Esittelyvuorossa tänään… / Och idag visar vi….

… vanhat leikkikalumme vuosikymmenien takaa.

….våra gamla leksaker som vi lekte med för länge, länge sedan.

Marja-nukke, jonka sain jouluna, kun olin ehkä 6 vuoden ikäinen. Äiti oli sen tehnyt ja vaatteet olivat oikeat vauvan vaatteet.

Dockan Marja som jag fick när jag var 6 år. Mamma hade gjort den och på sig hade den riktiga babykläder.

Marjan vaatteita, myös äidin ompelemia.

 Marjas kläder som mamma också hade sytt

Nukkekodin huonekaluja, jotka sain kun täytin 7 vuotta. Luulin, että sain saappaat isossa laatikossa ja siellä olikin tämä ihanuus. Osa on jo mennyt rikki, esim. jalkalamppu, johon sai valon.

Möbler till mitt dockhus som jag fick när jag fyllde 7 år. Jag fick en stor låda och trodde att det fanns stövlar i den, men där fanns ju de här härliga möblerna som saknar redan några delar, t.ex. en golvlampa som lyste. 

 

Anja-nukke, jolla oli kauniita vaatteita, jotka äitini oli ommellut

Dockan Anja som hade mycket kläder som mamma hade sytt. 

Muistikirjaan piti aina saada uusia kiiltokuvia. Kirjakaupassa oli jokaisen kiiltokuvan takana hinta ja sitten valikoitiin tarkkaan, mitä kuvia halusi ostaa.

Pojat keräsivät autonkuvia, joita sai kahvipaketin mukana.

Varje flicka hade ett minnesalbum där hon klistrade in sina glansbilder. Det var roligt att gå till bokhandeln och välja ut vilka glansbilder man ville ha. Varje bild hade pris på baksidan och man köpte inte så många på samma gång. Pojkar samlade på bilmärken som kom med ett kaffepaket.

Yksivuotias sai leikkiä yhden kerran näillä vanhoilla leluilla, mutta vain yhden kerran, koska niillä alkaa olla antiikkiarvoa.

Ettåringen fick äran att leka en gång med den här gamla motorcykeln och bilen, men bara en gång, för de börjar få antikvärde.

Polle on kestänyt monet leikit ja kestää edelleen

Pålle har varit med i många lekar och är det fortvarande.

Uudet vanhanaikaiset nukenvaunut, joissa pikkutyttö kuljettaa nukkejaan ja pikkupoika autojaan.

Nygammal dockvagn. Lillflickan tycker att det är bra att ha dockor i den och lillpojken igen har där sina bilar

Life is painting a picture...

Eilisilta meni grafiikankurssilla, tämä ilta keramiikassa. Molemmat hyviä keinoja irroittautua arjen harmaudesta. Kaikki murheet unohtuvat, kun pistää kätensä saveen, tai kun veivaa grafiikkaprässiä ja odottaa jännittyneenä, onnistuiko kuva. On kuin avaisi lahjapakettia, kun saa kuvan esille. Kaikki kurssitoverit seisovat yhtä innokkaina selän takana kurkkimassa. Ja kaikki ovat yhtä ihastuneita toistensa tuloksiin. I går kväll var jag på grafik- den här kvällen på keramikkurs. På båda ställen glömmer man den trista vardagen. Alla små sorger är som bortblåsta när man knådar leran så att den blir mjuk och smidig eller står och vevar grafikpress och väntar med spänning hur man lyckas med bilden som kommer fram. Alla kurskamrater står bakom ryggen och är lika förväntansfulla. Alla är lika förtjusta i varandras arbeten. Vi är ju bara nybörjare alla

Jälleen uusi lyhty pihalle pimeää talvi-iltaa valaisemaan

En ny lykta igen som får lysa i vintermörkret

Innostuneen "taiteilijan" luomuksia

Mitä isot edellä sitä pienet perässä

1-vuotiaan pikkunaperon kriittinen katse taideteokseensa.

1-årigens kritiska blick på eget konstverk

Pidetäänpä kahvitauko / Vi ska ta en kaffepaus

Nyt matkin hiukan tätä blogia, jossa oli juttua teen juomisesta. En voi kuitenkaan kertoa teen juonnista, koska minä juon yleensä kahvia ja nimenomaan Reilun Kaupan kahvia.
Kuten aikaisemmin olen kertonut, ostan matkoiltani usein kassin. Aivan yhtä usein ostan mukin. Niitä on myös kaapit täynnä, mutta kaikkia tulee käytettyä. Samalla tulevat mieleen muistot matkoistakin.

I den här bloggen läste jag om tedrickandet och jag ska härma lite, men jag som mest dricker kaffe berättar hellre om det. Jag dricker alltid Rättvis Handel-kaffe . Sällan dricker jag kaffe ur en kaffekopp, muggar är goda att dricka ur. Som jag tidigare har berättat, köper jag ofta en väska som minne från en resa. Lika ofta köper jag också en mugg. Jag har rätt så många i mitt skåp, men alla andvänds och ibland väcker de trevliga minnen till liv.

Antiikkinen perintökermakko ja Klimt-kahvipurkki/ En antik gräddsnäcka och "Klimt-kaffeburk"

Glühwein- eli hehkuviinimukit Wienin joulumarkkinoilta tuovat hauskoja muistoja, kuten punssimuki Wiener Eistraumista/Man minns den härliga stämningen på julmarknaden i Wien när man ser de här glühwein- och punsch-muggarna, också "der Wiener Eistraum" var en upplevelse.

Muumimuki kuuluu jokaiseen kotiin, samoin Arabian Ruska-kuppi. Tuliaisena tyttäreltä sain Cafe du monde-mukin, kun hän kävi New Orleansissa / En muminmugg finns i alla hem, Arabias Ruska-kaffekopp kanske också. Cafe´ du monde-muggen fick jag av dottern som gåva från New Orleans.

Vanha, vanha muki. Sokeritoppa kuuluu myös entisiin aikoihin, kuten sokerinsirotinkin, jolla on jo antiikkiarvoa. Mokkakupit ovat mielestäni kauniita. /En gammal, gammal mugg. En sockertopp som förr i tiden och en sockerströare som redan har antikvärde. Mockakopparna är vackra tycker jag.

Hei, onko ketään kotona?

Kotona on aina niin hyvä olla, mutta missä on koti ja mikä on koti? Onko se paikka jossa nukun, onko se seutu, jossa asun, onko se maa, jossa juureni ovat? Koti on siellä, missä minäkin. Se voi olla monessa paikassa, elämän eri vaiheiden mukaan.

Se, kuka minä olen, on kai saanut pohjan lapsuudenkodista täällä kauniissa merenrantakaupungissa.

– Jos koti on vain huone, jossa nukun, syön, luen, vietän vapaa-aikaani, tosin vain parin kuukauden ajan, niin eräänä kesänä se sijaitsi kaupungissa vieraalla maalla, Keski-Euroopassa, suuren sairaalan asuntolassa. ja toisena kesänä kaupungissa, jossa olisin voinut viihtyä pidempäänkin.

– Jos koti on opiskelija-asunto, niin se oli täällä vähän isommassa rannikkokaupungissa. Siellä sai kodistaan jo oman näköisen. Maalilla, pensselillä, Marimekon kankailla sekä tipalla mielikuvitusta loihti pienestä huoneesta juuri sellaisen kuin itse halusi.

– Jos koti on pieni ullakkohuone kattoikkunoineen, kauniine näköaloineen metsäiselle vuorijonolle, niin se oli sitten tämän keskieurooppalaisen kaupungin läheisyydessä. Työpäivän jälkeen tuntui hyvältä, kun sai jättää hälisevät lapsilaumat ja kiivetä ylös omaan noin 15 neliön kaksioonsa.

Koti siis näyttää kulkevan mukanani, asuinpa missä hyvänsä. Se oli täälläkin Reinin

rantojen kaupungissa sinä sateisena kesänä, kun jälleen olin hiomassa kielitaitoani. Kun oli päivän aikana nähnyt pieniä lapsipotilaita matkalla leikkaussaliin ja muuta nuorta mieltä järkyttävää suuren sairaalan käytävillä, oli turvallista tulla omaan pieneen huoneeseensa, sen hetkiseen kotiinsa. Siellä ei vaadittu olemaan tehokas eikä vahva, vaan sai kaikessa rauhassa käpertyä sohvalle viltin alle ja unohtaa maailman murheet.

Matkustelen mielelläni, mutta koti on kuitenkin minulle paikoista paras. Kotona saan levätä, olla oma itseni. Minulle ei ole ollenkaan tärkeää, onko se lapsuuden kotikaupungissa tai muualla maailmassa, pääasia että se tuntuu omalta ja kai se sitten on niin että koti on siellä missä sydän.

Täällä pääkaupungin ulkopuolella olikin sitten se ihan ensimmäinen oma koti, joka perustettiin perheen kanssa. Idyllistä oli, mutta myös yksinäistä. Ei auttanut, vaikka sai toteuttaa sisustajan ”taitojaan” mielin määrin kunnostamalla vanha kartanon mökki viihtyisäksi kodiksi, lähemmäksi muita ihmisiä oli päästävä, eli lähimpään kaupunkiin.

Mutta kun opinnot olivat vielä kesken, muutettiin lähemmäksi opiskelukaupunkia, ei ihan kaupunkiin, vaan jonkin matkan päähän

Näissä maisemissa viihdyin ja näistä ajoista puhutaan perheessämme usein. Oltiin kuin kotona, silti oli vielä yksi muutto edessä.

Vanhin lapsista aloittaisi koulun, joten oli päätettävä, missä päin maailmaa se koulu sijaitsisi.. Päädyttiin maaseututaajamaan samoille seuduille kuin kotikaupunkini. Täällä on nyt kotimme ja täällä olemme asuneet suuren osan elämästämme. Lapset ovat muuttaneet jo vuosia sitten muualle, mutta aina on yhtä hauskaa, kun he tulevat perheineen käymään.

Niin, onhan meillä vielä yksi koti, kesäpaikkamme, vanha maalaistalo pihapiireineen. Se on meille se paras paikka. Kesäisin, kun heräämme, paistaa aamuaurinko keittiöön ja olohuone kylpee sitten ilta-auringon valossa. Ruoho tuoksuu, linnut laulavat. Sataakohan sielläkin joskus?

Koteja on ollut kaikenlaisia. Ahdistavalta tuntuisi ajatus, että olisin asunut yhdessä ja samassa paikassa koko elämäni. Ennakkoluulot ovat matkan varrella karsiutuneet, ehkä sitä ajattelee hiukan avarammin meistä ja muista. En tiedä.

Kuvat omia tai Google kuvahaku