1. Millaisia muistoja sinulla on elämäsi ensimmäiseltä
kirjastokäynniltä?
Äitini oli ahkera kirjastossa kävijä, joten
hänen mukanaan kuljin jo niin pienestä, että en siitä muista muuta kuin ne _ainakin_ 1000 rappusta, jotka oli noustava!
Kävimme
aina myös täällä lastenosastolla lainaamassa lastenkirjoja
(Mukanaan lämpimiä muistoja tuova kuva lainattu Vaasan maakuntakirjaston sivuilta)
2. Muistatko milloin opit lukemaan ja mitä
tuolloin luit?
Viisivuotiaana luin sujuvasti. En muista mitä silloin luin, mutta
ainakin näitä söpöjä kirjoja, jotka ovat säästyneet tuolta ajalta.
3. Missä sijaitsee unelmiesi kesämökki: meren,
järven, joen vai lammen rannalla? Vai tarvitaanko vesistöä ollenkaan?
Ainoa vaihtoehto: meren!
4. Minne matkustaisit kaikkein mieluiten juuri
nyt?
Kesämökillemme, joka on rannikolla, mutta ei ihan
meren rannalla. Tähän vuodenaikaan en halua pois omasta maasta.
5. Eksoottisin tai erikoisin ruoka, jota olet
maistanut tai syönyt?
Olenkohan sen verran ennakkoluuloinen, että oikein
eksoottiset ruoat ovat jääneet maistamatta.
6. Osaatko sanoa, mitä koirarotua
muistutat?
Kyllä nuo omat koiramme, ensin beagle ja sitten
labrador ovat jotenkin muokanneet minua, koska
molemmat saivat olla ilonamme niin pitkän aikaa.
Beaglelta on peräisin innostukseni ja
uteliaisuuteni kokeilla kaikenlaisia uusia asioita. labbikselta taas kiinnostus
hyvää ruokaa kohtaan ja halu auttaa muita.
7. Suosikkipuusi?
Nyt juuri on koivu kauneimmillaan, joten se on
suosikkini, sitten tulee kirsikka- ja omenapuun vuoro. Talvella mänty.
8. Mitä puutarha sinulle merkitsee?
Useimmiten iloa , joskus
taas kyllästyy täysin rikkaruohojen nyppimiseen. Tosin minulla on sellainen
paha tapa, että menen puutarhaan kirjoineni, kahvimukeineni, kameroineni, ja
istahdan tarkoituksena nauttia, mutta jo hetken päästä olenkin täydessä työn
touhussa.Viimeksi ehdin lukea viisi riviä, vaikka kirja oli erittäin mielenkiintoinen.
9. Oletko käynyt navetassa?
Olen
käynyt kääntymässä. Asfaltin lapsi kun olen.
10. Mikä on parasta kesässä?
Kesässä on parasta
se, että on kesä. Rakastan kaikkia
neljää vuodenaikaamme. Olisi aika yksitoikkoista, jos olisi vain kesä ja suuri osa vuodesta harmaata loka-marraskuuta,
kuten suuressa osassa Eurooppaa.
11. Mitä haluaisit kysyä minulta?
Heitän pallon
takaisin: Millaisia muistoja sinulla on elämäsi
ensimmäiseltä kirjastokäynniltä?
Täälläkin yksitoista, mutta eri kysymykset. Oletpa jo nuorena lukenut, minä ilmeisesti vasta kuuden vanhana, kukaan ei tiedä, milloin opin. Mulle mökki järven rannalta, ettei tarvi huuhtoa suolavettä pois. Eka kirjasto oli kansakoulun kirjasto. Olisi se aika tylsää, jos olisi aina kesä eikä voisi laittaa joulukuuseen kynttilöitä, kun ne sulaisi.
VastaaPoistaMeillä on sellainen outo suku, että tytöt ovat oppineet lukemaan 4-6 vuotiaina, pojat koulussa eka luokalla. Mikähän geeni se semmoinen oikein on? Suolavettä ei me koskaan olla huuhdeltu pois:-O Millä sen saaressa huuhtelee, kun ei muuta vettä ole kuin se ihana merivesi. Tuo olikin uusi näkökanta.
PoistaKivat kysymykset ja vastaukset, eka kysymyksistä näkee Anna Elinan työn ja harrastukset. :) Entä jos kysyisin sinulta, että mikä oli ensimmäinen kirja jonka olet lukenut? Mie muistan sen, se oli Annikki Setälän Pikkunoita, jonka luin eka luokalla. Opin silloin lukemaan.
VastaaPoistaKun noita lapsuuden kirjoja näkee näin jälkeenpäin, iskee sellainen nostalgiakuume, että haluaisi kirjan itselleen. Kävin jo nettianikvariaateista tutkimassa tuotakin, löytyisi kyllä. Harmittaa, kun ei ole selkeää muistoa ensimmäisestä lukemastani ei-kuvakirjasta, Aili Konttisen Inkeri palasi Ruotsista on kyllä aivan alkutaipaleelta.
PoistaSiksihän sitä kouluun mennään, että opetellaan vähitellen lukemaan – jos ei sitä vahingossa ole jo oppinut. Nykyään saavat pienet koululaiset onneksi jo hypätä tavaamisen yli, jos osaavat kouluun tullessaan lukea, ennen sai vain pitkästyä ja odotella, kunnes kaikki ovat samalla tasolla.
Helena, taitaa aina näistä kysymyksistä näkyä kysyjän intressit. :-)
PoistaNiin näkyivät positiivisessa mielessä! :)
PoistaMuistan myös lukeneeni noita Aili Konttisen kirjoja ja vasta myöhemmin olen tajunnut, että sotalapsistahan ne taisi kertoa. Ehkä pitäis lukea uudestaan.
Mie lainasin tuon Konttisen kirjan omasta koulukirjastosta, kun äitini sitä mulle suositteli. Sotalapsen tarina teki kyllä aikoinaan aikamoisen vaikutuksen.
PoistaMinulla oli aivan sellainen tunne, että Inkeri-kirjasta olisi toinenkin osa - ja juuri nyt sen löysinkin: Inkerin kesä. Muistelisin, että se oli minulle jonkinlainen pettymys. Näin että oli vielä kolmaskin – Inkerin talvitouhut.
PoistaKiitos kun vastasit. Näitä on niin mukava lukea. Etenkin nuo lukemaanoppimisjutut kiinnostavat minua todella paljon (jossain kirjoitinkin, että mulla on teoria aikaisen lukemaanoppimisen ja lukuharrastuksen kytköksestä). Ja ihanaa, kun liitit mukaan kuvia!
VastaaPoistaMinun ensimmäinen kirjastokäyntini oikeassa kirjastossa (sitä ennen asioin koulun kirjastossa) ajoittuu jonnekin ala-asteelle. Me oltiin koulukyydityksen piirissä ja joskus taksi haki meidät ala-asteelta ja jätti meidät jostain syystä yläasteelle odottamaan kyytiä (ehkä vei ensin yläasteelaiset kotiin). Onnekseni yläasteen yhteydessä oli silloin kirjasto ja sinnehän me sitten mentiin. Mikä ihana paikka täynnä kirjoja! Taisin lainata mukaani jonkin Polvan Tiina-kirjan. Tiskin takana istui kirjaston työntekijä tärkeän näköisenä ja muistan silloin ajatelleeni, että minäkin haluan kirjastoon töihin samanlaisen tiskin taakse istumaan. Samainen kirjastonhoitaja oli muuten jonkin aikaa esimiesnaiseni 1980-luvulla, kun olin nuorena ylioppilaana ja yliopisto-opiskelijana kirjastossa töissä. Eli aika merkittävä oli tuo kirjastoreissu.
Tuo aikainen lukemaanoppiminen liitettynä lukuharrastukseen ei näytä kuitenkaan olevan niin yksiselitteistä. Sisareni oppi lukemaan neljän vanhana, mutta lukemisesta ei tullut hänelle sen kummempaa harrastusta, vaikka minä ja äitimme luimme paljon. Toisaalta taas meidän tytöt oppivat lukemaan 4-5-vuotiaina ja molemmille ovat kirjat aina olleet rakkaita. Mielenkiintoista tosiaan.
PoistaPolvan Tiinakirjoista luin minäkin ne ensimmäiset, sitten tuli "ikä vastaan".
Totta. Siskoni oppi lukemaan "vasta" koulussa ja lukee tosi paljon. Mut esim. kaikki lukupiiriläiseni ovat oppineet lukemaan hyvissä ajoin ennen kouluikää. Mut ainakin itsellä ja varmasti monella muullakin kiinnostus kirjoja kohtaan ylipäätään on edesauttanut sitä, että on oppinut lukemaan aikaisin.
PoistaTykkään tosi paljon lukea näitä. Nyt nauratti erityisesti tuo kohta 8), kun minulle käy niin usein samalla tavalla, eli menen olevinani nauttimaan auringosta kirjan kanssa, mutta sitten huomaankin hyppiväni levottomasti tekemässä pieniä pihahommia. :)
VastaaPoistaJoo, näitähän nyt riittää blogissa kuin blogissa. Oppiihan tässä tuntemaan kanssabloggaajia. En tosin itse enää haastanut ketään:-)
PoistaTuo kahdeksikko: tuli käytyä tänään kahdessakin taimimyymälässä, mikä tietää puutarhalepohetkien vain harvenevan lähiaikoina.
Mulla on numeromuisti ja niinpä muistan ensimmäisen kirjastokorttini (kirjastoauton...) numeron: 2715A.
VastaaPoistaMinäkään en haluaisi tähän vuodenaikaan matkustaa mihinkään, ainoastaan tuohon sadan kilometrin päähän...mutta jostakin syystä olin talvella varannutkin matkan ja niinpä lähden kohta alkavalla kesälomallani johonkin aika paljon kauemmas.
Kyllä se eka kirjastokortti niin tärkeä oli, että mieleenhän se jää. No minulla kun ei ole numeromuistia, näen mielessäni vain sen kortin.
PoistaMinulla on tuosta kuvan kirjastosta ikäväkin muisto. Tuon tiskin edessä seisoin kirjoineni ja kirjastotäti räksytti minulle vihaisena, että seuraavalla kerralla, kun teet nekkuja, pidät kirjaston kirjat kaukan käsistäsi. Minä joka olin niin tarkka kirjoista, en kääntänyt koirankorvia sivuille tms. ja sain läksytyksen, kun joku toinen kirjan lainaaja oli se sivut sotkenut:-(( Ei saanut täti minua pelästymään niin paljon, että kirjastokäynnit olisivat jääneet.
Jännitys kasvaa, mistähän saamme kuvapostauksen seuraavaksi.Toivottavasti tulee antoisa matka!
Minä luin kansakoulun kirjaston kirjat läpi. Koulukirjasto oli ensimmäinen kirjastopaikkani. Lukemaan kai opin isosiskoni myötä noin 6-vuotiaana. Minun unelmamökkini olisi edessä meri tai järvi, takan vuori, mutta nyt se on "Honkain keskellä mökkini seisoo, Suomeni soreassa salossa..." - Suomeen päästyämme tänne tuli kesä. Viihdymme oikein mukavasti täällä.
VastaaPoistaTuosta muistin minäkin, kuinka ensin luki kaikki kirjaston lastenkirjat läpi, sitten siirtyi nuortenkirjahyllyille ja kun ne oli luettu aikanaan läpi, olikin suuri ja jännittävä askel siirtyä aikuisten puolelle.
PoistaTuossahan jo vastasit joihinkin kysymyksiin, mutta haastan sinut miettimään vastaukset jokaiseen. Voit sitten antaa ne syksyllä kotiin palattuanne.
Olipa kiva kuulla sinusta!
Heleätä helluntaita!
PoistaOk kirjoitan joululahjaksi saamaani muistivihkoseen, että muistan sitten syksyllä vastata haasteeseen.
Helluntaiterveiset sinnekin! Tuohan oli hyvä idea. Saa nähdä, mitä kaikkea muutakin sinne kerääntyykään.
Poista