10.9.2014

Tänään tein


nopean ja herkullisen lounaan, eli Papupanzanellan. Papuja sain omasta maasta, kirsikkatomaatitkin ovat suurelta osin omasta amppelista, basilikaa kasvaa ruukuissa ulkona ja sisällä, loput ainekset löytyivät helposti kaapin hyllyiltä.


Tähän ruokaisaan salaattiin leikkasin punasipulin ohuiksi suikaleiksi ja laitoin  kulhoon, päälle 1/2 dl balsamicoa  ja vettä sen verran, että sipulit peittyvät. Saa maustua jonkin aikaa. Riivittyjä härkäpapuja ja paloiteltuja pensaspapuja keitin muutamia minuutteja, samoin parsakaalin kukintoja.
Leipäkrutonkeja varten paloittelin vaaleasta monijyväleivästä kuutioita, jotka paahdoin hetken öljyssä.
Valutettujen sipulirenkaiden, leipäkrutonkien, tomaatinpuolikkaiden, papujen ja parsakaalien päälle ripottelin basilikan lehtiä. Pulloon sekoitettua kastiketta, jonka tein öljystä, sitruunanmehusta, valkosipulista, suolasta ja mustapippurista, sai annostella makunsa mukaan salaattinsa päälle.




Luumupuumme on melko nuori, mutta satoa se on antanut jo jonkin kerran.  Pihlajanmarjakoit ovat jättäneet omenat rauhaan, pihlajat kun ovat aivan täynnä punaisia marjoja, jotka taitavat olla niiden herkkua.  Jos oikein tarkkaan katsoo ja kuuntelee, voi tuosta "tiskipaljusta"  löytyä yksi omena, jossa

TOUKKA TISKAA

Omenankuoressa on reikä.
Jos siihen painaa korvansa kiinni
ja kuuntelee tarkasti,
voi veden ja tuulen ääniltä erottaa
astioiden helinää.

Toukka tiskaa.
-Risto Rasa-

Tämä pikku runo tulee aina heti mieleeni, kun katselen omenapuitamme tuossa puutarhassa. Voi olla, että runo löytyy myös aikaisemmista syyspostauksistani. Tai syys ja syys,  kesähän tässä vain jatkuu eikä näytä loppuvan. Hienoa!





8 kommenttia:

  1. Kuulostaa hyvältä tuo salaatti, nam. Syöttekö te härkäpavut "ihoineen"? Jos jaksan, kuorin sen ihonkin pois, vaikka on siinä aika homma. Meillä ei kotona ollut koskaan härkäpapuja, äiti ei niitä varmaankaan tuntenut ja söin niitä eka kertaa työpaikan ruokalassa. Tuo runo on niiin söpö, tutustuin siihen 19 vuotiaana ja olen siitä asti sitä rakastanut, mulla on vieläkin tallella se lappu, jolle tyttökaverini oli sen kirjoittanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riivityt härkäpavut syömme kuorineen päivineen, kuorihan on aivan pehmeä ja huomaamaton ja vielä kuitupitoinenkin. Tuo "iho" taitaa ehkä joissakin lajeissa olla sitkeämpi. Härkäpapuun tutustuin minäkin vasta aikuisiällä, en ollut niistä kuullutkaan, vaikka se on vanhin palkokasvi Suomessa, viljelty jo 1200-luvulla.
      Tuo omppuruno on aina yhtä tuore!

      Poista
  2. Hyvä luumusato! Me istutettiin vuosi sitten kesällä kaksi luumupuuta. Kovin ovat kitukasvuisen oloisia, eikä edes kukkineet tänä keväänä. Ehkä siihen menee useampi vuosi ennenkuin kannattaa odotella satoa? Kai sitä pitää vaan kärsivällisesti odotella vaikka melkein jo saivat siirtotuomion huonommalle paikalle. Mitä, minäkö kärsimätön?! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saatiin sitten vihdoin satoakin puusta, pitäisi käydä keräämässä loputkin luumut. Aikaisemmin on tullut vain muutama kappale, vaikka puu on ollut paikallaan jo monta vuotta Kärsivällisyys on siis ollut koetuksella täälläkin.

      Poista
  3. Lisäsin juuri tuon reseptin Neljän viikon ruoat -kirjanmerkin alle. Kiitos, sain reseptin nyt kirjallisena ja kuvitettuna!

    T. J

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Kuulostaa muuten hyvältä tuo Neljän viikon ruoat-juttu. Pitäisiköhän matkia.

      Poista
  4. Resepti tuntui niin hyvältä, että otin sen heti talteen. Teen piakkoin varmaan samantyylistö ruokaa. Tosin en saa omasta takaa härkäpapuja. mutta ainahan niitä voi ostaa. - En ymmärrä, miksi minun blogisivuni ei näytä heti sinun ajankohtaista blogiasi. Olenkin ihmetellyt, etten ole nähnyt sivujasi. Mutta nyt siihen täytyy löytyä vastaus.

    VastaaPoista
  5. Missä lie syy, mutta paljon näkyy valitettavan, että blogit eivät päivity.
    Kannattaa kokeilla tuota reseptiä ja härkäpavuthan voi korvata millä pavuilla vain.

    VastaaPoista