Tämän harmaan maanantaipäivän olen viettänyt melko tiiviisti tässä koneen äärellä erilaisia töitä tehden. Toista oli eilen. Lähdimme - ei tuon kartan osoittamille paikoille, vaan jälleen kerran sinne omaan paratiisiimme, kesäpaikkaamme.
Kun oli tarkistettu, miten aitan kattohommat olivat edistyneet, kun oli syöty puuhellalla lämmitetty pastapata, kun oli laitettu talviverhot paikoilleen, kääritty rullalle suurin osa matoista ensi kevättä odottamaan, kun oli istuttu rauhassa kahvimuki kädessä talon portailla auringon lämmittäessä, oli aikaa kulkea ympäriinsä, nauttia raikkaasta ulkoilmasta ja maalata muutama taulu kameralla, se kun on aina mukana.
Vielä me ehdimme tulla tänne muutaman kerran ennen talven tuloa, vaikka varma merkki sen lähestymisestä ovat punatulkut, jotka olivat tulleet metsästä keräämään siemeniä pihan kukista ja pensaista. Myös talitiaiset hyppelivät ahkerina ruokaa keräämässä.
Kotiin ajelimme jälleen hienoa musiikkia kuunnellen, Dylania tietenkin, Cohenia, Bonnie Tyleria ja sitten tätä kaunista Céline Dionin esittämää Pour que tu m'aimes encore
Paras laittaa versio, josta näen sanat. On niin hauska laulaa tätä hänen mukanaan;)
Cohen, varmasti tarkoitat Leonardia, on eräs suursuosikkini. Jostain syystä juuri syksy on minulle hänen levyjensä aikaa.
VastaaPoistaKatja: Oikea arvaus, Leonardia tarkoitin. Häntä olen kuunnellut jo vuosikymmeniä, vaikka autossa eivät nuo yleensä rauhalliset esitykset tule edukseen.
VastaaPoistaKiitos kutsusta vernissageen, mutta missäs ne tarjottavat on? Täällä meillä on tapana antaa viiniä ja finger food.
VastaaPoistaTäällä ei muuten taas lauleta, kun ei näy tekstiä eikä kuulu musiikkia, samperin GEMA.
Voi harmin paikka, ei tarjottavaa, ei musiikkia, lupaan parempaa vernisagea seuraavalla kerralla. Kaiken lisäksi harmitti sekin, kun nuo kuvat olivat omasta mielestäni niin hienoja ja sitten hukkuivat raameihin ja taustaansa.
VastaaPoistaKiitos taidenäyttelystä! Cohen ja Dylan sopivat varmasti hyvin maisemareitin soundtrackiksi.
VastaaPoistaOlipas hauska taidepläjäys:) niin kuin me sanotaan kun äidytään oikein kulturelleiksi! Ihana syksyn viipyilevä tunnelma!
VastaaPoistaHallo, liebe Clarissa, danke für den lustigen "WC-Papier-Link"
VastaaPoistaLG
Minäkin näen nykyään videot, joten pääsinpäs mukaan laulamaan. Tosin ranskan kieli on ruostunut muiden kielten kustannuksella, joten kaikkia sanoja en ymmärtänyt.
VastaaPoistaTämän taidenäyttelyn kuvat saivat kaipaamaan kosketusta luontoon sekä menneisyyteen. Menneisyyteen en pääse, mutta luontoon kylläkin, joten heippatihei ja loiskis vaan, lähden koiran kanssa pomppimaan lätäköihin.
Lumikko: Tervetuloa toistekin, yritän kehittyä hiukan paremmaksi näyttelyn järjestämisessä. Ks. Allun kommentti:-)
VastaaPoistaMeillä taittuukin matka aina nopeasti Leonardin ja Bobin seurassa.
Maarit: Aioin olla vielä kultturellimpi ja laittaa tauluihin kultaraamit. Se olisikin ollut sellainen vanhanajan taidepläjäys:)
Syksy on kaunis!
Wienermädel: "Man reist nicht um anzukommen, sondern um unterwegs zu sein" und auch andere Lebensweisheiten habe ich in deinem Blog gefunden:) Danke!
LG
Saga: Nuo sanat olivat hyvänä apuna minunkin ruosteiselle ranskalleni. Vaikka ei nyt kaikkia sanoja enää ymmärtänyt, sai ainakin laulaa mukana.
Heräsin aamulla siihen, että luulin kuulevani meidän Arthurin äänet alakerrasta, voi kun tuli ikävä. Ei ole meillä enää koskaan märän koiranturkin tuoksua:(
Voi onpa kamalaa luulla kuulevansa rakkaan koirulinsa ääniä :( Ihanaa toisaaltaan, mutta surullista palata todellisuuteen. Eipä muuten ole montaa päivää kun taas katselin tuota Arthurin kuvaa, mutta en viitsinyt siitä mainita juuri siksi, ettei ikävä vihlaisisi. Olen jotenkin niin tykästynyt Arthuriin :)
VastaaPoistaSaga: Viikko sitten näki meidän poika unessa, kuinka hän peuhasi Arthurin kanssa, kuten heillä tapana oli. Uni oli niin elävä, että kun hän heräsi vielä hiukan tokkurassa, tuntui käsissä Arthurin tuttu tuoksu:) Ihana uni!
VastaaPoistaToi taulun yksi kuva muistutti niin omaani, että ihan piti verrata. Ei vain ihan sama ollut. Kaunista kuitenkin.
VastaaPoistaNiin Cohen tuo nuoruuden mieleen, muistatkos silloin ennen? Video ei avautunut täällä, mutta Cohenia kyllä kuunnellaan täälläkin edelleen.
Sira: Tarkoititkohan sitä sun päivänkakkarakuvaa? Nämä kukat ovat peltosaunioita, jotka piristivät lokakuisen märkää ojanpiennarta.
VastaaPoistaToki muistan hyvinkin, kun Cohenia kuunneltiin. En usko, että häntä Suomessa silloin vielä oikein tunnettiinkaan.
Kiitos oikaisusta. Niinhän ne tietenkin ovat. Äitini sanoisi: "Ota silmät käteen ja katso!"
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua!
Voi kun tuo kuva on niin pieni, että vaikka sinulla olisi ollut ne silmät kädessäsi, ei se paljoa olisi auttanut.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua sinnekin!