No johan on sinistä!

Tänään ajaessamme kaupunkiin totesin ties kuinka monta kertaa vieressä istuvalle kaverilleni  kuinka  kauniin sininen taivas olikaan! 

Kotiin palattuamme saivat kukkapenkin sinivuokot  osakseen saman ihailuni,

joten jatketaan siis samalla värillä. Sini-valkoruutuiselle pöytäliinalle olen kattanut  kalakeiton seuraksi itse leipomaani näkkileipää ja saaristolaislimppua. Kevätsipulivarret eivät kuvassa näy, mutta niitä saimme taas talven jälkeen hakea omasta maasta, se onkin  aina varma kevään merkki.
Sinistä pilkahtaa myös leivän alta vadista, joka kuuluu aivan ensimmäisiin keramiikkatöihini. Niillä on siis jo antiikkiarvoa:) Kumma muuten, kuinka nuo vanhat työt alkavat miellyttää itseä enemmän ja enemmän. Kriittisyys näköjään häviää ajan myötä.

Tämä oli rapeaa ja niin hyvää ja niin terveellistä!

Juusto-kaalipataakin tein eräänä päivänä ja tietenkin tässä "sini-valkoruutuisella" pöydälläni, sillä samalla saan seurailla eläintarhamme touhuja tuossa ikkunan alla. Fasaanit, oravat, punatulkut, peipposet, keltasirkut ja mitkä kaikki kun pitävät tätä pihaamme omanaan. Tai taisivat ne, tai niiden esivanhemmat oleskella näillä seuduilla jo ennen meitä – mitäs me tänne tulimme taloa rakentamaan ja niiden rauhaa rikkomaan!

Helppoa ja herkullista kotiruokaa. Olkaa hyvä!

Stressi pois!

Pienessä Linus Mundyn Ota rennosti kirjasessani on monta hienoa ajatusta, joista kerran poimin tällaisen [klik]. Tänä aurinkoisena aamuna,  kun lähdimme lenkille muistui mieleeni neuvo, jonka luin hiljattain juuri tästä,  parhaalta lapsuudenystävältä saamastani kirjasta. Voi olla, että olen siteerannut tätä  aikaisemminkin, mutta  eipä haittaa!

 Lähde kävelylle, mutta älä mene minnekään. 

Jos lähdet kävelylle päästäksesi johonkin tiettyyn määränpäähän, 

menetät ilon, joka syntyy siitä, että "vain" kävelet.

Siis pois alta risut ja männynkävyt

ja kulkekaamme vapaasti kuin nuo pilvenhattarat!

Luonto on vielä melko väritön, joten tämä korvia tuulelta suojaava hiuspantani sulautuu ympäristöön kuin nakutettu.

Leskenlehdet sen sijaan oikein nauttivat saadessaan erottua massasta,

vaikka pääsivät mustikanvarvutkin ihailun kohteeksi. Viime viikolla poimin niitä metsäpolulta

ja toin keittiön pöydälle pieneen kermanekkaan. Siinä ne alkoivatkin kukkia muutamassa päivässä. 

Ja nyt takaisin kirjan opetuksiin: 

Palaa ajatuksissasi johonkin menneisyytesi onnelliseen,

rauhalliseen hetkeen. Jää sinne tuokioksi – 

eletyt elämykset rikkaudessaan jättävät muistoksi vivahteita

ja tuntoja, joista voit nauttia lopun ikääsi.

Nämä maisemat tuovat mieleen juuri tuollaisia onnen hetkiä, tästä lähdimme lapsuudessani veneellä saareen, mökillemme.

ja mikä paratiisi se olikaan ♡

Olihan meilläkin

pääsiäinen, vaikka se ei blogissani ole näkynytkään. Miten se sitten näkyi täällä kotona?

 Narsissit ovat viihtyneet ulkona jo pitkän aikaa

ja sisällä vain oman aikansa eli reilun viikon.

 Onko pääsiäistä ilman pajunkissoja? Ei!

 Onko pääsiäistä ilman (saksalaisia) suklaatipuja tai -pupuja? Ei, sillä........

......... pääsiäiseen kuuluu herkuttelu ja  pajunkissatkin voivat olla tällaisia suussasulavia suklaisia. Herkullinen juustokakku kruunasi yhtä herkullisen pääsiäisaterian, kun olimme tervehtimässä pikkutrulleja, 7 ja 5vee,  jotka ylpeänä esittelivät karkkisaalistaan. Täällähän pääsiäisnoidat, -puput, -kissat ja kaikenlaiset muut versiot entisajan pääsiäistrulleista  kulkevat pääsiäislauantaina. 

 Vihreät koivunoksat ja vihreä pääsiäisruoho tuovat aina mukanaan iloisen viestin kesän lähestymisestä.

Kevät saapui ja verhos jo laaksot ja haat .....

....lauleskelin mielessäni tuota lapsuuden ajan koululaulua ja uskoin peipposia, jotka tuolla puunoksalla laulavat ja visertävät että vain  puoli kuuta on kesään.

 Tuli jo melkein kiire suunnitella, mitä tuonne puutarhaan kylväisi. Löytyykö viime vuoden varastoista sitruunamelissan, timjamin ja lehtikaalin siemeniä – onhan jo korkea aika aloittaa taimien kasvatus.

Iloisin mielin leivoin eilen rahkasämpylöitä (kiitos Allu), maistuisivat sitten kahvipaussilla  puutarhasuunnittelujen  lomassa.

No, mene nyt sitten tuonne ! Taisivat peipposet onnistua juksaamaan minua, tai uudelleen tullut talviko pääsi juksaamaan peipposia. Ei ole ollenkaan kivaa, tämä!

Jätän pois otsikon, kun en sitä keksi:-)

Kevät oli jo hyvää vauhtia alkamassa. Lunta saattoi nähdä vain metsäisillä varjopaikoilla.

Sitten tuli tuo auringonpimennys, (josta huono kuva likaisen autonikkunan läpi), 

onkohan se  syypää tähän takatalveen:(

Joka tapauksessa, kesään päin tässä ollaan menossa, joten turha säästää pakastimen aarteita. Lehti- eli viherkaalia siellä näyttää vielä olevan jonkin verran, yleensä teen siitä viherkaalikeittoa, nam!, mutta nyt tein pestoa – tarvitsin siihen lehtikaalisilppua, paahdettuja kurpitsansiemeniä,  parmesaniraastetta, sitruunanmehua, oliiviöljyä, suolaa, mustapippuria. Jauhetaan tehosekoittimessa sopivaksi. 

Muistelin, että olen blogissani esitellyt aikaisemminkin lehtikaalipestoa ja löytyihän ohje (klik), jonka mukaan saa mielestäni paljon paremman makuista pestoa, vaikka oli tämäkin kokeilemisen arvoinen. Olin kyllä lentää selälleni, kun näin, kuinka paljon lunta tuolloin oli maaliskuun puolessa välissä, mutta se taisikin olla juuri se vuosi, jonka kaikki muistavat olleen erittäin runsasluminen. Yleensähän lumi sulaa juuri hiihtolomien aikaan!

Parsakaalipaistos on aina ollut meidän perheen herkkuruoka. En ole tehnyt sitä pitkään aikaan, vaikka parsakaalia usein ostankin, melkein aina keitän sen vain lisukkeeksi.

Hahah!! Enkö keksi uusia idoita, sillä tämän parsakaalipaistoksenkin ohje löytyi näköjään täältä (klik) :-)

Ja sitten suu makeaksi! Kun tässä kevättalven aikana on ollut syntymäpäiviä yhdellä ja toisella ja kun yksi perheenjäsenistä pyrkii pitämään tällä hetkellä allergian takia gluteenitonta dieettiä, leivoin mureita pikkuleipiä. Hyvä jos hän ehti niistä muutaman saada, sillä tälle mun kaverillenikin ne maistuivat aivan liian hyvin. Tuossa ohjeessa (klik) lukee jouluiset piparit, mutta mausteita muuntelemalla saa niistä halutessaan ei-jouluisen makuisia. Minä kyllä käytin piparkakkumausteita.

"Tässä me nyt keskustellaan tuon 9veen kanssa vähän niitä näitä", sanoo tuo vasemman puoleinen, yksi näistä syntymäpäiväsankareista. Täytti helmikuussa kaksi vuotta. ♡

Luonnosta nauttien

luontoa säästäen. 

Miten minä voin vaikuttaa siihen, että luonto ja ympäristö säilyvät puhtaana ja tulevillekin sukupolville elinkelpoisena? 

Pyrin käyttämään luontoystävällisiä pesuaineita, jotka auttavat vesistöä pysymään puhtaana. 

Suurimmaksi osaksi syömme ilmastomyönteistä ruokaa: avomaalla kasvatettuja jureksia, perunaa, viljatuotteita. Harvoin ostamme muita kuin luomutuotteita. Syömme päivittäin itse poimimiamme marjoja (valitettavasti pakastettuina) omia omenoita ja lähimetsän sieniä. Sesonkikasviksia käytämme enimmäkseen niiden omana aikana, ei kasvihuoneessa kasvatettuina, tai no, luomukurkku,  paprika ja espanjasta tuotu avokado  eksyvät kyllä ostoskoriin melko usein.

Yritämme suosia mahdollisimman vähän pakattuja elintarvikkeita. Muovipussien sijaan säilytän leivän kiedottuna liinaan, joka on valmistettu luomupuuvillasta, mehiläisvahasta, jojobaöljystä ja pihkasta. Hyvin on leipä säilyttänyt tuoreutensa tähän Bee's Wrap-kääreeseen pakattuna. Tämä olikin uutuus, josta en aikaisemmin ollut kuullutkaan. Tilasin sen GREENLILY-nettikaupasta [KLIK], josta löysin myös luonnonmateriaalista tehdyn vihannes/juuresharjan, joka sai syrjäyttää vanhan muovisen. Onpa oikea tehopakkaus tämä uus harjani.

Kierrätyksestä ja vanhoista tavaroista olen kertonut täällä melko usein, tämä puulaatikko taitaa olla se tuorein uusiokäyttöön otettu esine.

Uusiokäyttöä on tämäkin. Tosin tässä on suurimmaksi osaksi mukana tunnearvo, rakas muisto vuosien takaa. Ahkerassa käytössä olevat villasukat (vink, vink, blogiystäväni  Allu), ne ovat äitini kutomat ja koska hän ei enää ole täällä kutomassa uusia, pidän näistä hyvää huolta. Nytkin oli pohjaan tullut reikä!

Lisää kierrätystä: biojätteet viemme omaan kompostoriimme joka antaa meille hienoa materiaalia puutarhaan. Tässä pikkupoika tutkii mittaria, lähtikö se nousemaan nyt, kun yhdessä möyhensimme  sisältöä ja kaadoimme sinne kompostikuiviketta.

Ja vähän isommat pojat pääsivät tutustumaan  Stormossenin jätekeskukseen.

 

 Gudrun Sjöden on ekohenkisyyden kannattaja

ja muutenkin on luonto mukana hänen tuotteissaan, joista yksi on silityslaudan päällinen.  Nyt sujuu silittäminen minulta laulellen "Anttila nyt ampaisee ylös vuoteeltaan, aurinko on korkeella.............. Katso, kuinka kukkaakin on jo monta kevätniityllä, orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu"

Sanomalehdestä taiteltu biojätepussi, sillä velvollisuuteni on antaa joku puuhasteluvinkki, vai mitä!

Tässä ohje.

Yritin parhaani, vaikka tuo hiirellä piirtäminen on niin hirvittävän vaikeaa. Siispä: 1. Avaa sanomalehti keskiaukeamalta (kuvassa tosin vain etusivu) 2. Yläreunasta n.10 cm taitos alas. 3. Käännä lehti toisinpäin. 4. Taita reunoista sisäänpäin kolmeen osaan. 5. Työnnä taitetut reunat sisäkkäin ja lukitse reuna toisen taitteen alle. 6. Taita pussiksi työntämällä alareuna yläreunan taitteen alle.

Jätän nyt kertomatta, mitä en tee säästääkseni luontoa, jääköön se toiseen kertaan!

Värikästä askartlua

Tämän hetken tyttöjen suosittua puuhaa on kuminauha-askartelu. Näistä (toivon mukaan turvallisista) värikkäistä pienistä kumirenkaista syntyy aivan uskomattomia pikku esineitä ja kun taito on nyt kasvanut, suurempiakin asioita.

Tässä vielä aloitteleva koruntekijä työssään

Sain käsirenkaan, jonka merihenkiset värit tuovat mieleen kesän.

Tätä korua aion käytää ensi jouluna!

Ei ollenkaan hassumpi harrastus, opettaahan se sorminäppäryyttä ja opettaa sitäkin, että itse tehty on arvokasta. Netti on täynnä Loom Bands-ohjeita ja 9vee halusi tuoda kortensa kekoon tekemällä tänne pienen ohjevideon:-) Hän tekee tässä pallopäisen avaimenperän ja nyt hän varmaan suuttuu nähdessään, miten olen hosumalla pätkinyt pitkän videon editoidessani sitä.

Värikästä oli myös tämä, ei askartelu, vaan Mastemind-peli, jota pelaasin 7veen kanssa . Kyllä harmitti, kun hän voitti, vaikka pelasi sitä ensimmäisen kerran. Lohduttauduin sillä, että viimeksi pelasin tätä joskus 80-luvulla, oli taito päässyt vähän ruostumaan.