Vuorossa numero seitsemän

7. SILTA

SILLAT

En osaa siltoja rakentaa,

ne vaativat voimakkaampaa kättä.

Minä muistutan lukkia, punojaa,

joka kehrää silkkiä herkeämättä,

unen lankaa hienoa, kimmeltävää

yhä solmii sillaksi kuilun yli,

kova arki kun yllämme kirveltää

ja allamme kuohuu pimeän syli.

En tietää voi, miten kantavat

minun hohtavat siltani ketään muuta,

kenties jalat toiset ja vankemmat

myös vaativat vankkaa porraspuuta.

Minä itse siltani kulkien

olen tuntenut sieluni pohjaan asti:

sain elämän rikkaan ja vaarallisen

minä elää täydesti, pelottomasti.

AALE TYNNI

Soiva metsä

 

Oikullinen sää!

Kuva 6 KYLMÄÄ!

Ja kaiken lisäksi märkää, sadetta kun on riittänyt harva se päivä.

Kesäkurpitsat eivät sateesta välitä, vaan kasvavat entistä innokkaammin.

Viinimarjat ja karviaiset olisivat valmiita kerättäväksi – odotetaan siis poutasäätä. (Olisi pitänyt olla kotona eilen, kun aurinko paistoi ja kesäpäivä oli kauneimmillaan).

Nyt vain mietintämyssy päähän, tuohon seiskaankin pitäisi löytyä sopiva kuva!

Miten aika kuluukaan nopeasti

mutta hitaasti ja varmasti etenee kuvahaasteeni KLIK , nyt olen sentään päässyt jo puoleen väliin, hienoa!


5. AIN LAULAIN TYÖTÄS TEE :)

Akalla ja ukolla on ikää jo melkoisesti, mutta laulun (ja tuulen) avulla jaksaa täti veivata tahkoa. Molempien  uudet farkkukankaiset vaatteet piristävät myös mieliä.

Ei  laulaen, mutta iloisella mielellä lähti 10vee  metsään mustikoita poimimaan.

Ja tässä ahkera "perheenjäsen",

   joka iloisesti laul....tai siis metelöiden ahertaa pölyjen kimpussa. Tulemme todella hyvin toimeen keskenämme:)