Kalevalan päivä 28.2.

Päivän innoittamana tutkin kirjahyllyjämme ja löytyihän sieltä jälleen Kalevalanpäivään liittyvää materiaalia.

Kirsti Gallen-Kallelan  kuvittama Kantelettaren lastenrunoja-kirja [klik] ihastuttaa minua edelleen, runot ovat hauskoja ja kuvissa on oma viehätyksensä. Ajankohtaisuutta löysin ainakin tuosta runosta – tulee mieleen nykyajan perheissä niin tutulta kuulostavat: pitää saada, minä haluan, ostetaan nyt...., vaikka tuskin kuvassa olevalla perheellä nyt kuitenkaan samanlaisia vaatevarastoja on kuin meillä nykyajan kerskakuluttajilla.
Jos ei Kanteletarta, tuota Kalevalan sisarteosta omasta hyllystään löydä, löytyy sen runsas sisältö  Runoston sivuilta, täällä ovat kaikki lasten, naisten, miesten, hääkansan ja muut laulut.

 Mielenkiintoista on selata DIGI- kansalliskirjaston digitoituja sanoma- ja aikakauslehtiä ja seurata, mitä aikoinaan kirjoitettiin vaikkapa juuri tästä Kalevalanpäivästä.
Kaikilla omaan ikäluokkaani kuuluvilla on, jos ei muuta niin ainakin kouluaikainen Kalevala hallussaan. Ei hätää, jos sen on matkan varrella sattunut kadottamaan, sillä SKS on julkaissut sivuillaan Kalevalan sisällön [klik]. Sieltä voimme lukea vaikkapa tuosta Kyllikin ryöstöstä ja ennen kuin viideskymmenes runo on luettu, olemme saaneet tietää paljon muutakin.

 Eino Leinon Helkavirsiä on jäänyt muistissani hiukan taka-alalle, joten olisi kai aihetta lukea uudelleen näitä modernisoituun kalevalanmittaan kirjoitettuja runoja.
Tulin uteliaaksi mitä Helkavirsistä kirjoitettiin kirjan ilmestyttyä, sillä sen sanottiin käsittelevän ajankohtaisia teemoja. Siispä jälleen lukemaan vanhoja lehtiartikkeleita

 Ja lisää aikalaisten arvosteluja täällä!

Itselleni on nostalginen kouluaikojen muisto se, kun keräännyimme vuosittain juhlasaliin kuuntelemaan, kun Yrjö Jyrinkoski lausui Mustapään ja muiden suurten runoilijoiden tuotantoa, johon kuului myös Eino Leinon Helkavirsien Räikkö Räähkä. En muista tulkinneeni sitä yhteiskunnallisena kritiikkinä, mutta aikalaisethan tuon asian ymmärsivät paremmin.

Kirjat lähellä sydäntäni

joten näin ystävänpäivänä ajttelin muistaa niitäkin ja antaa näille aina mukana seuraaville ystäville omin käsin tehdyt lahjat.

Punaisen sydänkirjanmerkin annan Xinranin kirjalle Kiinan kadotetut tyttäret. Xinran kertoo omakohtaisistakin kokemuksistaan, siitä, mikä voi pahimmassa tapauksessa olla tyttölapsen kohtalo maassa, jossa "tyttövauva ei ole lapsi".

Toisen sydänkirjanmerkin saa kirja, joka on todella lähellä sydäntäni. Löysin sen etsittyäni aikani eräästä nettiantikvariaatista ja voin vain sanoa, että kirja on minulle suuri aarre ♡.  Aikaisemmin tiesin,  että Edla-sukulaiseni lähti vuonna 1903 Himalajalle ja historiallisista lehdistäkin olin lukenut hänestä, mutta nyt tiedän paljon enemmän ja kunnioitukseni on todella suuri tätä rohkeaa naista kohtaan. Kuinkahan monen lapsen hengen hän oli mukana pelastamassa noissa karuissa, alkeellisissa oloissa.

Parhaillaan luen Hannu Väisäsen kirjaa Taivaanvartijat [KLIK].  Kuten hänen kolmessa aikaisemmassa omaelämänkerrallisessa romaanissaan, riittää tässäkin värikkäästi kerrottua luovan työn ylistystä, huumoria unohtamatta. Se sai nyt tällaisen kauniin keväisen kukkakirjanmerkin:-)

Jatkan nyt kuitenkin sydämillä, päivän teemassa pysyäkseni.

Bente Presterud Røvik on tehnyt kirjan, josta  löytyy 127 erilaista sydämen muotoista ideaa annettavaksi sille, joka on lähellä sydäntä.

 Eipä mikään pöllömpi idea tämäkään, sydämestä on sekin tehty!

Nämä ystävyydestä kertovat pikku runot löytyvät Leena Järvenpään kirjasta Muistoa minulta pyysit.....  Sain kirjan muutama vuosi sitten parhaalta lapsuudenystävältäni. Vaikka emme enää niin tapailekaan, tuntuu kuin olisimme edelleen yhtä läheisiä kuin aina ennenkin. Tuonkaltainen ystävyys ei koskaan katoa.

Ja nyt menen antamaan Mr Clarissalle suukon.

Tällaisen!