Uuden vuoden viides päivä

on jo meneillään.  Tapani mukaan jätin vuoden vaihtuessa kaikenlaiset lupaukset tekemättä. Teen niitä sitten vuoden varrella, kun löydän inspiraation niihin. Sukututkimuksen jatkaminen oli viime syksynä eräs tällaisista lupauksista. Vuodesta toiseen olin siirtänyt kansioiden ja papereiden ottamista esille, mutta kun sen nyt tein, veikin se minut taas mennessään.
Luin monisatasivuisia paikallishistoriakirjoja suurella innolla ja netistä löysin lisätietoja vaikka kuinka paljon.  Siinä vieressä jäi kaikenlainen muu kirjallisuus  melkein lukematta.

 

Tässä  yksi näistä lukemista odottavista kirjapinoista. Ainakin nämä luen nyt ensi tilassa, ehdottomasti! Alimmaisena siinä on palkintokirja, jonka sain Jaanalta kesällä ja jonka lukemisen aloitin ennen tuota sukututkimusinnostustani. Luin siitä ainakin Jaanan itsensä kirjoittaman osuuden Elvi Sinervon kirjoittamista kirjeistä. Kirjeenvaihdon historia on antoisa ja mielenkiintoinen aihe, sisällön lisäksi on kirjan kansikin tehty houkuttelevaksi. 

Jo lokakuussa oli tarkoitukseni lukea Karoliina Timosen Aika mennyt palaa, kuten näköjään kirjoitin blogissanikin.  Tuo asia korjaantuu aivan pian!

Päivi Istalan Ristivetoa houkuttelee tuossa pinossa teksteineen ja kuvineen. Tunnen hänet tietenkin hyvänä radiotoimittajana, mutta on meillä yhteinen historiakin parin vuoden ajalta samassa koulussa.

Tuota ylintä kirjaa en ole ehtinyt muuta kuin selailla, sillä se on upouusi.  Joulupukille siitä antoi vihjeen blogikaverini, joka kuulema tyrkyttää sitä kaikille. Sehän siis tarkoittaa, että  Das Attentat ei voi olla muuta kuin hyvä.

Saadakseni kirjapinot pienenemään, olen karsinut lehtitilauksianikin. Sitä paitsi suuri osa  saamistani lehdistä on osittain lukematta.  Tämä lehti  houkuttelisi kyllä erilaisuudellaan. Siinä  luvataan hyvän mielen ruokaa, neuleita, näperryksiä, valoa elämään ,eli kuin minulle tehty, olenhan ikuinen uusista asioista innostuja. Alla yksi esimerkki:

Kalenteri on minulle aina ollut tärkeä ja sen on oltava kunnon paperinen, ei mikään sähköinen versio. Laadin tämän vuoden kalenterini itse ja  kiitos blogikuvitukseni se kävikin pienessä hetkessä. Lähetin kuvat Ifoloriin ja alle viikossa sain kalenterin kotiin. Kuvia tuohon peruskalenteriin mahtui noin 20. Tuo kansikuva kesämökkimme ikkunasta on minulle mieluinen.  Loput kuvat saavat kertoa vuoden 2012 kiinnostuksen kohteistani, eli luonnosta ympärilläni ja "made by me"-jutuista.

Vuosi vaihtuu

Vuoden viimeisenä päivänä tarjoan lukijoilleni lasillisen herkullista tyrnimarjaglögiä piparkakkujen, suklaan, pähkinöiden ja hienojen oivallusten kera. (Oppisinpa niistä edes hiukan).

"Ihmiset ovat kuin viini:

huonot muuttuvat vanhoina

happamiksi, hyvät tulevat

vanhentuessaan yhä

paremmiksi"

-Cicero-

 

 Parasta tulevaisuudessa on,

että se saapuu päivä kerrallaan.

-A. Lincoln-

 

Olen  kiinnostunut tulevaisuudesta,

koska aion viettää siellä

loppuelämäni.

-C.F.Kettering-

Joulun tunnelmissa

 "Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto",  toivotaan ainakin niin.

 Mistä laitan joulukuusen kukkasia, mistä?

Punonko ne pilvilinnan lumitähtösistä?

-J-H. Erkko-

Talvinen päivä oli tänään uskomattoman kaunis – aurinko oli jo laskemaisillaan, mutta kultasi vielä lumiset puunlatvat viimeisillä säteillään,  taustalla tummansininen taivas. Turha toivoakaan, että olisin pystynyt kameralla ikuistamaan tuon ihmeen kauniin näyn.


Nyt jatkan joulunvalmistelujani nauttien joulumusiikista ja ehkä myös kuuma glögi ja piparkakut maistuvat siinä touhun lomassa.

 Uskon, että oli. 

Linnuille ruokaa, silmille iloa

Toistaiseksi saavat nämä joulupallot riittää! Eihän tuo hento kuusenoksa jaksa enempää kantaa ja noin se on ihan hyvän näköinen. En kuitenkaan mene takuuseen, että pitäisin sormeni kokonaan erossa langoista ja puikoista, sillä tästä kirjasta löytyy vielä monta houkuttelevaa ohjetta ja palloja voi pitää muuallakin kuin jouluna kuusessa. Lintukuvioiset pallot taitaa olla seuraava projektini....

mutta ei vielä. Ensin on huolehdittava aivan oikeista linnuista. Tämän idean sain jonkun keraamikon sivuilta (valitettavasti en muista enää kenen) ja kun olin tehnyt jo valmiiksi tähtiä, olikin tämä helppo toteuttaa.

 Lisää netistä löydettyä:

Jo jonkin aikaa sitten luin tästä ideasta eräässä blogissa ja silloin päätin, että kunhan vain saisin sopivan kaverin puuhakaveriksi, tekisimme vastaavia.  5veen kanssa yhdessä teimmekin sitten aika pian näitä  kookosrasva-siemen-pähkinäruusuja ja muita herkkuja linnuille. Parhaan tuloksen saimme silikonimuoteilla, piparkakkumuottejakin käytimme ja sotkimme reippaasti vaatteet ja kaikki ☺

Viherpiha-lehdestä  nappasin tämän tavan tarjota tuota samaa lintujen herkkua.
Ensin nautitaan makea ja mehukas appelsiini. Säästetään kuorenpuolikkaat. Haetaan pajusta muutama ohut oksa, joista tehdään runko ja poikkipuut linnuille istuinorsiksi. Täytetään tali-siemen-pähkinäseoksella.

Ja omenapuu sai talveksi appelsiineja oksilleen!

Lucian päivän kahvit

Eräs meille kovin tuttu pieni poika oli kutsunut meidät  seuraamaan hänen ja muiden pienten poikien ja tyttöjen hienoja lauluesityksiä. Yöllä oli satanut reilusti lunta ja niin ajelimme iloisin ja odottavin mielin ihaillen kauniita  maisemia .

Metsiin jo Pohjolan
vaipan luo hanki,
ja maa on valkean
verhonsa vanki.
Taivaisen hohteen tuo,
Lucia valon suo,
Pyhä Lucia,
Pyhä Lucia.

♪   ♫   ♪

 

Sjungande fram hon går, vitklädda flicka,
krona hon har i hår, bär på en bricka.
Nu är Luciadag, och jag är väldigt glad.
Tänker på julen, tänker på julen. 
♪   ♫   ♪

Reippaat nykyajan Lucia-tytöt,  söpöt tonttupojat ja piparkakku-ukot ja -akat lauloivat niin, että seinät raikuivat.

Miten tuo kameran linssi olikin noin sumuinen:-)

Kun sitten mukavan kahvituokion jälkeen lähdimme kotimatkalle, oli aurinko näin korkealla, tai miten tuota pitäisi kuvata.  Kello oli yksi iltapäivällä!

Hyvää Lucian päivää – valon päivää!

 

Blogillani on väärä nimi!

Mielellänihän minä ainakin yritän puuhastella luovasti, mutta  olenko näyttänyt koskaan, mikä on totuus?

Hiljattain saitte arvata, mitä noista nauhoista ja nahanpaloista ja muista tulee. No tässä on tulos. Pyydän, älkää menkö Malizin blogiin katsomaan, miltä tuon pitäisi näyttää.  Sormeni eivät totelleet ollenkaan. Valitettavasti.

Entä sitten tämä idea: varustaa piparkakkumökkien ikkunat "lasilla" eli hedelmäkarkeilla.  Ei ei, tulos näkyy alla. Olen kyllä nähnyt hienoja ikkunoita ja luulin, että tämä olisi helppoa. No, jäipä karkkia naposteltavaksi, kun en viitsinyt ensimmäisen pellillisen jälkeen jatkaa.

 

Eläintarha onnistui sentään hyvin!

Jatketaan! En tiedä, mistä meille on tullut iso pussillinen valkoisia mehupillejä. Minä, innokas ideoiden metsästäjä  luin jostakin, että ne ovat oivallista materiaalia himmeliin. Kestävät jopa kosteutta. Kiva, noitahan minä teenkin muutaman tuohon kuusen oksalle roikkumaan!
Sama tulos kuin käsirenkaan kanssa, sormet eivät totelleet. Jopa kuvakin epäonnistui. Tässä menettää pian uskon itseensä, joten

paras juoda iltapäiväkahvit (onnistuneen) piparitalon kera ja tutustua oppaan mukana vaikkapa Berliiniin,

ihailla  retro joulutähteä, joka saa taas vuosien jälkeen luoda keittiöön adventtiajan lämmintä tunnelmaa

ja seurata ystäviämme punatulkkuja ja huolehtia tarjoilusta, kun ne nyt ovat tulleet metsästä meitä tervehtimään.

Jouluinen ovikranssi

sieltä tuli –  siis adventtikalenterin ensimmäisen luukun takaa.

Tämä on espoolaiselta partiolaistontulta ostettu kalenteri, mutta on meillä muitakin. Eilen tuli postissa iso kirjekuori 7veeltä. Hän oli tapansa mukaan tehnyt joulukalenterin itse ja huumoria kun hänellä riittää,  teemana olivat hiiret. Tyttö tietää, että inhoan niitä,  joten mikä sen hauskempaa kuin kiusoitella minua. Hiiriä vain vilisi kalenterin kuvassa ja kuten arvata saattaa, sellainen löytyi myös ensimmäisen luukun takaa. Onneksi meitä avaajia on kaksi.

Joulukorttejakin alkaa jo tulla, tai siis yksi on jo tullut ☺.

Tänään on pikkujoulu ja vanha traditio elää  vielä tällä paikkakunnalla. Lapset väsäävät itse kortintapaisia, joita sitten pimeän tullen heittävät ulko-oven taakse samalla kun soittavat ovikelloa, pitävät vähän meteliä ja juoksevat sitten kiireesti  piiloon. Muutama sellainen yllätys saatiin tänä iltana.

Vuosi sitten oli tarkoitus kutoa tuon yhden ja ainoan joulupallon seuraksi muitakin, mutta se jäi vain aikomukseksi. Nyt aion olla ahkerampi ja niinpä kudon aina välillä  kerroksen, pari ja saan toteutettua aikomukseni. Näissähän on esikuvana Pohjoismaiden ja Baltian maiden perinteiset neulemallit.  Sattumalta näin lehdessä sukat, jotka oli kudottu samalla kuviolla kuin tuohon palloon  tuleva. Rohkaistuin, sillä tämä minun työni on kyllä huomattavasti yksinkertaisempi.

Ja aamulla sytytetään ensimmäinen adventtikynttilä,  joulun odotus voi alkaa.