Pienen pojan filosofiaa / En liten pojke filosoferar

Meillä on suuri osa miehen suvun valokuvista irrallaan laatikoissa. Onneksi on moniin kirjoitettu  taakse tiedot, mutta paljon siellä on vielä "tuntemattomia", ainakin meidän jälkipolvelle. Kuvia katsellessani tuli vastaan tämä mietteliäs pikkupoika, joka toi mieleeni runon lapsuuden ajan "säännöistä". Oletan, että niitä tämä pikku R tässä kertailee mielessään tultuaan maaseudun rauhaan, pois kaupungin leikeistä.

Ei saanut astua laattojen saumoille, piti sylkeä kissojen perään,

ei saanut mennä tikkaiden alitse, portaat piti harpata

kaksi kerrallaan kunnes keuhkot läähättivät pääsyä

vapaaehtoisesta piinasta.

Keittiön pöytäliinan kuvioitus oli vaativa.

Aina oli sääntöjä. poikkeukset olivat kuin pääskyt kesällä,

harvinaiset kiirivät kirkaisut, jotka taas katosivat,

ja piha oli sunnuntaivaiti.

Säännöt tekivät olemassaolon salaperäisemmäksi kuin se oli.

Ja ajatukset suihkivat ääneti kuin sukkula

kudosta niin vinoa, vinoa

tai värillistä, aivan ihanaa.

Tuossa runossa on Bo Carpelan  osannut hienosti kuvata lapsuuden ajan tunnelmia. Juuri tuollaistahan se aika oli, itsekeksittyjä sääntöjä täynnä  ja voi miten jännittäväksi  ja hauskaksi ne  elämän tekivätkään. Runo löytyy teoksesta Gården/Piha. 

EDIT: Nyt kun tarkemmin ajattelen, huomaan, että ei tuo pikkupoika noin voinut filosofeerata,  koska tuossa iässä hän ei osannut montaakaan sanaa suomea.  Näinhän sen pitää olla :

Det gällde att inte stiga på skarvar, att spotta efter kattor,

inte gå under stegar, ta två trappsteg i taget

tills lungorna flämtade efter befrielse från en självvald plåga.

Köksbordduken hade sitt krävande mönster.

Det fanns alltid regler. Undantagen var som sommarens svalor,

sällsynta ilande skrik som åter var borta

och gården söndagstyst.

Reglerna fanns för att göra tillvaron hemlighetsfullare

än vad den var.

Och tankarna gick tyst som en skyttel

och vävde de snedaste vävar

eller i färg helt underbara.

Suomenkielinen teksti on Tuomas Anhavan hienoa käännöstyötä ja kirjassa on kaunis Hannu Tainan kuvitus.