Meidän potager...

eli tämä meidän puutarhamme, jossa hyöty- ja koristekasvit - vihannekset ja kukat kasvavat toistensa rinnalla ja hyvässä sovussa. Se on mielestäni kaunis, villi, huoleton ja kaoottinen. Olen päättänyt olla ahdistumatta komeista voikukanlehdistä enkä aio tuntea minkäänlaisia puutarhanhoitoon liittyviä paineita. No, mielialastani riippuen. Tänäänkin istuin puutarhatuolissa ja luin hyvää kirjaa. Siinä juolahti mieleeni "dokumentoida" paratiisiamme omaksi ja kaikkien muidenkin iloksi:)

Kuva valkoisesta syreenistä on parin viikon takaa. Nyt siinä ei enää ole kukan kukkaa.

Juhannusruusut avasivat kukkansa sopivasti juhannukseksi.

Leikkokukaksi idänunikko on poimittava suurella nupulla ja pistettävä lämpimään 40 - 50 asteiseen veteen. Kaunein se on kuitenkin ulkona ilta-auringossa.

Piparjuuren olen kaivanut ylös maasta jo muutaman kerran, mutta aina sinne joku pieni palanen jää ja siitäkös kasvaa komea lehdistö heti alkukesästä. Karviaismarjat ovat jo melko suuria.Parhailta ne maistuvat suoraan pensaista popsittuna. Pakasteessa on vielä viime kesältä monta pussillista, koska en keittänyt sitä herkullista hilloa, johon laitan mausteeksi kanelia (ja sokeria tietenkin suuret määrät) Vielä tässä ehtii  keittää ennen uutta satoa.

Metsämaasto alkaa heti, kun puutarhastamme astuu muutaman askeleen etelään/länteen. Mustikoita näyttää tulevan (meidän tytöt ovat erittäin ahkeria marjanpoimijoita) ja puolukkakin kukkii. Lupiinit ovat villiintyneet sinne sun tänne ja kiitollisia kukkijoita ne ovatkin.

Orvokit, pelargoniat ja laventelit ovat minulle must!

Näyttää siltä, etteivät vihannekset, yrtit ja muut hyötykasvit päässeet esittäytymään, mutta ne taitavat olla vielä sen verran vaatimattoman näköisiä, että annan niiden kasvaa ja rehevöityä hiukan ennen kuin niitä viitsii näyttää yleisölle.

JUHANNUS

 

 Muumipeikon juhannusruno

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.

-Tove Jansson

Ajetaan me tandem.. eikun Helkamilla...

Små cyklar som far omkring, 

dom hörs nästan ingenting, 

lite rassel och lite pling, 

rassel, rassel, rassel och pling.

Nyt kun on aikaa ja säätkin ovat olleet mitä hienoimmat, on ollut oikein nautinto ajella pyörällä pitkin kyläteitä. Helkama Kaunottareni on ollut lähtövalmiina läpi vuoden, miehen Husqvarna taas on ollut lepotilassa autotallissa ties kuinka kauan, hän kun on käyttänyt muita pyöriä (kuinkahan monta tuolla onkaan)  Ikää sillä on aika monta vuosikymmentä enemmän kuin minun pyörälläni, mutta tässäkään tapauksessa ei ikä haittaa sitten yhtään! Reipasta vauhtia olemme polkeneet pitkin hiljaisia teitä. On kuunneltu lintujen laulua ja kurkien huutoa.

On se vaan hienoa, kun saa vaikka joka päivä valita eri reitin ja uudet maisemat. Joku pelto alkaa olla keltaisenaan rypsistä, kuminapelto loistaa taas valkoisena ja ojat ovat täynnä luonnonkukkia.

Mitä olemme tehneet pyöräretkien jälkeen? No, hypänneet autoon tietenkin ja ajaneet saman reitin kuin juuri pyörillä, sillä olen välttämättä halunnut tietää, kuinka monta kilometriä olemme pyöräilleet kunakin kertana.Voi miten nopeasti nuo 14-15 kilometriä autolla taittuvat ja kuinka paljon jää näkemättä,  mutta miten pehmeät ja mukavat nuo auton istuimet ovatkaan! Siihen kaivataan  parannusta....

....siispä lähdettiin kaupunkiin ostoksille. Pyörän satulaan löytyi geeli-istuinsuoja ja rikkinäisen matkamittarin tilalle uusi, halpa ja yksinkertainen, joka kestää, minkä kestää.

Autossa sain lukea kaikessa rauhassa kuljettajan ohjatessa turvallisesti kotiin päin. Kelpaa nyt seuraavalla kerralla istahtaa pyörän satulaan ja ajaa vaikka toiset 15km eikä tunnu missään.

Menipä myöhään tämä postaaminen, kun blogger reistaili ja pysähtyi kuvia ladatessa:(

Prinsessa Ruusu linnassa

Joku teema on meidän kokoontumisillamme aina hyvä olla, tuumivat nämä meidän tytöt, kun tulevat perheineen kotona käymään. Tänään oli päivän otsikkona KUNINKAALLISET HÄÄT .
Kun tytöt ja hiukan toki muutkin olivat huolehtineet herkullisesta tarjoilusta, ryhdyimme 4-veen kanssa askartelemaan pöytään sopivia koristeita. Lippuja piti värittää, mukeihin löytää sopivat kuvat, pääsyliputkin, kruununmuotoiset, jaettiin kaikille. Prinsessa-aiheinen muistipeli oli hyvää ajanvietettä ennen hääjuhlien alkamista.Oli siinä pikkutytöllä touhuamista......

 ....ennen kuin päästiin TV:n eteen hääjuhlia katsomaan.

 

Siinä on nyt sitten tuo Ruotsin uusi prinssi ja mitä työtä prinssipuoliso oikein tekee? Onkohan näin, kuten Tove Jansson on joskus tuumannut: prinssipuolison ei tarvitse tehdä muuta kuin nyökkäillä ja hymyillä, sanoo prinsessa Niiskuneiti?

Turha sitä on tässä ruveta pohtimaan. Viihdettähän tämä tänään oli ja meillä oli oikein mukavaa.

Siihen aikaan kun isä lampun osti....

....tai no, ehkä muutamia vuosikymmeniä myöhemmin,  kuitenkin kauan ennen näitä nykyajan digitaalisia CD-levyjä elettiin vinyylilevyjen aikaa. Oli LP- ja  EP-levyjä ja sitten tällaisia singlejä, joita nyt kaivoin esiin kaappien kätköistä. Harvoin näitä enää soittelee. Laitankin tänne omaksi ja muidenkin iloksi muutaman levyistäni. Tässähän näitä on mukava kuunnella samalla kun tekee muita töitä tietokoneella.

Francoise Hardy oli suuri suosikkini, mutta näköjään myös monet muut ranskankieliset laulajat olivat minulle mieleen, kun niitä tuossa laatikossa on useampiakin. Suurin osa on kyllä englanninkielistä musiikkia ja sehän on selvä, että mukana on myös monta saksankielistä levyä. Tässä siis muutama:

   

         Francoise Hardy

 

Salvatore Adamo

    

Mireille Mathieu

    Roy Black

                                                                  

  

Nancy &Frank Sinatra

Lisää nostalgiaa seuraa myöhemmin. Nyt siirryn hetkeksi työni pariin, soikoon taustalla Francoisen, Salvatoren, Mireillen, Royn ja Nancyn&Frankin sinkut vuosikymmenien takaa.
P.S. Ei voi muuta sanoa kuin että onpas hempeää!! ♥

Heinä- ja muissa töissä

♥ Hyvät lomafiilikset jatkuvat: talon raivaushommat ovat päässeet hyvään alkuun, eli "ateljee"-huoneessani on jo huomattavasti parempi järjestys, alakerran iso komero on niin ikään pistetty ojennukseen. Tällä pelillä jatkuu kunnes saadaan kaikki edustuskuntoon*. Ihanaa, kun on aikaa. Ihanaa, kun saa tehdä tällaisia tylsiä töitä silloin, kun ne eivät tunnu ollenkaan tylsiltä ja onneksi täältä pääsee pois silloin kun lehti- ja kirjapinoja, vaatekasoja ja muuta arkielämäämme kuuluvaa rekvisiittaa ei jaksa katsella.
Pikkutyttö oli meillä päivän hoidettavana ja hän päätti, että lähdetään kesäpaikkaamme katsastamaan, miten siellä voidaan. No, olimmehan jo itsekin matkasta puhuneet, mutta  laiskuuttamme olimme peruuttamassa koko jutun. Hyvä, että joku pitää meillekin vähän kuria!
 * = siedettävään kuntoon

Siellä olisi voinut olla saman näköistä kuin viime kerralla käydessämme, mutta...

...onneksi ei ollut aivan yhtä villiintynyttä. Nyt riitti työtä vain ruohonleikkuukoneelle, trimmerit ja viikatteet saivat olla toimettomina nurkassaan. Ensin kuitenkin  istahdettiin matkan päälle eväitä syömään. 

Sisällä vain käväisimme avaamassa ikkunat, että raikas kesätuuli pääsisi huoneisiin. muuten....

... olimme koko päivän ulkona. Totesimme, että pihapiirin pihlajat ovat täynnä kukkia. Siis paljon marjoja ja paljon lunta ensi talvena, tai päinvastoinko? Kukin tulkitkoon, miten itselle parhaiten sopii.

 4-veen mielestä ei kaakao ja juustosämpylä ollut kyllin täyttävää. Parasta siis ryhtyä ruoanlaittoon. Ensin kynä käteen ja ohjeet mittoineen paperille, sitten kaivolle vettä hakemaan.

Ohje: Vesi, kananmuna (=muurahaisenmuna), kukka, ja sokeri sekoitetaan. Maistellaan ja nautitaan päreenpala-lusikalla.

Tämän jälkeen ei tarvinnut lähteä nälkäisenä kotimatkalle. Pian tulisi jo 4-veen äiti ja saisi reippaan ja iloisen tyttönsä kotiin. Eipä ollut vielä tuo kone, mutta aivan pian tulee seuraava.

Onni

"Kell´onni on, se onnen kätkeköön,

kell´aarre on, se aarteen peittäköön,

ja olkoon onnellinen onnestaan

ja rikas riemustansa yksin vaan."

Onni on minulle nyt aurinkoinen kesäsää, suvivirren sävelet, iloiset ihmiset ympärilläni ja tieto siitä, että  nyt on  ♥  KESÄLOMA  ♥ . Tätä onnea on aivan turha peitellä ja kätkeä. Jaan sen oikein mielelläni kaikkien kanssa.

 Riemun siitä, että sain näin kauniita kukkia, voin myös jakaa muiden kanssa! 

Iloinen ja onnellinen oli tämä pikkutyttö vuosia sitten laulaessaan omasta kesälomastaan. Tästähän tulee aivan  nostalginen tunnelma!