...aurinkoa, siksi jää
aamuisin se nukkumaan
eikä valvo iltojaan.
(Aune Laaksi)
Nyt kirja kiinnostaa kovasti 6vuotiasta tyttärentytärtä. Siitä on skannattu ja kopioitu jo monta satua, kun teemme hänelle niistä oman kirjan saduista ja runoista, joista hän pitää. Voi kun hän nauttii niitä lukiessaan.
Hölmöläissaduille nauramme tietenkin aina, mutta muitakin suosikkeja on, kuten tämä Kymmenellä pennillä siirappia ja onneksi kirjasta löytyi kansansatu karhusta, sudesta ja ketusta, jotka kilpailivat siitä, kuka nopeimmin keksii kolmen puun nimet, sillä puut ja luonto ovat tälle tytölle kovin tärkeitä.
Aina täällä ollessaan hänen on päästävä tutkimaan, mitä puita metsästä löytyy. Tässä kerätään kyllä marjoja heinänkorteen,
kun niitä nyt vielä löytyy.
Annetaan auringon nukkua ja kynttilöiden valaista iltojamme.
VastaaPoistaNuo vanhat lukukirjat on hyviä, tarinat sopivan pituisia. Meidän pienessä kyläkoulussa ne oli käytössä edelleen silloin, kun olin oppilaana, niiden oikeiden lukukirjojen rinnalla. Kukaan ei valittanut, kaikki tykkäsivät varmaan enemmän kuin niistä uusista.
Todella hieno tuo viimeinen kuva!
Voi tätä nostalgiaa, nyyh.
VastaaPoistaKiva idea laittaa ihan oma kirja niistä saduista ja runoista, joista pitää.
VastaaPoistaVaikka syysillat pitenevät ja päivät lyhenevät, tuo syksyn värimaisema kuitenkin iloa silmille.
Saga: Niin, ovat nuo vanhat kirjat varmaan hyviä, kun kelpaavat nykypäivän lapselle, joka on tottunut värikkäisiin kuvituksiin ja aivan toisenlaiseen satumaailmaan.
VastaaPoistaKiitos kehuista ☺
Allu: Sitä lapsuuden kultaista aikaa! Nyyh täälläkin.
Sira: Se on todellakin tytöntyllerön idea. Printtaisitko tämän ja tämän kuuluu usein! Ja minä printtaan:)
Voi todellakin tätä syksyn kauneutta, tänäänkin on aurinkoista ja luonto kylpee väreissä meidän iloksemme.