Kissanpäiviä

 

Tehdäänpä tällä kertaa asiaa, ei tikusta, vaan kissasta.  Hilda on meillä hoidossa aina, kun oma perhe lähtee matkoille tai muuta ja ihme kyllä, kissatyttö on valloittanut minut täysin söpöydellään ja kiltillä luonteellaan.

Istuin tässä työpöytäni ääressä kirjoittamassa ja sehän kiinnosti myös Hildaa. Äänettömästi ja niin kevyesti se hypähti pöydälle, kulki ympäriinsä ja tutki tarkkaan  kaikkea, mitä esillä vaan oli. Tove Janssonin julisteen edessä oli kyllä pysähdyttävä hiukan pitemmäksi aikaa.

Syntymäpäivä sattui olemaan juuri nyt ja olihan sitä vietettävä kukkien kera, sitten olikin mukava kellahtaa  olohuoneen nojatuoliin, kaveriksi tuli "puupää-kissa".

 

 

Maanantai, tiistai, keskiviikko , torstai, perjantai, lauantai, sunnuntai......

 

 

Uskomatonta, vaikka päivät oikeastaan ovat toistensa kaltasia, ne vain livahtavat ohi! Tuntuu melkein kuin ei uskaltaisi vilkaista kalenteriakaan, mutta onneksi tämä on hiukan erilainen. Ei tarvitse tuijottaa vain päivämäärää, vaan voi tutkia, näkyykö siinä joku hyvä idea, jonka voisi vaikkapa toteuttaa. Ja onhan siinä myös muistilehtiö ja kynän kera:)

 

Kalenterin sain Berliinistä Monikalta,  alunperin kouluaikaiselta kirjeenvaihtotoveriltani. Hauska lahjaporo pitää suussaan tammikuun 4. päivän ideaa: Als smarten Smartphone-Ständer kann man eine alte Kassettenhülle zweckentfremden. Ganz aufklappen und umgekehrt aufstellen.

 

 

 

Toimii mainiosti!

 

Vaikka aika kuluu ja nyt pitäisi olla jo talvi,  ei se kuitenkaan halua tulla. Päivän, pari voi nauttia lumesta, joka sitten taas sulaa. Eipä ollut ennen vanhaan tällaista!
 

 

Ja joulun jälkeen vaihtui sitten vuosi

 

 

Keittokirjojeni joukosta  löytyi "aarre", Anna Olsonin Kokbok vuodelta 1909, miehen isoäidin ahkerasti käyttämä. Sivuilta löytyi hänen muistiinpanojaan muistakin asioista kuin ruokaan liittyvistä, kuten esim. kuka on kenenkin kummi!!

 

 

Uusi vuosi toi meille Hilda-kissan muutamaksi päiväksi. Ja kun saatiin hiukan pakkasia ja luntakin olivat talitiaiset ja muut siivekkäät ahkerina lintulaudoilla.  Hildallehan se oli juhlaa! Lieneekö ajatellut mielessään, että "oivan paistin mä tuosta saisin, jos vain....."

Toivotaan, että saisimme pitää edes tämän ohuen lumipeitteen, mielikin heti piristyi kun harmaat aamut ja päivät  muuttuivat valoisammiksi.