Kädet ovat älykkäitä, oppivaisia ja kekseliäitä. Käsien liikkeet kuvastavat suurta osaa persoonallisuuttamme. Kaikki, jotka tekevät, luovat käsillään, tietävät kuinka hyvältä se tuntuu. Ajatukset kulkevat kevyesti ja mieli rauhoittuu. Hyvänolontunne johtuu tutkijoiden mukaan siitä, että käsillä tekeminen stimuloi suurta osaa aivoja. Voimme hyvin jopa vain katselemalla, kun muiden kädet tekevät luovaa työtä.
Käsikirurgian professori Göran Lundborg kertoo mielenkiintoisia asioita käden ja aivojen vuorovaikutuksesta kirjassaan
Handen och hjärnan - från Lucys tumme till den tankestyrda robothanden. En tiedä, onko sitä käännetty
suomeksi.
Sen olen huomannut itsestäni, että ihan perusjutut eivät minua innosta käsitöiden tekemiseen.
Aina on oltava joku hauska idea mukana
, muuten on liian yksitoikkoista
. Edes kahta samanlaista sukkaa en näköjään jaksanut tehdä, mutta kun keksin tuon että kissa toiseen, koira toiseen, niin jopas oli taas hauskaa.
Kissat ja koirat pääsivät myös pikkupoikien lapasiin. Pitääkin kysyä, ovatko kissat ja koirat tapelleet keskenään. Koiralapasiin sain idean täältä
[linkki]
Ja lisää eläimiä eläintarhaan. 6vee näki tuon pöllömyssyn Kotivinkissä
[linkki] ja tietenkin lupasin sen virkata. Paksusta langasta se kävi oikeastaan nopeasti ja sainkin sen melkein valmiiksi samalla kun katsoin tv:stä dokumenttia Leonard Cohenista. Valitettavasti olin virkannut väärin, ei siis auttanut muu kuin purkaa ja jatkaa myöhemmin. Nyt siitä tuli kirjallisuudenkuuntelumyssy. Olin ladannut iPodiin Kirjakerhon ohjelmat lukupiireistä sekä Rosa Liksomin haastattelusta
.
Kodin Kuvalehdessä näkemäni siilit syntyivät kuunnellen samalla vanhempia WDR 5:n podcastkirjallisuusohjelmia. Suututtaa, että ne nyt lopetettiin, mutta ehkä nuo siilit ehtivät oppia hiukan saksankieltä ja vievät oppejaan mukanaan pikkuemännälle ja -isännille.
Lehdessä siilit olivat neulatyynyversiona, näistä tuli kuitenkin pehmoeläinlemmikkejä.
Edelleen on aamuisin ja iltaisin pimeää, joten heijastimet ovat tarpeen. Netistä näin ohjeen heijastinlangasta tehtyyn liskoon ja liskojenystäviä kun löytyy noissa pienissä, kokeilin tehdä ensiksi yhden. Näiden virkkaaminen oli sen verran tarkkaa puuhaa, että oma kärsivällisyyteni koki kolauksen.
Hyvinhän tuo heijastaa, vaikka käytin mukana osittain tavallista puuvillalankaa, mutta kun sen tekeminen ei tuottanut minkäänlaista iloa, saa se jäädä ainoaksi.
Kehtaankohan näyttää, mikä on juuri työn alla oleva käsityöni:-)
Ensimmäisen kerran näytin sen täällä
[linkki] ja kuten alla olevasta kuvasta huomaa, en ole päässyt eteenpäin senttiäkään.
Mutta kun jo tämän lapasen katseleminen tuottaa minulle mielihyvää, ei tässä mitään kiirettä ole!
