsä. Runojen kääntäminen on asia erikseen eikä varmaankaan helppoa, mutta Bo Carpelan on onnistunut hyvin kääntäessään  ruotsiksi esimerkiksi Helena Anhavan runoja ja Carpelanin Lehtiä syksyn arkistosta on käännöksenä yhtä hyvä kuin alkuperäisenä.

9. Minkä kirjan olet viimeksi jättänyt kesken?
Harvoin jätän kirjaa kesken, "lepäämään" voin kyllä siirtää jonkun ei niin miellyttävän. Joskushan voi käydä niin, että mieli muuttuu, kun on lukenut kirjaa vähän pitemmälle. Sisukkaasti jaksoin lukea loppuun Haahtelan Lumipäiväkirjankin, joka ei sitten ollut minun kirjani, niin paljon kuin sitä ollaankin ylistetty.
Muita ei nyt sitten tule mieleen kuin kauan sitten kesken jäänyt Volter Kilven Alastalon salissa.

10. Mitä kirjaa suosittelet minulle?
Suosittelen  Mary Ann Shafferin & co:n kirjaa Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville, jos et ole sitä jo lukenut. Siinäpä lämminhenkinen hyvän mielen kirja!

kuva täältä

Lämpömittari

Ylös alas ylös alas juoksee elohopea,

 se on niin kuin sisilisko, kiiltävä ja nopea.

-Aale Tynni-

Eilen oli lämpömittarissa vielä parikymmentä pakkasastetta, tänään vain 13. Kylmäähän sekin oli vielä,

sen tunsi kun pisti nenänsä ikkunasta ulos. Nämä puut ovat kyllä kärsivällisiä valokuvamalleja. Poseeraavat kiltisti, vaikka joutuvat vähän väliä kertomaan täällä blogissakin näistä säiden vaihteluista.

Miten herkulliselta maistuikaan lämmin bataattikeitto näin pakkaspäivänä. Se valmistuu nopeasti, kunhan vain kaapista löytyy sopivat ainekset, eli bataattia, porkkanaa, sipulia, ruokakermaa, chilikastiketta, turkkilaista jugurttia, ruokosokerisiirappia ja kurpitsansiemeniä.

Ohje löytyy täältä [klik]

Vastaanpa vielä epävirallisesti Allun blogissa olevaan epäviralliseen meemiin: näytä kaupunkiasi. 

Sain syntymäpäivälahjaksi valokuvateoksen minulle ainoasta kotikaupungista. Olen asunut muualla jo ties kuinka kauan, mutta tunnetasolla se on vain tämä kaupunki [jälleen KLIK]. Tammikuun teema oli joku tyypillinen asia kaupungista ja tämä kuva sopii siihen hyvin. Niin kauan kuin muistan, mentiin lumen tultua rantaan liukumaan korkeaa mäkeä alas.

Iloisena yllätyksenä saimme muuten nähdä kirjassa  tuon vuosien takaisen kuvan. Siinähän on meidän tyttö ja 8vee pienempänä!

Säätiedotus

Tulihan se talvi sitten lopulta, kun vain jaksoi odottaa. Lunta on satanut hiljalleen koko päivän ja nyt on jo pakkastakin -10°C.

Eilinen iltalenkki jäi kyllä lyhyeksi, kun viima tuntui poskissa ja meni takinkin läpi. Ensi kerralla on muistettava siirtyä talvitamineisiin.

Pikkupojille sain sopivasti  valmiiksi  lämpimät villasukat suosikkikuvioin.  Punaisiin lintuihin löysin Pia Tuonosen neuleohjeet (KLIK), mustat oli keksittävä itse.

Tytärkin sai lopulta WURM-myssynsä, jota oli  odottanut jo kauan, kokoa kun piti hiukan muuttaa,  mutta nyt pysyvät korvat lämpiminä.

Seuraavaksi olen suunnitellut Jacques Cousteau-pipon  kutomista pojalle ja Mr.Clarissalle. Ohjeita löytyy täältä ja täältäkin. Samalla on mietittävä, mitä äänikirjaa alkaisi kuunnella Cousteau-pipoja kutoessa. Vielä on tosin  jäljellä monta lukua Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan-äänikirjasta, jota kuuntelen nautiskellen vain käsitöitä tehdessäni.

Kohti valoisampia päiviä

olemme jo hyvää vauhtia menossa, mutta  vielä ovat päivät niin kovin lyhyitä.

Läkkilampetin  lämmin valo vie meidät 1900-luvun alun tunnelmiin.  Amanda Ivarsin,  kansan suussa Bläckslagars Mandan  käyttämän mallin mukaan valmistettu Lappväärtin lampetti on kaunista käsityötä.

[klik]




Eipä tuo aurinko pitkään jaksa meitä ilahduttaa. Onneksi ehdimme meillä joululomapäiviä viettävän 8veen kanssa ennen pimeän tuloa poimia metsästä

"kukkia" vaaseihin ja  kasvimaalta keräsin viimeisen persiljasadon:-)

Ja sitten,  mikä ihanuus pimeänä iltana ottaa kirja käteen,  nauttia jouluisesta musiikista, maistella herkullista suklaata, tai istahtaa sohvalle katsomaan hyvää filmiä.
Kiitos teille hyvät ystävät, Sira ja Allu hienoista lahjoista, musiikista ja filmistä.

Talven tulosta ei ole tietoakaan. Luonto on vihreä, pakkasta ei ollenkaan. Pian vaihtuvan vuoden kunniaksi sopiikin siis nostaa malja, jäkälämalja.

PIKARIJÄKÄLÄ

Luuk. 17:12

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan,

ja sade täytti sen, ja pisarassa

kimalsi taivas tuulta pidättäen.

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan.

Nyt malja elämämme rikkaudelle.

Helvi Juvonen

Pohjajäätä

❤ KAIKKEA HYVÄÄ VUODELLE 2014 ❤