Siinä tuli mieleen hiljattain täällä netissä useassakin paikassa näkemäni runo siitä, mikä on meille ihmisillekin melko tyypillistä. Itsekkyydestä.
Mää. Mää. Määmää!
Määkii tartte. Muljaa, muljaa!
Turkulaise arkiveisu
Mää. Mää. Määmää.
(Älä tuppa, et sää)
Mää.
Kyl mää ossa, mää kyl tiärä!
Mää kyl pysty. Mää en siärä.
Sää ei mikkä, see ei kukka,
en mää viitti teijä mukka.
En mää viitti, en mää jaksa,
en mää tahro. Mää en maksa.
En mää kanna, en mää tykkä.
Mää en tyännä enkä lykkä.
Saik sää? Kui sää?
Mulki kuuluis.
Määkii tartte. Muljaa, muljaa.
Kuiei mulkukka koskamittä?
Kui?
-Harri Kumpulainen-
En mää viitti teijä mukka!
Mikäs nyt on, kun täällä on murreruno? Pitääkö olla huolissaan??
VastaaPoistaOta rauhallisesti:-) Olen aina tykännyt Lounais-Suomen murteista ja monista muistakin, mutta olen tainnut kritisoida tätä lähempänä kuuluvaa. En voi sille mitään, että se ottaa korvaan, kaikkein eniten runoissa. Onhan näitä helilaaksostyyppisiä runoja ollut minulla täällä ennenkin. Siispä, ei mitään huolta!
PoistaHuh, helpotuksen huokaus, ettei tarvitse alkaa ambulanssia tilaamaan.
Poistahauska runo sekä orava :)
VastaaPoistaJoo, tuo onkin oikea akrobaatti, mutta tosi itsekäs ja ajaa muut oravat heti äkäisesti tiehensä. Runo kertoo niin paljon meistä itsestämme:-)
PoistaHieno tuo viimeinen kuva!
VastaaPoistaMutta tuo murre...! Onneksi ei tarvitse livenä tuota murretta kuunnella, silloin tällöin voi runon lukaista lehdestä tai sinun blogistasi :)
Siinä seisoo meidän herätyskello. Ääni nyt ei ole niin kovin kaunis, mutta onneksi kuuluva.
PoistaMuistelin vähän, että ei ole sinun mielimurrettasi. Kiitos kun lukaisit:-)
Heh! Hauskasti orava tempeilee sielläkin!
VastaaPoistaMinullekin tuo murre vierasta ja jotenkin ehkä vähän hankalaa kuunneltavaa.
Tämä on se teidän oman kaksoisveli tai mikä lie serkku.
PoistaVieraasta murteesta ei yleensä oikein pidä, mutta tuo Lounais-Suomen murre on minun korviini hauska ja pidän siitä. Muutaman vuoden asuinkin niillä seuduilla, joten ei ole ihan vierasta. Toisin on taas tämän oman kotiseutuni murteet, kahdella kielellä vieläpä, niistä en pidä ollenkaan. Minkäs sille voi.
Hauska runo! Ja vaikka Turun murre onkin itselle itäsuomalaisena tosi vierasta, niin pidän kyllä siitä kovasti. Muutenkin murteita on kiva kuunnella, vaikkei kaikkea oikein ymmärtäisikään.
VastaaPoistaOravat on aika jänniä otuksia, mutta osaavat olla röyhkeitä. Meidän Maija-kissa muuten tykkää niitä saalistaa. Säälittää vähä kyllä ne oravat, mutta minkäs kissakaan luonnolleen voi.
Tuo murre on minusta jotenkin humoristinen,jo sen kuuleminen saa minut hyvälle tuulelle, sanoma saa olla melkein vaikka mikä.
PoistaMe olemme enemmän koiraihmisiä ja melkein pyörryin, kun näin kerran naapurin kissan oravan häntä suusta roikkuen:-O No, eläimet ovat kuitenkin eläimiä, pitää hyväksyä tosiasia.
Turkulaisena, mutta sitä murretta osaamattomana on parempi etten ota kantaa runoon... :)
VastaaPoistaMinun työhuoneen takapihalla on myös asukkaita ja eilen yks heistä, orava oli tulla sisälle huoneeseeni. Mutta koska tarjoilut olivat huonot, niin palasi heti takaisin.
Laskin juuri, että asuin jopa kymmenen vuotta Turun seudulla, murre ei kuitenkaan tarttunut, kun ystävät ja tuttavat ja muut siinä lähelläni eivät sitä puhuneet.
PoistaMuista ostaa pähkinöitä seuraavaa vierailua varten.
No kurrehan se on siihen ilmaantunut. Tuo turkulaisruno täytyi ihan ääneen lausua. Ja vaikka murre onkin minulle vierasta, kuullosti se ihan jännältä.
VastaaPoistaKurrehan siinä. Täällä on nyt kaatosade, kurrekin on piilossa.
PoistaIhan totta, tuo runo on lausuttava ääneen, silloin sen ymmärtää paremmin, näin ei-turkulaisena.