Talviset puut
hauraat, niiden hiljaisuuden
näin, en nähnyt
kun olin nuori
-Bo Carpelan-
Näinköhän lintujakaan, en muista. Keskellä kaupunkia kun asuin, näin kyllä puluja, naakkoja, pullasorsia....Nyt näen koko lintumaailman kirjon. Jotain hyötyä on siis vanhenemisesta (ja siitä, että asun maalla).
Kaunista on, varsinkin verrattuna meidän tihkusateeseen ja harmauteen.
VastaaPoistaAllu: Valoisampaakin, piristää mieltä.
VastaaPoistaYr.no lupaa teille huomiseksi aurinkoa:-)
No niin näyttääkin lupaavan, kiva kaveri se Yrno.
VastaaPoistaKaunista, hyvin kaunista! Nyt meilläkin näkyy aurinko ja kutsuu ulos. Jospa sielläkin lintuja näkyisi, vaikkei lumesta ole tietoakaan.
VastaaPoistaHei! Olen käynyt täällä luonasi katselemassa ja tämä taitaa olla ihan ensimmäinen kommenttini. Pakkanen ja luminen maisema, täydellinen yhdistelmä. En voi kuin huokailla ja tekisi mieli olla vaan kameran kanssa pihalla. Harmi, että on oltava töissä. Onkohan valoakin jo enemmän? Siltä se vähän tuntuu, vai johtuukohan vain lumesta.
VastaaPoistaSira: Kyllä ne linnut varmaan siinä teidän läheisessä puistossa viihtyvät, oli lunta tai ei.
VastaaPoistaMilla: Hei ja kiva nähdä sinua täälläkin!
Valoa tuntuu riittävän jo pitemmäksi aikaa, mutta melkein kauhistuin, kun näin, että päivän pituus on kuitenkin vain reilut viisi tuntia täällä meidän seudulla. Joten, onneksi on lunta!
Onneksi silmät aukenee iän myötä monelle asialle joita nuoruuden ehdottomuudessaan ei ole nähnyt. Myös suvaitsevaisuus valaisee kummasti elon polkua.
VastaaPoistaSaga: Niin, nuorena sitä ollaan yleensä niin ehdottomia. Suvaitsevaisuus on ominaisuus, joka monilla iän mukana vähenee ja vähenee. Pitääpä tässä olla tarkkana sen suhteen.
VastaaPoista