"Ajattele suuria, mutta nauti pienestä"

ARVOSTELMA

Kesällä minusta on mukavaa.

Talvella minusta on mukavaa.

Syksyllä minusta on mukavaa.

Toukokuussa minusta on mukavaa.

Helsingissä minusta on mukavaa.

Jollaksessa minusta on mukavaa.

Ruijassa minusta on mukavaa.

Tukholmassa minusta on mukavaa.

Pariisissa minusta on mukavaa.

Yöllä minusta on mukavaa.

Kylpyammeessa minusta on mukavaa.

Portailla minusta on mukavaa.

Lattialla minusta on mukavaa.

Ruohikossa minusta on mukavaa.

Tuolilla minusta on mukavaa. 

-Väinö Kirstinä-

Ja sekin minusta on mukavaa, kun nuo viljelyhommat saatiin vihdoinkin aloitettua. Hyvinhän tässä vielä ehtii.

Historiallisella kierroksella, hmm...

Alkuviikosta meillä oli 6vee seuranamme.

Tekeminen ei yleensä lopu tältä pikkuneidiltä, mutta näin nyt pääsi käymään.

Kun meillä oli asiaa naapuripaikkakunnalle ja kun tuo tyttö on  luonteeltaan tiedonhaluinen, päätimme tehdä matkan Historiatietä pitkin.
Tuolla kallion päällä on muistomerkki siitä, kun näillä alueilla sodittiin tykit paukkuen 200 vuotta sitten.

Ja tuon kiven takana huolehti Lotta Svärd haavoittuneista, kuten Runeberg kertoo Vänrikki Stoolin tarinoissa.

Furiirin puustelli. Näyttää olevan tyhjillään, mutta jos olisimme ajoissa tilanneet, olisimme ehkä saaneet nauttia siellä tyypillisen furiiriaterian.

Jatkoimme siis matkaa ja takapenkiltä kuului vähän väliä marinaa. Historia ei näyttänyt kiinnostavan tyttöä sitten ollenkaan,

mutta luonto – puut, kukat, eläimet, ne ovat aina yhtä mielenkiintoisia. "Kivipuistoon, kivipuistoon" alkoi kuulua sieltä takapenkiltä, kun satuimme mainitsemaan sellaisen olemassaolosta matkamme varrella.

Aika mielenkiintoista lukea, että puiston vanhin ja myös Suomen ja EU:n vanhin kivilaji on 3500 miljoonaa vuotta vanha gneissi Pudasjärveltä ja nuorin taas "vain"73 miljoonaa vuotta vanha kivilaji, joka syntyi meteoriitin törmäyksessä Lappajärvellä.

Kivipuistossa oli muutakin kuin hienoja kiviä. Se historiallinen kierros oli jo unohdettu.

Yksitoista

Anna Elina haastoi minut vastaamaan asettamiinsa 11 kysymykseen, joten paras ryhtyä tuumasta toimeen.

1. Millaisia muistoja sinulla on elämäsi ensimmäiseltä kirjastokäynniltä? 

     Äitini oli ahkera kirjastossa kävijä, joten hänen mukanaan kuljin jo niin pienestä, että en siitä muista muuta kuin ne _ainakin_ 1000 rappusta, jotka oli noustava!

Kävimme aina myös täällä lastenosastolla lainaamassa lastenkirjoja

 (Mukanaan lämpimiä muistoja tuova kuva lainattu Vaasan maakuntakirjaston sivuilta)

 

  2. Muistatko milloin opit lukemaan ja mitä tuolloin luit?

  Viisivuotiaana luin  sujuvasti. En muista mitä silloin luin, mutta ainakin näitä söpöjä kirjoja, jotka ovat säästyneet tuolta ajalta.

 

3. Missä sijaitsee unelmiesi kesämökki: meren, järven, joen vai lammen rannalla? Vai tarvitaanko vesistöä ollenkaan?

  Ainoa vaihtoehto: meren!

  4. Minne matkustaisit kaikkein mieluiten juuri nyt?

  Kesämökillemme, joka on rannikolla, mutta ei ihan meren rannalla. Tähän vuodenaikaan en halua pois omasta maasta.

  5. Eksoottisin tai erikoisin ruoka, jota olet maistanut tai syönyt?

  Olenkohan sen verran ennakkoluuloinen, että oikein eksoottiset ruoat ovat jääneet maistamatta.  

 

6. Osaatko sanoa, mitä koirarotua  muistutat?

  Kyllä nuo omat koiramme, ensin beagle ja sitten labrador ovat jotenkin muokanneet minua, koska  molemmat saivat olla ilonamme niin pitkän aikaa.

Beaglelta on peräisin innostukseni ja uteliaisuuteni kokeilla kaikenlaisia uusia asioita. labbikselta taas kiinnostus hyvää ruokaa kohtaan ja halu auttaa muita.

 

  7. Suosikkipuusi?

  Nyt juuri on koivu kauneimmillaan, joten se on suosikkini, sitten tulee kirsikka- ja omenapuun vuoro. Talvella mänty. 

  8. Mitä puutarha sinulle merkitsee?

  Useimmiten iloa , joskus taas kyllästyy täysin rikkaruohojen nyppimiseen. Tosin minulla on sellainen paha tapa, että menen puutarhaan kirjoineni, kahvimukeineni, kameroineni, ja istahdan tarkoituksena nauttia, mutta jo hetken päästä olenkin täydessä työn touhussa.Viimeksi ehdin lukea viisi riviä, vaikka kirja oli erittäin mielenkiintoinen.

9. Oletko käynyt navetassa?

  Olen käynyt kääntymässä. Asfaltin lapsi kun olen.

 

10. Mikä on parasta kesässä?

  Kesässä on parasta se, että on kesä. Rakastan kaikkia neljää vuodenaikaamme. Olisi aika yksitoikkoista, jos olisi vain kesä  ja suuri osa vuodesta harmaata loka-marraskuuta, kuten suuressa osassa Eurooppaa.

 

11. Mitä haluaisit kysyä minulta?

 

Heitän pallon takaisin: Millaisia muistoja sinulla on elämäsi ensimmäiseltä kirjastokäynniltä?

 

Tiukka kauneuskilpailu:)

Kaikkihan me wikipediaa opiskelleet  tunnemme Alhacen,  ensimmäisen tiedemiehen, joka osoitti, että näkeminen tapahtuu aivoissa eikä silmissä. Hän osoitti, että henkilökohtainen kokemus vaikuttaa siihen mitä ihmiset näkevät ja kuinka he näkevät. Hän selitti yksityiskohtaisesti myös näkövirheiden syntymisen. Hän kuvaa, kuinka pienen lapsen on vaikeampi selittää näkemänsä sillä hänellä on vähemmän kokemusta kuin aikuisella. Pienelle lapselle ei ole väliä vaikka hänen äitinsä olisi aikuisten mielestä kuinka ruma tahansa. Tästä voi tehdä johtopäätöksen: Kauneus on katsojan silmässä. Kukka, joka yhden katsojan mielestä on kaunis, ei välttämättä viehätä toista   

Vaikka itse en koskaan ole ollut kauneuskilpailujen ystävä, aion järjestää sellaiset nyt täällä blogissani, Alhacen opeista välittämättä. Kuka on kaunein?

Orvokki 1

Orvokki 2

Orvokki 3

Narsissi

Keltavuokko

Kannattaa käyttää äänioikeuttaan,  sillä kaikkien äänestäjien kesken arvotaan palkinto, joka on  iloinen ja aurinkoinen mieli!

"Luultavasti myrskyjä on vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu "

"Tuoko saari? Ettei vain olisi kärpäsenkakka!" totesi Pikku Myy.  Olikohan minulla samat ajatukset, kun saaremme häämötti pienenä kaukana edessä.

Kyllä se oikea saari oli, sain nähdä, kun pääsimme rantaan. Minä niin turvallisesti äidin kainalossa. Pelastusliivit? Niistä ei tuohon aikaan  tiedetty mitään. 

Näen, kuinka  meidän isä, nuoresta pojasta alkaen aina jonkinlaisen veneen omistaja, on tyytyväinen onnistuneen merimatkan jälkeen.  

"Minä tunsin itseni niin onnelliseksi, etten edes pelännyt tämän hetken menevän ohi"

Tästä rannasta lähdimme matkaan, mutta paljon on muuttunut noista ajoista. Laiturit, veneet, vauhti – kuuluuko mereltä enää moottoreiden rauhallinen putputus, onko enää aikaa todella nauttia merimatkasta. 

 "Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan"

*************

Ihmeenä voi pitää vaikkapa tätä saaristoamme, joka on jopa saanut Unescon maailmanperintöstatuksen.

Tuota upeaa näköalaa avomerelle pääsee ihailemaan vanhojen luonnonmetsien läpi vaellusreittejä [linkki] seuraamalla. Ei kannattanut antaa pienen tihkusateenkaan häiritä patikoimista, sade häiritsi ainoastaan kuvanottajaa. Kuvien laatu onkin sitten sen mukainen.

Ihme on myös tämä vanha lato. Se on saanut pysyä paikallaan ainakin vuodesta 1917, jolloin sillä oli tärkeä itsenäisyyteemme liittyvä rooli, aselastin piilopaikkana.

*Sitaatit Muumikirjoista

Kyllä virkisti

kun kävimme haukkaamassa raikasta meri-ilmaa.  Joskus tuntuu, että täällä kauempana rannikolta tukehtuu ja vaikka kesäpaikkamme ei nyt ihan rannassa olekaan, tuntuvat siellä merituulet. Ei rannikon ihminen koskaan sisämaahan totu!

Pakkasimme taas kerran eväskorimme ja lähdimme matkaan.

Etelä-Suomessa koivut jo vihertävät,  meillä ei ihan vielä.

Verhot sivuun ja aurinko sisälle!

 

Mr. Clarissa on koulupoikana tehnyt näin hienon hyllyn. Hyvä paikka vanhoille tee- ja kahvipurkeille ja epäonnistuneille dreijatuille kulhoille:-)

Kyllä maistui! Lisää teetä sanoi ensimmäinen...

eipäs kun kahvia, sanoi toinen.

Yks' meni vintille hakemaan jotakin työhön tarvittavaa.

ja yks' toinen peilaili vain eteisessä. 

Mutta! Tämä yks' toinen, eli _minä_ sain päähäni kerran kesällä iltakymmeneltä tapetoida nämä seinät alennusmyynnistä löytyneillä tapeteilla. Että jaksankin tuota toitottaa.

Valmista tuli, uusien naapureiden toivossa kiinnitti Mr. Clarissa aitan seinään pienen asunnon.

 Tällaisia päiviä vain lisää!

Itsekäs naapuri

Olen jo moneen kertaan kertonut, kuinka meillä on vilinää ja vilskettä tuossa keittiömme ikkunan alla. Tänäänkään ei ruokailustamme tahtonut tulla mitään, kun piti seurata naapurinväen touhuja.
Siinä tuli mieleen hiljattain täällä netissä useassakin paikassa näkemäni runo siitä, mikä on meille ihmisillekin melko tyypillistä. Itsekkyydestä.

 Mää. Mää. Määmää!

Määkii tartte. Muljaa, muljaa!

Turkulaise arkiveisu

Mää. Mää. Määmää.

(Älä tuppa, et sää)

Mää.

Kyl mää ossa, mää kyl tiärä!

Mää kyl pysty. Mää en siärä.

Sää ei mikkä, see ei kukka,

en mää viitti teijä mukka.

En mää viitti, en mää jaksa,

en mää tahro. Mää en maksa.

En mää kanna, en mää tykkä.

Mää en tyännä enkä lykkä.

Saik sää? Kui sää?

Mulki kuuluis.

Määkii tartte. Muljaa, muljaa.

Kuiei mulkukka koskamittä?

Kui?

-Harri Kumpulainen-

En mää viitti teijä mukka!