Hetkinen

jouluko tässä on tulossa? Naapureilla on jo jouluvalot pihapuissa, kynttelikkö ikkunalla.

Pitää kai meidänkin pistää hiukan vipinää kinttuihin, mutta ensin ihan konkreettisesti. 

Aikainen aamu oli niin kaunis, että oli pakko lähteä ulos luontoon,

joka jo  ehti olla viikonloppuna yhden kokonaisen päivän valkeassa talvipuvussa. Aivan turhaa hosumista!

Kokemuksesta tiedän, että näitä kalenterin luukkuja  kun alkaa availemaan, onkin joulu sitten jo melkein ovella, yhdessä sujauksessa. 9veeltä ostimme partiolaisten adventtikalenterin ja siinä saakin hiukan lisäaikaa, koska eka luukun saa avata jo 30.11. :-)

Lapsille on hankittu jo jokunen joululahjakirja, mutta tämä kaksi on vielä saatava. Tiitiäisen kissa- ja koiraystävät  on kirja, jonka itse haluaisin, mutta sen saa eräs nuorempi Kirsi Kunnaksen ihailija. Miltonin salaisuus on kirja, jonka saa eräs pieni koulupoika, jos siis tämä mun kaverini malttaa antaa sitä kenellekään, koska on itse Eckhart Tollen ahkera lukija. 

Ole vaiti tai lausu jotain,

mikä on vaitioloa parempi, sanoi Pythagoras
Olisi kai sitten viisainta jatkaa hiljaiseloa täällä blogissa, kun ei nyt niin erikoista sanottavaa ole.
Mutta kun en osaa aivan kokonaan vaieta, kerron nyt vähän, mitä täällä on puuhasteltu.

1. KÄSITYÖT
  Näin aika kivan ja selkeän kassialmalle sopivan ohjeen Martha Stewartin sivuilla täällä

Ostin kerrana Gudrun Sjödenin kangasta ja sitä oli vielä jäljellä, vaikka olin aikaisemmin tehnyt siitä  1 tämän klik ja 2 tämän klik ja vielä  3 tämänkin klik:-))

En ommellut  kassia tällä ikivanhalla Singerillä,

 vaan miehen Elna-tädin  perintö-Husqvarnalla. Taitaa silläkin olla ikää ainakin 50 vuotta,  mutta reippaasti se edelleen työnsä tekee!

Tässä kohtaa voi joku nauraa (jos ei katsonut Marthan linkkiä), että hahhah, taisi käydä köpelösti, kun toisesta hihnasta tuli lyhyempi,

mutta ehei, noin sen pitääkin olla ja nyt vain lankakerä kassiin + puhelin + mitä milloinkin.

JAPANESE KNOT BAG

Kätevää! Ennen sitä ravasi päivän mittaan portaita ylös ja alas kädet täynnä tippuvia tavaroita, nyt ne kulkevat helposti mukana. Tuo pitempi hihna pujotetaan vain lyhyemmän hihnan läpi ja kassi pysyy tavaroineen käsivarrella. Kädet ovat näin vapaina ja jos haluaa, voi vaikka kutoa tai virkata seisoaltaan/kävellessään, kun istuminen alkaa puuduttaa.

– Kassi kakkonen, Novitan ohjeella virkattu, lankana Tuubi ontelolanka. Virkkukoukku oli 8, joten työ tuli valmiiksi melkeimpä hetkessä. Pääasia, iPadini viihtyy tuolla ja mahtuu sinne muutakin.  Kuva vääristää reunat, sillä kassi on kyllä suora, ryhdikäs ja napakka!

*******************

2. LUONTO

Aina  puhutaan vain harmaasta, ankeasta marraskuusta, mutta hyvät ihmiset – katsokaa ympärillenne. Kuinka monta kertaa pysähdynkään metsäpolulla vain  ihailemaan niin monia kauniita värisävyjä.  Ja onhan sitä luontoa kaupungissakin. Turha tuijotella vain harmaata, sumuista taivasta.

Seinävaasini saivat metsästä hiukan tuliaisia, kuten aina syksyisin.

***********************

3. MUISTA! KOM IHÅG!

Kannattaa  hankkia uusi pirteän värinen muistikirja, kun  pää on täynnä ideoita ja muutakin mieleen painettavaa:-)

***********************

4. HERKUTTELU

Kannattaa tehdä näitä SUKLAAPANNAREITA ,  jos haluaa hemmotella itseään.

Aikaa pienelle puuhastelulle

alkaa olla enemmän nyt syksyn tullen. Mikä sen mukavampaa, kun ideoitakin on pää täynnä. Ja lisää materiaalia kertyy, kun surffailee Pinterestissä. Apua, mikä määrä houkutuksia.

Näihin pikku menninkäisiin sain kuitenkin idean aikaisemmin tekemistäni duduza/comfort-nukeista.  9veen koulussa on pian lastenjuhlat myyjäisineen ja lupasin minäkin tehdä sinne jotakin. Vähitellen syntyi ajatus, että voisin kutoa näitä tomeria nukkeja Goethen värioppien mukaan. 

Tässä sitä sitten ollaan, koko porukka ennen lähtöä "vieraille maille" lähikaupungin kouluun.

"Pidetään ensin pieni palaveri – on keksittävä idea, joka houkuttelisi jonkun ottamaan meidät kaikki yhdessä. Sakin pitää pysyä koossa!"

"Apua, mitä? Onko meidän lähdettävä jonnekin?  Jos meidät joku ostaa, karataan kyllä takaisin tänne:-)"

Käsinukke-kissojen ohje täältä [klik]

Toivotaan nyt kuitenkin, että kaikki löytävät hyvän kodin, yhtä hyvän kuin  tämä kotimetsä.

Onneksi ehdin

 kerätä vielä kukkakimpun kasvimaan laidalta ennen kuin tämänpäiväinen ensilumi pääsi yllättämään!

Tuskin monikaan tunnistaa tämän kukan. Vinkki: sen varsi on parin metrin korkuinen

ja sen  juurelta löytyy tällaisia muhkuraisia mukuloita.

Maa-artisokkiahan nämä ovat.  Ne selviäisivät kyllä maassa koko talven, mutta keräsin nyt kuitenkin kaikki valmiit pois ja jätin pienen pienet vauvamukulat odottamaan kevättä, että pääsevät tuottamaan taas uutta satoa. Kiitollinen kasvi tämä on ja korkea maa-artisokkarivi on lisäksi hyvä näkösuoja kasvimaan laidalla.

Tänään valmistin herkullista maa-artisokkarisottoa, mutta aikaisempina vuosina  olen tehnyt niistä useimmiten gratiinia: kuorittuja maa-artisokkia keitetään n. 10 min.  Tehdään valkokastike: voita, jauhoja, keitinlientä, kermaa, juustoraastetta, suolaa, pippuria. Maa-artisokat uunivuokaan, päälle kastike + muutama voinokare ja uuniin. 15 min 250°. Helppoa ja hyvää ja  nopeasti valmistuvaa. (En nyt viitsi sen kummemmin mainostaa, kuinka tylsä noita mukuloita on kuoria.)

9vee ehti ennen lumen tuloa hoitaa istuttamaansa pikkukuusta. Hän ja me muutkin, linnut ja oravat mukaan lukien, surimme, kun jouduimme kaatamaan pihapiiristämme suuren tuuhean kuusen ja samalla myös siinä kavereina melkein kiini kasvaneet hiukan pienemmät.

 Pitäisikö sanoa, että nautitaan nyt tästä puhtaanvalkoisesta lumiyllätyksestä,

joka huomenna on muisto vain, luvassa kun on aurinkoista ja kymmenen asteen lämpötiloja. Ei siis ole mikään kiire vaihtaa autoon vielä talvirenkaita, vaikka tänään liukasteltiinkin.

Lokakuun värejä ja tunnelmia

Syysaamun vaaleanharmaa usva saattoi meitä,  kun lähdimme kesäpaikkaamme.....

keräämään joulunpunaisia makeita omenoita. Viime hetkelllä pelastimme suurimman osan sadosta, sillä aika monesta omenasta olivat rastaat jo nokkineet suuria paloja ja mikä korviahuumaava konsertti ottikaan meidät vastaan, kun tulimme kesken lintujen ruoanhakuukeikan!

Ilta hämärtyi nopeasti, mutta onneksi oli mukana uunituore ristikko

ja  hyvä kirja. Carol Shieldsiin ei kyllästy koskaan. Ihmeellistä kuitenkin, kuinka  pitkältä ilta voi tuntua kesämökin yksinkertaisessa rauhassa!

Lokakuun keltainen siirtyi käsityöhönkin!

Kun omenat oli kerätty ja muut syksyiset työt tällä erää tehty, oli kotiinlähdön aika

ja täälläkin loistivat puut keltaisina

ja täälläkin oli maa täynnä kultaisia lehtiä. Oi tätä syksyn loistoa!

Kori täynnä....

ei omenoita, ei sieniä, ei sipulia, ei kukkia, ei herkkuja eikä nyt enää pensaspapujakaan, ne kun paleltuivat viime yönä, vaan

kukkuramitoin tarmoa!

 Ja iso kerä Tuubi-lankaa.

Toinen, neliskanttinen kori on päässyt jo niin pitkälle, että se auttaa muita lankakeriä ja -nyssyköitä pysymään aloillaan.

Näitä säilytyskoreja ovat monet virkanneet, itse en ikimaailmassa kuvitellut sellaista tekeväni ja nyt olen kuitenkin ihan hurahtanut näiden virkkaamiseen. Ensin hankin langan lisäksi sopivan virkkuukoukun, kokoa 8 tai 10,  ohje löytyi tuon ontelolangan vyötteestä ja eipä aikaakaan, kun kori valmistui  samalla, kun katselin dokumentteja ja muuta mielenkiintoista nettiTV:stä päivän päätteeksi. 

Tässä neliskanttinen kori nauttii kauniista, aurinkoisesta syyspäivästämme. Naapurikaupungissa tuli kuulema jopa räntää!

Muuten, pyöreää koria on hiukan mukavampi virkata kuin tätä neliskanttista, kun ei ole saumoja ommeltavana jälkeenpäin. Ohjeita löytyy runsaasti, tietenkin googlaamalla, mutta itse löysin inspiraation  Jonna Hietalan Kerällä-kirjasta,  jossa on kivoja "sopivasti simppeleitä kässäohjeita" ja Virpi Marjaana Siiran "virkkausperinteitä ravistelevasta opuksesta"  OMA KOPPA.

Tänään tein

nopean ja herkullisen lounaan, eli Papupanzanellan. Papuja sain omasta maasta, kirsikkatomaatitkin ovat suurelta osin omasta amppelista, basilikaa kasvaa ruukuissa ulkona ja sisällä, loput ainekset löytyivät helposti kaapin hyllyiltä.

Tähän ruokaisaan salaattiin leikkasin punasipulin ohuiksi suikaleiksi ja laitoin  kulhoon, päälle 1/2 dl balsamicoa  ja vettä sen verran, että sipulit peittyvät. Saa maustua jonkin aikaa. Riivittyjä härkäpapuja ja paloiteltuja pensaspapuja keitin muutamia minuutteja, samoin parsakaalin kukintoja.
Leipäkrutonkeja varten paloittelin vaaleasta monijyväleivästä kuutioita, jotka paahdoin hetken öljyssä.
Valutettujen sipulirenkaiden, leipäkrutonkien, tomaatinpuolikkaiden, papujen ja parsakaalien päälle ripottelin basilikan lehtiä. Pulloon sekoitettua kastiketta, jonka tein öljystä, sitruunanmehusta, valkosipulista, suolasta ja mustapippurista, sai annostella makunsa mukaan salaattinsa päälle.

Luumupuumme on melko nuori, mutta satoa se on antanut jo jonkin kerran.  Pihlajanmarjakoit ovat jättäneet omenat rauhaan, pihlajat kun ovat aivan täynnä punaisia marjoja, jotka taitavat olla niiden herkkua.  Jos oikein tarkkaan katsoo ja kuuntelee, voi tuosta "tiskipaljusta"  löytyä yksi omena, jossa

TOUKKA TISKAA

Omenankuoressa on reikä.

Jos siihen painaa korvansa kiinni

ja kuuntelee tarkasti,

voi veden ja tuulen ääniltä erottaa

astioiden helinää.

Toukka tiskaa.

-Risto Rasa-

Tämä pikku runo tulee aina heti mieleeni, kun katselen omenapuitamme tuossa puutarhassa. Voi olla, että runo löytyy myös aikaisemmista syyspostauksistani. Tai syys ja syys,  kesähän tässä vain jatkuu eikä näytä loppuvan. Hienoa!