Tekohengitystä blogille

Netistä löytyy vaikka minkälaisia kuva päivässä-haasteita, mutta taidankin tehdä oman listan keräämällä sopivia aiheita sieltä sun täältä, tai keksimällä itse, jos ei sopivaa aihetta löydy. Listaa en voi siis julkaista vielä täällä, mutta tulossa on. Tämä on ennen kaikkea haaste itselleni, koska haluan pitää blogiraukkani elossa.

1. LEHTI

Ilo visersi äänellä peipposen

pienen ja kaikkein tyhmimmän,

puun oksalla vaaleanvihreän,

puun lehtiin puhjenneen.

Ilo visersi äänellä peipposen,

ja kaiku kirmasi hopeinen

yli kullanruskean sammalen

pois metsään hämyiseen.

(Säe Aale Tynnin runosta Ilo)

Aika näyttää, muuttuuko  kuva päivässä–haaste kuva viikossa/kuukaudessa–haasteeksi:-)

Kukkia, koiria, kirjoja, käsitöitä, keramikkaa ja mitä kaikkea

Nämä kukat ostin melkein keskellä talvea muistuttamaan kevään tulosta ja tulihan se. Ainakin tämä päivä oli mitä upein!

"Lapsenlapsi" lähti hiljattain mukaamme pois sairastelevan kotiväen luota. Kiva kytätä noita perässä ajavia, tuumii tässä Alfons.

Kyllä oli juhlaa, kun sai juosta vapaana luonnossa ja lumessa, tuhatta ja sataa.

Alfons pääsi kotiin, kun perhe tervehtyi ja sitten olikin meidän vuoro lähteä  matkoille. Tuttu viihtyisä kaupunki oli määränpää ja siellä juhlittiin tämän herran pyöreitä vuosia. Hieno päivä! 

Oili Kokkosen korttitaidetta

Vaikka syntymäpäiväjuhlimisia on jo nyt riittänyt ja lisää on tiedossa, on välillä oltava ahkerakin, eihän tuo juhliminen elätä.

Näissä töissä on inspiraation lähteenä Molla Millsin Virkkuri

Runot tai savi, kummasta pidän enemmän? Vaikea valita, joten yhdistetään ne sitten.

Keramiikkavatiin olen ikuistanut Beatlesin  lyriikkaa – säkeen  Blackbirdista :

Blackbird singing in the dead of night. 

Take these broken wings  and learn to fly. 

All your life you were only waiting for this moment to arise.
---------

Mikä ilo korville ja silmille, kun keltasirkut suurin parvin  tulevat vielä ruokintapaikoille tuohon keittiön ikkunan eteen ja talitiaiset pitävät kaunista konserttia. 

Taitavat puutarhatyöt jo olla mielessäni, kun tuli tehtyä tämä taulu ulkoseinää koristamaan. Ehkä joskus on tarpeen muistaa nämä sanat, kun kukkien ja kasvimaan hoitaminen ei oikein innosta. 

I meant to do

my work today

But a brown bird

sang in that apple tree

----------

-Richard Le Gallienne 1892-

 

Tuolla runonsäkeellä on  ikää jo aika paljon. Nyt aion jatkaa toisenlaisten runojen parissa. Saa nähdä, jäävätkö Antti Holman Kauheimmat runot elämään yhtä pitkäksi aikaa, onhan teoksessa Reino Leinon, Sirsi Sunnaksen, Edit Södermalmin, Karin Toisiks-Parasken runoja:-)  Odotan hauskoja lukukoemuksia näiden mestareiden parissa.

 

Arki taas ja arjen touhut

Katselen mielelläni television kokkiohjelmia varsinkin silloin, kun tuntuu että ruokalista toistuu samana viikosta toiseen. Nyt olen katsellut Neljän tähden illallinen-ohjelman uusintoja ja löytänyt sieltä muutamia kokeilemisen arvoisia ohjeita. Tätä salaattia tein tänään ja se kannatti!

Kasvispannari on herkullista pikaruokaa, ohje löytyi täältä [KLIK]

 

Jatkoin hiukan tavaroiden karsimista  yrittäen noudattaa KonMarin neuvoja. Kirjoihin näyttää kuitenkin olevan sellainen tunneside, että  täällä meillä ei karsimisesta oikein voi puhua. Nämä Elsa Beskowin ihanasti kuvitetut kirjat,

kuten monet muut lastenkirjat tuli vain järjestettyä paremmin. 

Kun työ oli tehty, tuli Täti Vihreä, Täti Ruskea ja Täti Sinipunainen mukanani iltapäiväkahville.

Nyt vain odotan, että innostun konmarinoimaan vaatteita, niiden karsiminen onkin paljon helpompaa ja oikeaoppinen viikkaaminen ja järjestäminen kaappien hyllyille ja laatikoihin on se piste iin päälle.

Lunta, lunta

Taitaa olla viimeinen hetki laittaa muistiin kauniit talviset pakkastunnelmat, ensi viikolla on jo luvassa sadetta ja jokunen lämpöastekin.

TALVIAAMU

Mikä hiljainen ja suuri onni onkaan

huurtehisten puiden unelmoissa,

aurinko kun talviaamun koissa

katsoo metsän korkehimpaan honkaan!

 Vavahtaen syttyy metsän synkkä syvyys

kirkkautehen talviaamun koiton.

Loistaa yli metsän, läheisen ja loiton,

valon suuri siunaus ja hyvyys.

-V.A. Koskenniemi-

Yhtä hauskaa kuin on kulkea kameran kanssa ulkona kuvia näpsien on  selata sitten kotona runokirjoja ja etsiä löytyisikö joku runonsäe juuri tuohon tai tähän kuvaan. 

Mutta eipäs nyt vain haaveilla ja runoilla ja tuijotella pilviin, sillä onhan tässä päiviin mahtunut muutakin – hiukan epäromanttisempia asioita. Ensin minä, sitten tämä tämä paras kaverini saimme vuorollamme jonkinlaisen yhtäkkisen vatsapöpön, onneksi nopeasti ohi menevän, mutta kuitenkin voimille ottavan. Meillä tuollainen vieras on todella harvinainen, vaikka koko työurani toimin pienten ja suurten lasten parissa ja aina oli näitä epidemioita liikkeellä.  Jouduin siis  etsimään tietoa, mitä voi ja saa nauttia. Paras laittaa tieto tänne muistiin, jos vaikka vieras joskus piipahtaisi uudemman kerran, no tuskin!

Oloa helpottavan SUOLA-SOKERILIUOKSEN  ohje

1 l vettä

8 tl sokeria

1 tl suolaa

pieni ripaus ruokasoodaa

annetaan kiehahtaa ja nautitaan. Maistuukin hyvältä!

 

Kun nälkä jo alkoi vaivata pakollisen paaston jälkeen, maistui pehmeä kaurapuuro, onneksi pakasteessa on vielä kesän mustikoita.

Mutta! Miksi minun keittämäni puuro on kaikkea muuta kuin pehmeää, kun taas kämppis joka on melkein vasta-alkaja puuronkeitossa, saa siitä täydellistä.

Siitä kiitokseksi saakoon hän nämä pian valmistuvat sukat, melkein samanlaiset kuin nämä [klik]

Kultasäde auringon,

hiipii läpi pensaston.

Jäässä oksat:riippuvat

kohta niissä pisarat 

Pisaroiksi suli jää,

kirkkaammin nyt kimmeltää.

Vangittuina piilivät

jäässä värit heleät.

Uuteen eloon heräten

eessä säteen lämpöisen 

viileämmin, puhtaammin

nyt ne loistaa silmihin.

-Juhani Siljo-

Pian sulaa lyhdyn komea myssy:-)

Vuosi vaihtui

ja tammikuukin on jo viikon vanha.

Täksi viikoksi on luvattu reilua pakkasta, vaikka korkeintaan -10°C sopisi minulle paljon paremmin. Lunta meillä on vähemmän kuin Berliinissä tuossa Siran tekemässä kalenterikuvassa. No, eipä tainnut tämän vuoden kuva kalenteriin ehtiä, joten viime vuoden lumiahan nuo.

Ken kerran itse on onnellinen, se tahtois onnehen jokaisen ja antaa ja antaa ja antaa vaan oman onnensa aarteistaan.

Jo lapsuuden ajoista muistan, kuinka kuuntelimme radiosta  uudenvuodenaattona säkeitä Eino Leinon runosta Hymyilevä Apollo. Miten se jäikään viimeksi kuulematta, mutta ei hätää, sainhan lukea  pienen osan runosta keramiikkakurssilla tekemästäni vadista:-)
Ja täältä voin kuunnella runon vaikkapa Esko Salmisen esittämänä [linkki] 

Keramiikasta kun nyt tuli puhe, pitääkin näyttää nämä ensin puolivalmiit ja  sitten valmiit työt,joista kerroin täällä.  
Alakuvassa näkyy neljä keramiikkaista "virkkausohjetta" ja kaksi virkattua ympyrää. Jos nuo ohjeet ovat epäselvät, voi käydä oman Kopan sivuilla  tarkentamassa.

Sain muistikirjan, jonne voin merkata ideat, joita päässäni liikkuu tai mitä jopa olen aikaansaanut ja kaikkea siltä väliltä. Hauskaa, että joku on tehnyt tällaisen pirteän kirjasen, jota

voin täytellä, kunnes Minun Kirjani on valmis.

Oikea aarre minulle, 160 sivua ohjeita siitä, kuinka tehdään itse inspiroivia muistivihkoja vaikka mistä itseä ja muitakin kiinnostavista asioista : matkoista, käsitöistä, ruokaohjeista, suvusta.......

Helmet-lukuhaaste 2016 [klik] on haaste, jonka aion ottaa vastaan, ainakin osittain. Ehkä näin tulee luettua kirjoja, joihin ei muuten tarttuisi. Haasteessa on 50 erilaista teosta, mutta moni kirjahan sopii useampaan kohtaan, jonkun kohdan aion suosiolla ohittaa, jäljelle jää kuitenkin vielä kylliksi haasteita.
Pian voinkin miettiä, mihin kohtaan ruksaan Carol Shieldsin kirjan Ellei ja mihin tuossa kuvassa olevan toivomani joululahjakirjan  Tiina Miettisen Piikojen Valtakunta  
 

 

Joulutunnelmia

Jouluiset tunnelmat jatkuvat meillä perinteisesti Nuutin-päivään saakka. 

 

Pikkulasten kanssa olemme leiponeet pipareita niin, että niitä riittää  vielä pitkään. Yhdelle vieraistamme leivoin noita alempia, gluteenittomia suklaisia tattaripipareita  Kotilieden ohjeen mukaan ja aion leipoa uudemmankin kerran.

Päivät ovat olleet aurinkoisia, lehdissä julkaistaan kilpaa uskomattoman kauniita auringonnousu- ja laskukuvia. Luonto on ollut vihreä, mutta nyt saimme ohuen lumipeitteen, ehkä talvi tuleekin, ainakin lasten riemuksi.

Joku on löytänyt jopa sieniä joulukuussa, minun herkkutattini on kyllä savesta tehty:-)

 Tonttutytöllä on jo ikää, mutta hyvin hän jaksaa vielä osallistua joulun viettoon.

Melko huvittavaa, kuinka suuri osa kotiamme koristavista jouluesineistä alkaa olla peräisin Saksasta, kiitos kirjekaverini, jonka kanssa olemme kirjoitelleet kouluajoista saakka . Tuossa näkyy  sauhutteleva lumiukko kelkkansa kanssa ja kaunis puinen kynttilänjalka,

taidokkaat nyplätyt  ja puuleikkauksin tehdyt kuusenkoristeet ja

poikakuoro esiintymässä keskellä kirkonkylää joulupukin saapuessa lahjoineen –

 ja uusimpana tulokkaana metsikön keskellä kirkko. Nämä kaikki ovat  taidokasta perinteistä erzgebirgeläistä kansantaidetta.

 

Miten Allu osasikin yllättää  aiheeseen sopivasti saksalaisilla herkuilla ja  joulutavoista ja -perinteistä kertovalla kirjalla. Lämmin kiitos!

Tunnelmallista loppuvuotta!

Ja jälleen

tasan kuukausi edellisestä postauksesta!  Blogiystävät varmaan ilahtuvat nähdessään elonmerkin täältä ja kuulen kuinka turkulaiset ystäväni tervehtivät sikäläisittäin "vieläksääkin elät"! Olin kokonaan unohtanut tämän ystävällisen tervehtimistavan ja nauroin makeasti, kun törmäsin siihen Kotiliedessä Tellervo Koiviston haastattelussa.

Ensimmäinen adventti on jo takana ja joulu lähestyy pikavauhtia, kuten joka vuosi. Koska hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, istahdin tähän keittiön pöydän ääreen miettimään, mistä aloittaisin. Välillä avasin silmäni ja

katseeni harhaili kauniissa lumimaisemissa, talvi se tuli yllättäen käväisemään jo toisen kerran nyt marraskuussa.

Mukillinen kahvia piristi ja otin esille virkkuutyöni. Oma Koppa-kirjasta ja Oma koppa-blogista löytyy ideoita kehiteltäväksi vaikka kuinka paljon ja niinpä jatkoin näiden kukkaympyröiden tekoa. Luulin olevani kekseliäs, kun vein yhden kukkaympyrän keramiikkapajalle painaakseni omatekoisella työllä kuvioita savitöihini, mutta mitä vielä, "pyörähän oli jo keksitty" !  No, ne täysin  omasta päästäni lähteneet ideat ovat yleensäkin harvinaisia, ei se kuitenkaan tekemisen iloa haittaa.

Askel lähempänä joulua: keittiön pöydällä uunituore keramiikkavati kynttilöineen ja kesäinen sini-valkoruutuinen vakstuukki vaihtunut "talvisempaan".