Erikoisissa tunnelmissa

on tämä meidän maaliskuumme kulunut, kaikki on ollut hiukan vinksin vonksin,

kuten  Peppi Pitkätossulla niin usein.  Häneltä kai sitten sainkin inspiraation ryhtyä  hommiin.

Niin sai 8vee peppisukat ja kun koulun käytäviltä löytyy monen monta yksinäistä sukkaa ja lapasta, ajattelin kutoa  tuollaiset nimellä varustetut sukat. Sukan perusohjeet nimikirjaimineen löysin Ullaneuleen sivuilta [KLIK], kuvion matkin peppipuserosta. Saa nähdä, innostunko kutomaan sukkien kaveriksi sellaisenkin.

Lukeminen on jäänyt viime viikkoina vähemmälle, mutta kirjoja en ole unohtanut,

   
vaan tehnyt jopa itsekin sellaisen. Tarvikkeet: vahvaa puuvillakangasta + huopakangasta + ompelukone.

Olen nähnyt tällaisia neulakirjoja siellä sun täällä blogeissa enkä kuvitellut koskaan tekeväni itse vastaavaa,

 

kunnes ärsyynnyin siitä, kun neulat olivat aina hukassa, tai kiinnitettyinä repaleisiin paperilappuihin. Tästä kirjasta on tullut  minulle nyt yhtä mieluinen kuin vaikkapa Atwoodin tai Shieldsin parhaista romaaneista:-)) 

Sisällysluettelo: 

silmäneulat........sivu 1

kanavaneulat.....sivu 2

parsinneulat.......sivu 3  

jne

Sitten vielä hyvä, netistä löytynyt idea: paras neulatyyny syntyy pieneksi silpuksi leikatusta vanhasta villalapasesta tai muusta villavaatteesta. Tietolähteen mukaan toimii paremmin kuin esimerkiksi vanulla täytetty. Pitää paikkansa!

Täytin siis kangaspalan tällaisella silpulla, laitoin tyynyn liitutaulumaalilla maalattuun peltipurkkiin ja siinä se nyt komeilee – kätevä neulatyyny, jonne nuppineulat uppoavat, sanoisinko luistavasti.

Meidän perheessä

syntymäpäiviä riittää näin alkuvuodesta ja makeaa saadaan aivan varmasti mahat täyteen niin että tuntuu  riittävän varastoon vielä loppuvuottakin varten.  Mutta ensin juhlitaan, tammikuusta huhtikuuhun pari kolme kertaa kuussa, kesälläkin saamme laulaa onnittelulaulut muutamalle. Sitten seuraa vuoden loppuun kestävä tauko. 

Ensimmäiset maaliskuiset syntymäpäivät saivat teemakseen 50-luvun.  Kun kaapista löytyy omien vanhempiemme kauniita astioita, tuntuu, että he ovat mukana juhlimassa, kun kattaa pöydän vaihteeksi näillä. Ei kannata ihmetellä noita Runebergin torttuja – leivoin niitä, koska päivänsankari ihastui niihin kovasti jo silloin 5. helmikuuta.

Pöytäliina on vielä vanhempi kuin suurin osa astioista, ainakin 1930-luvulta, miehen isoäidin taitavasti kirjoma.

Ensimmäistä kertaa pääsivät levylautaselle perintölevytkin. Taustalla soivat Harry Brandeliuksen Skärgårds-valser,  Louis Amstrongin Dr Jazz , Benny Goodmanin Bugie Call Rag,  Errol Garnerin Blues Garnie ..... tuoden sopivan tunnelman juhliimme. 

Tässä on  kyllä kerrottava rehellisesti, että osa pöydän astioista on vain rekvisiittaa, kuten tuo kahvipannu sekä limonadi- ja  Sinebrychoffin Presidentti pilsneripullot.

Toisenlaisia syntymäpäiväjuhlia olimme viettämässä pari viikkoa sitten. Siellä oltiin jo vähän modernimpia,  pöytääkin koristi kuplavolkkari peräkärryineen. Todella herkullinenkin vielä.

Ylihuomenna on sitten vähän isomman pojan synttärit  ja niin edelleen,

********************

Vielä hyppäys aivan toiseen aiheeseen:

Kutomastani hiuspannasta kerroin täällä [KLIK] – nyt te kaikki naamakirjan ystävät voitte käydä tykkäämässä siitä täällä, taas  [KLIK].  Itse en kuulu noihin ystäviin, mutta lupasin antaa kuvan käytettäväksi, kun sitä nyt kerran Dropsilta tiedusteltiin. Vähitellen alan pitää itseäni käsityöihmisenä:-)) Pitää vain uskoa itseensä ja uskaltaa. Nyt menen vielä kuuntelemaan juutuubista Konstantin Weckerin esittämää Was keiner wagt, das sollt ihr wagen....... Uskaltamisesta siinäkin on kysymys.