Kyllä se oikea saari oli, sain nähdä, kun pääsimme rantaan. Minä niin turvallisesti äidin kainalossa. Pelastusliivit? Niistä ei tuohon aikaan tiedetty mitään.
Näen, kuinka meidän isä, nuoresta pojasta alkaen aina jonkinlaisen veneen omistaja, on tyytyväinen onnistuneen merimatkan jälkeen.
"Minä tunsin itseni niin onnelliseksi, etten edes pelännyt tämän hetken menevän ohi"
Tästä rannasta lähdimme matkaan, mutta paljon on muuttunut noista ajoista. Laiturit, veneet, vauhti – kuuluuko mereltä enää moottoreiden rauhallinen putputus, onko enää aikaa todella nauttia merimatkasta.
"Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan"
*************
Ihmeenä voi pitää vaikkapa tätä saaristoamme, joka on jopa saanut Unescon maailmanperintöstatuksen.
Tuota upeaa näköalaa avomerelle pääsee ihailemaan vanhojen luonnonmetsien läpi vaellusreittejä [linkki] seuraamalla. Ei kannattanut antaa pienen tihkusateenkaan häiritä patikoimista, sade häiritsi ainoastaan kuvanottajaa. Kuvien laatu onkin sitten sen mukainen.
Ihme on myös tämä vanha lato. Se on saanut pysyä paikallaan ainakin vuodesta 1917, jolloin sillä oli tärkeä itsenäisyyteemme liittyvä rooli, aselastin piilopaikkana.
*Sitaatit Muumikirjoista
Mukava menneisyttä ja nykyisyyttä yhdistävä postaus. Samantyyppisellä veneellä me puksuttelimme kun olin lapsi, tosin vähän pienemmillä vesillä.
VastaaPoistaMuistot palautuivat mieleen, kun katselin merelle tuosta ikkunasta. Kerroin lapsenlapselle, että tuosta me lähdimme veneellä, kun olin pieni:-)
PoistaNyt, kun en asu enää aivan rannikolla, huomaan, kuinka kaikki mereen liittyvä tuo mieleen mukavia, kaipuun täyttämiä muistoja ja tunnelmia.
Liebe Clarissa, nun hast du mir etwas zurückgegeben! Danke für die schönen Eindrücke, die du mit deinen Bildern vermittelt hast. Ausserdem passt dieses schöne, alte Familienfoto so gut zum Muttertag :-)
VastaaPoistaSchönes Wochenende aus dem salzkammergut
Es war interssant zu lesen und sehen, was du über das immaterielle Kulturerbe in Österreich erzähltest! Ich zeige hier Kvarken, das in die Welterbeliste der UNESCO aufgenommen worden ist.
PoistaAch ja, das Foto bringt schöne Erinnerungen zurück.
Schönes Wochenende!
Oi kun sinä saat olla onnellinen siitä, että sinulla oli ja on meri lähelläsi ja sait jo pienestä pitäen ajella veneellä saarellenne. Meillä oli vain venelaudat odottamassa niiden valmistumista, mutta vene ei koskaan valmistunut. Saartakaan meillä ei ollut. Mutta oli paljon luonnon metsää ja metsän salaisuuksia, joita oli riittämiin niin luonnossa kuin mielikuvituksissakin.
VastaaPoistaKyllä vaan, nyt osaa olla siitä todella onnellinen, lapsenahan kaikki tuollainen oli itsestäänselvää. Meille kaupungin lapsille tuo saarielämä oli tärkeä linkki luontoon.
PoistaAivan mahtava vanha kuva, kuin taulu! Mielikuvituksen herättävä. Ja tuo lato, kiva kun on säilynyt. Minä tykkään kuvailla latoja, joku viehätys niissä on.
VastaaPoistaNämä sanat muistan ulkoa Muumilaakson marraskuu -kirjasta:
"On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi".
Olenkin jo monta kertaa ajatellut käyttäväni tuota kuvaa aiheena "taiteessani".
PoistaMinähän olin heti kameran kanssa tuon ladon vieressä ja kun käännyin, näin joidenkin ihmettelevän:-)
Tuo lause sisältää paljon! Taidan opetella sen ulkoa nyt minäkin. Ei vielä ole myöhäistä.
Saaristo <3 Tuo lato on ihanan näköinen ja mikä historia sillä onkaan!
VastaaPoistaTuohon saariston jälkeen piti tulla pieni sydän, muttei tullutkaan!
PoistaKyllä tuolla sydän näkyy!
PoistaSöötti tuo paattikuva. Ja tuonne voisi lähteä patikoimaan, jos ei olisi niin kaukana täältä. Lapsena ihmettelin aina omituista Merenkurkku-sanaa, jota kuulin radiossa mainittavan.
VastaaPoistaJa tuo paatti-sana on niin söpö. Juuri tänään ajattelin, että en lapsena muuta nimitystä veneelle tiennytkään. Merenkurkkua en ole ajatellut sanana, onhan se tosiaan hassu. Joskus muinaisuudessa kun oli partiossa, kuuluin Merenkurkun tyttöihin.
Poista