Muodissa mukana?

Uusi muotivirtausko? Kiireettömyys. Hidastaminen. Minun on helppo mennä tuohon trendiin mukaan, koska työelämä on jo takana ja saan oikeastaan ajatella vain itseäni (toki myös läheisiäni). Vaikka  onhan minua oikeastaan aina ärsyttänyt jonkinlainen kiireen ihannointi, kiireellä ylpeily ja tehokkuuden palvonta. Jo lapsilla on nykypäivänä tiivis päiväohjelma ja  on hienoa olla ”kiireinen eläkeläinen”.  Totta on, että eläkeläisen aika kuluu nopeasti, ei ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisi, kun vihdoinkin on vapaa-aikaa, mutta taitaa siihen olla syynä tahdin hidastuminen  vähitellen muutenkin.  ”Olet tärkeä ja arvokas, mutta se ei ole seurausta kiireestäsi” on toteamus, jonka olen joskus kirjoittanut muistiin.

Kun itse olin lapsi ja vielä kun omat lapseni elivät lapsuuttaan, ei ollut samanlaista kiirettä minnekään kuin nyt, tai olihan toki – jatkamaan leikkiä siitä, mihin se oli viimeksi jäänyt.  Minkälainen on nykypäivän pienen lapsen elämä? Aivan kuten aikuisen -  on harrastettava sitä sun tätä, koulu- tai jo päiväkotipäivän jälkeen on riennettävä nopeasti erilaisiin äidin ja isän mielestä kehittäviin harrastuksiin. Kuitenkin hitaampi päivärytmi olisi lapsille vielä tärkeämpi kuin aikuiselle. Lapsen kehitykselle tekee vain hyvää olla välillä hetken hiljaa omiin leikkeihinsä keskittyen. Milloin lapsi ehtii tutustua omaan itseensä, jos aina on kiire ja aina on toimittava peli- ja muiden sääntöjen mukaisesti. Ehtiikö lapsi enää elää lapsuutta?
 

”Nosta jalka kaasulta: perhonen ylittää tien” on suosikkirunojani, kiitos Eeva Kilven.

Reseptivihostanikin löydän kiireettömyyteen liittyvää asiaa.  Muistaakseni aikoinaan Hesarista leikkaamassani ohjeessa  kerrotaan, että Slow food –liike arvostaa hitautta, lepoa ja vieraanvaraisuutta, varjelee traditioita ja omaperäistä tuotantoa.  Hienoja asioita  minunkin mielestäni. 

Lisää vettä myllyyn: meidän pitäisi lähipäivinä lähteä kesäpaikkaamme, Suomen ainoan Cittaslow-kaupungin (Slow City) kupeeseen. Siellä tahtimme on aina automaattisesti hidastunut, jo ennen tuollaisia nimityksiä :) ,vaikka töitä siellä aina löytyy, taitavat ne olla rentouttavia sellaisia.

Kuitenkin, kun nyt joka puolella tulee vastaan neuvoja, saarnataan, kuten nyt minäkin,  on tuo hidastamisen muoti-ilmiöksi tekeminen alkanut ärsyttää . Nyt suoritetaan hidastamista oikein olan takaa, kiireettömyydestä on tullut kunnon kansalaisen hyve. Kohtuus kaikessa! En aio muuttaa TO DO-listojani NOT TO Do –listoiksi, mutta en aio myöskään ryhtyä harrastamaan 20 minuutin speed-joogaa. Aion edelleenkin olla välillä stressaantunut ja kiireinen, välillä taas otan  iisimmin. 
Olen jo aikaisemmin aikonut tarttua tähän aiheeseen, mutta tein sen vasta nyt luettuani Meijerielämän Lumikon hienoja (jälleen) mielipiteitä.


Vielä lopuksi menneisyyden rauhaa huokuva runo, Bo Carpelanilta, totta kai.

Päivällisen jälkeen oli aivan äänetöntä tunnin.

Oli kuin hämärä huoneessa olisi tihentynyt.

Isä varjosti kädellä kasvojaan kun nukkui.

Esineet vanhenivat.

Äänet pihalla kajahtelivat verkkaan kuin lumi.

Äiti ompeli alasluisuneitten silmälasien lävitse.

Kirjan yli näin ne läheltä niin kuin hiljaisuus tuo lähelle.

Pöytälamppu loisti vaimeasti.

Täsmälleen tunnin kuluttua isä nousi ylös.

Elämä virtasi takaisin huoneeseen ja ääniin.

Kun he puhelivat, olin taasen yksin.

Kaikki oli valoisaa kuin pimeän tauottua.