Ajatuksia vuoden vaihtuessa

AIKA

Ei ole hyvää, ei huonoa aikaa.

On vain nyt ja parastaikaa.

Mikä on alkanut jatkuu yhä.

Säilyy paha ja kestää hyvä.

Ei ole synkkää, ei iloista aikaa.

Toistensa veroiset hetket paraikaa.

Elämä elämän jatkua antaa,

Kronoksen leikkeihin leluja kantaa.

 Ei ole mennyttä, tulevaa aikaa.

On vain nyt ja se on parastaikaa.

Sattuman saatosta mitään et poista.

Yksikään hetki ei häivytä toista.

Tehtävätöntä ei ole aikaa.

Tarkoitus ei vain näy parastaikaa.

Enempää, vähempää olla ei voisi.

Liikaa ei elämä verotta soisi.

Mikään ei tuhoa, lahota aikaa.

Pysyvää hetkeä elät paraikaa.

Alkanut aika ei voi laata,

ikuista vain emme aistia saata.

Artur Alliksaar

suom. Pirkko Huurto

On tämä nyt

vähän harmillista! Ulkona hienot säät ja sisällä pitää olla vuoden ensimmäisen flunssanpoikasen kanssa. Ääni on melkein poissa, joten puhumisesta ei tule mitään, tuntuu ettei myöskään tästä kirjoittamisesta.

Onneksi jouluiset tunnelmat täällä kotona piristävät mieltä..........

samoin kaikki nuo joulupukin tuomat herkut. Ei puhettakaan, ettevätkö ne maistuisi flunssaiselle.

Katsokaa noita piparkakkupoikien tekemiä suklaamakeisia! Molemmat olivat niin niin hyviä, sekä nuo turkoosipaperiset, että valkosuklaiset. Taitavat olla oikeita sokerileipureita.

Joulupukin tuomat kirjat odottavat minuakin, mutta näin innokas en sentään ollut kirjapaketin saatuani.  Pikkunapero ryhtyi heti paketin auki saatuaan huolellisesti tutustumaan sisältöön, muut lahjat saivat odottaa vuoroaan sen aikaa. 

Jouluinen tervehdys

Joulukyläni sai mieluisan vieraan. Joulupukki ei tullutkaan Korvatunturilta, vaan kaukaa Kölnistä. Ottipa mukaa oman mökkinsä ja peuralaumakin seurasi mukana tänne lumisiin maisemiin, jotka tosin ovat peräisin Berliinistä:-) Kiitos Allu ja Sira!

Pian hiljennymme laulamaan Jouluyö, juhlayö.......✩✩ 

 

HYVÄÄ JOULUA! 

Joulunaluspäivien säätietoja

Syksyhän on ollut tänä vuonna loputon, sää on ollut lämmin, on satanut, on paistanut ☼

Ja meri, tuo lapsuuteni ja nuoruuteni hiihtomaasto, lainehtii vielä sinisenä.

Mutta aamulla, kun katsahdin ulos tästä työhuoneen ikkunasta, hieraisin silmiäni toisenkin kerran:  TALVI oli tullut yön aikana.

Nyt tuli kiire lähteä ulos ihailemaan lumisia maisemia ja nuuhkimaan talvea.

Odota nyt vähän! 

Mun pitää vain ottaa kuva  noista kuusenoksista ja pensaista  ja lumipeitteisestä kivestä.......

  

ja sitten vielä yksi selfie:-)

Juu juu, tiedän kyllä

että jouluvalmistelut voisivat olla vähän toisenlaisia kuin nämä minun touhuni.

Mutta kun tuota Gudrun Sjödenin kangasta on vieläkin jäljellä ja kun autotallin nurkassa oli vanha
tuoli odottamassa parempia päiviä, en voinut vastustaa kiusausta.

Tuoli siis päivänvaloon,  tasohiomakone töihin ja maalipurkki esille! Tuo kangas oli sitten piste iin päälle, oi kun olen tyytyväinen!

Pensselin putsasin maalista sivelemällä saviruukun pintaan väriä. Hyvä kun sen hoksasin – pensselin pesu kävi näin nopeammin. Tästä on hyvä jatkaa muihin jouluisempiin touhuihin ja rientoihin, vaikka
vaaditaan kyllä hyvää mielikuvitusta  päästä oikeaan joulutunnelmaan, kun vettä sataa kaatamalla ja on lämmin "syksysää".

Kuvalliseen keskiviikkoon

mahtuu paljon valkoista.

Orkidea, joka pääsi takaisin kotiinsa oltuaan meillä hoidossa pari kuukautta

ja ohut lumipeite, joka ilahdutti silmää aamulenkillä.

Kesäpaikastamme tuon aina mukanani mielenkiintoisia esineitä, sillä pitäähän  aina olla materiaalia varalla, kun puuhailuinnostus iskee. Sieltä ulkovarastoista löytyi likainen, käsintehty ikivanha puulaatikko, täynnä ruosteisia saranoita ym. roinaa ja isompi "perunalaatikko". Pesin, puhdistin ja hioin, mutta haju oli edelleen melko tuntuva. 

Valkoinen maali oli sitten ainut puhdistuskeino, jos laatikoita haluaa sisällä pitää. Ja minä halusin.

Ei Ikean esineissä mitään vikaa ole, mutta niistä puuttuu tällainen tekijän persoonallinen kädenjälki. Enkä nyt tarkoita maalaria. Tunsinkin kuinka hän, kuka sitten lie,  joka tämän laatikon oli joskus nikkaroinut, nyökytteli tyytyväisenä tuolta pilvien päältä. Löydänköhän ensi kesänä taas lisää tällaisia aarteita, joiden peitettyä kauneutta eivat kaikki helposti huomaa?

Kello on 3 ip ja  aringonlasku aivan satumainen! Parin tunnin kuluttua oli aivan pimeää, asteita  +6°C ja vesikeli.  Mitäpä tuosta, olihan päivä kaunis.

Hetkinen

jouluko tässä on tulossa? Naapureilla on jo jouluvalot pihapuissa, kynttelikkö ikkunalla.

Pitää kai meidänkin pistää hiukan vipinää kinttuihin, mutta ensin ihan konkreettisesti. 

Aikainen aamu oli niin kaunis, että oli pakko lähteä ulos luontoon,

joka jo  ehti olla viikonloppuna yhden kokonaisen päivän valkeassa talvipuvussa. Aivan turhaa hosumista!

Kokemuksesta tiedän, että näitä kalenterin luukkuja  kun alkaa availemaan, onkin joulu sitten jo melkein ovella, yhdessä sujauksessa. 9veeltä ostimme partiolaisten adventtikalenterin ja siinä saakin hiukan lisäaikaa, koska eka luukun saa avata jo 30.11. :-)

Lapsille on hankittu jo jokunen joululahjakirja, mutta tämä kaksi on vielä saatava. Tiitiäisen kissa- ja koiraystävät  on kirja, jonka itse haluaisin, mutta sen saa eräs nuorempi Kirsi Kunnaksen ihailija. Miltonin salaisuus on kirja, jonka saa eräs pieni koulupoika, jos siis tämä mun kaverini malttaa antaa sitä kenellekään, koska on itse Eckhart Tollen ahkera lukija. 

Ole vaiti tai lausu jotain,

mikä on vaitioloa parempi, sanoi Pythagoras
Olisi kai sitten viisainta jatkaa hiljaiseloa täällä blogissa, kun ei nyt niin erikoista sanottavaa ole.
Mutta kun en osaa aivan kokonaan vaieta, kerron nyt vähän, mitä täällä on puuhasteltu.

1. KÄSITYÖT
  Näin aika kivan ja selkeän kassialmalle sopivan ohjeen Martha Stewartin sivuilla täällä

Ostin kerrana Gudrun Sjödenin kangasta ja sitä oli vielä jäljellä, vaikka olin aikaisemmin tehnyt siitä  1 tämän klik ja 2 tämän klik ja vielä  3 tämänkin klik:-))

En ommellut  kassia tällä ikivanhalla Singerillä,

 vaan miehen Elna-tädin  perintö-Husqvarnalla. Taitaa silläkin olla ikää ainakin 50 vuotta,  mutta reippaasti se edelleen työnsä tekee!

Tässä kohtaa voi joku nauraa (jos ei katsonut Marthan linkkiä), että hahhah, taisi käydä köpelösti, kun toisesta hihnasta tuli lyhyempi,

mutta ehei, noin sen pitääkin olla ja nyt vain lankakerä kassiin + puhelin + mitä milloinkin.

JAPANESE KNOT BAG

Kätevää! Ennen sitä ravasi päivän mittaan portaita ylös ja alas kädet täynnä tippuvia tavaroita, nyt ne kulkevat helposti mukana. Tuo pitempi hihna pujotetaan vain lyhyemmän hihnan läpi ja kassi pysyy tavaroineen käsivarrella. Kädet ovat näin vapaina ja jos haluaa, voi vaikka kutoa tai virkata seisoaltaan/kävellessään, kun istuminen alkaa puuduttaa.

– Kassi kakkonen, Novitan ohjeella virkattu, lankana Tuubi ontelolanka. Virkkukoukku oli 8, joten työ tuli valmiiksi melkeimpä hetkessä. Pääasia, iPadini viihtyy tuolla ja mahtuu sinne muutakin.  Kuva vääristää reunat, sillä kassi on kyllä suora, ryhdikäs ja napakka!

*******************

2. LUONTO

Aina  puhutaan vain harmaasta, ankeasta marraskuusta, mutta hyvät ihmiset – katsokaa ympärillenne. Kuinka monta kertaa pysähdynkään metsäpolulla vain  ihailemaan niin monia kauniita värisävyjä.  Ja onhan sitä luontoa kaupungissakin. Turha tuijotella vain harmaata, sumuista taivasta.

Seinävaasini saivat metsästä hiukan tuliaisia, kuten aina syksyisin.

***********************

3. MUISTA! KOM IHÅG!

Kannattaa  hankkia uusi pirteän värinen muistikirja, kun  pää on täynnä ideoita ja muutakin mieleen painettavaa:-)

***********************

4. HERKUTTELU

Kannattaa tehdä näitä SUKLAAPANNAREITA ,  jos haluaa hemmotella itseään.

Aikaa pienelle puuhastelulle

alkaa olla enemmän nyt syksyn tullen. Mikä sen mukavampaa, kun ideoitakin on pää täynnä. Ja lisää materiaalia kertyy, kun surffailee Pinterestissä. Apua, mikä määrä houkutuksia.

Näihin pikku menninkäisiin sain kuitenkin idean aikaisemmin tekemistäni duduza/comfort-nukeista.  9veen koulussa on pian lastenjuhlat myyjäisineen ja lupasin minäkin tehdä sinne jotakin. Vähitellen syntyi ajatus, että voisin kutoa näitä tomeria nukkeja Goethen värioppien mukaan. 

Tässä sitä sitten ollaan, koko porukka ennen lähtöä "vieraille maille" lähikaupungin kouluun.

"Pidetään ensin pieni palaveri – on keksittävä idea, joka houkuttelisi jonkun ottamaan meidät kaikki yhdessä. Sakin pitää pysyä koossa!"

"Apua, mitä? Onko meidän lähdettävä jonnekin?  Jos meidät joku ostaa, karataan kyllä takaisin tänne:-)"

Käsinukke-kissojen ohje täältä [klik]

Toivotaan nyt kuitenkin, että kaikki löytävät hyvän kodin, yhtä hyvän kuin  tämä kotimetsä.

Onneksi ehdin

 kerätä vielä kukkakimpun kasvimaan laidalta ennen kuin tämänpäiväinen ensilumi pääsi yllättämään!

Tuskin monikaan tunnistaa tämän kukan. Vinkki: sen varsi on parin metrin korkuinen

ja sen  juurelta löytyy tällaisia muhkuraisia mukuloita.

Maa-artisokkiahan nämä ovat.  Ne selviäisivät kyllä maassa koko talven, mutta keräsin nyt kuitenkin kaikki valmiit pois ja jätin pienen pienet vauvamukulat odottamaan kevättä, että pääsevät tuottamaan taas uutta satoa. Kiitollinen kasvi tämä on ja korkea maa-artisokkarivi on lisäksi hyvä näkösuoja kasvimaan laidalla.

Tänään valmistin herkullista maa-artisokkarisottoa, mutta aikaisempina vuosina  olen tehnyt niistä useimmiten gratiinia: kuorittuja maa-artisokkia keitetään n. 10 min.  Tehdään valkokastike: voita, jauhoja, keitinlientä, kermaa, juustoraastetta, suolaa, pippuria. Maa-artisokat uunivuokaan, päälle kastike + muutama voinokare ja uuniin. 15 min 250°. Helppoa ja hyvää ja  nopeasti valmistuvaa. (En nyt viitsi sen kummemmin mainostaa, kuinka tylsä noita mukuloita on kuoria.)

9vee ehti ennen lumen tuloa hoitaa istuttamaansa pikkukuusta. Hän ja me muutkin, linnut ja oravat mukaan lukien, surimme, kun jouduimme kaatamaan pihapiiristämme suuren tuuhean kuusen ja samalla myös siinä kavereina melkein kiini kasvaneet hiukan pienemmät.

 Pitäisikö sanoa, että nautitaan nyt tästä puhtaanvalkoisesta lumiyllätyksestä,

joka huomenna on muisto vain, luvassa kun on aurinkoista ja kymmenen asteen lämpötiloja. Ei siis ole mikään kiire vaihtaa autoon vielä talvirenkaita, vaikka tänään liukasteltiinkin.