Meidän potager...

eli tämä meidän puutarhamme, jossa hyöty- ja koristekasvit - vihannekset ja kukat kasvavat toistensa rinnalla ja hyvässä sovussa. Se on mielestäni kaunis, villi, huoleton ja kaoottinen. Olen päättänyt olla ahdistumatta komeista voikukanlehdistä enkä aio tuntea minkäänlaisia puutarhanhoitoon liittyviä paineita. No, mielialastani riippuen. Tänäänkin istuin puutarhatuolissa ja luin hyvää kirjaa. Siinä juolahti mieleeni "dokumentoida" paratiisiamme omaksi ja kaikkien muidenkin iloksi:)

Kuva valkoisesta syreenistä on parin viikon takaa. Nyt siinä ei enää ole kukan kukkaa.

Juhannusruusut avasivat kukkansa sopivasti juhannukseksi.

Leikkokukaksi idänunikko on poimittava suurella nupulla ja pistettävä lämpimään 40 - 50 asteiseen veteen. Kaunein se on kuitenkin ulkona ilta-auringossa.

Piparjuuren olen kaivanut ylös maasta jo muutaman kerran, mutta aina sinne joku pieni palanen jää ja siitäkös kasvaa komea lehdistö heti alkukesästä. Karviaismarjat ovat jo melko suuria.Parhailta ne maistuvat suoraan pensaista popsittuna. Pakasteessa on vielä viime kesältä monta pussillista, koska en keittänyt sitä herkullista hilloa, johon laitan mausteeksi kanelia (ja sokeria tietenkin suuret määrät) Vielä tässä ehtii  keittää ennen uutta satoa.

Metsämaasto alkaa heti, kun puutarhastamme astuu muutaman askeleen etelään/länteen. Mustikoita näyttää tulevan (meidän tytöt ovat erittäin ahkeria marjanpoimijoita) ja puolukkakin kukkii. Lupiinit ovat villiintyneet sinne sun tänne ja kiitollisia kukkijoita ne ovatkin.

Orvokit, pelargoniat ja laventelit ovat minulle must!

Näyttää siltä, etteivät vihannekset, yrtit ja muut hyötykasvit päässeet esittäytymään, mutta ne taitavat olla vielä sen verran vaatimattoman näköisiä, että annan niiden kasvaa ja rehevöityä hiukan ennen kuin niitä viitsii näyttää yleisölle.