Hyvä me!

Siis hyvä minä, hyvä sinä, hyvä me, hyvä meidän koko kunta.
Vaikka täällä kuulee valittelujakin, on kai meillä kuitenkin monet asiat paremmin kuin monella muulla paikkakunnalla – jos nyt päivän Hesariin on luottaminen:

"Kunnalla menee keskimääräistä kuntaa paremmin näissä asioissa: vähemmän rikoksia, vähemmän työttömiä, vähemmän sairaita, enemmän liikuntapaikkoja, enemmän vauvoja, enemmän tilaa kodeissa, vähemmän ihmisiä toimeentulotuella, korkeampi äänestysaktiivisuus, vähemmän lainaa kunnalla, enemmän korkeakoulutettuja, matalampi veroprosentti, lääkäriin saa nopeasti yhteyden, vähemmän nuoria ilman läheisiä ystäviä.

Kunnalla menee keskimääräistä huonommin näissä asioissa: vähemmän verotuloja, huonompi huoltosuhde, kunnan vuosikate on heikompi, vähemmän kirjastokäyntejä."

Ai ai tuota viimeistä :-(  Kirjojen ystävää hävettää nyt niin, että posket punehtuvat. Tuleekohan tuohon  muutos, kun saadaan uutta väkeä päättämään ja vaikuttamaan.

Kuva http://en.wikipedia.org

Ratkaisun hetket ovat nyt alkamassa, paras mennä tulosruudun ääreen tarkistamaan, miten kävi.

Nuorekkuuteni salaisuus ;-)

Tänään oivalsin, mikä se on!

Franz Kafka sen kertoi: "Se joka säilyttää kykynsä nähdä kauneutta, ei koskaan vanhene." Helppoa ja halpaa.

Pokkari siis taskuun ja ulos ensilumeen kauneutta etsimään, tai näkemään, että sitä on tuossa aivan nenän alla. Yksinkertaista kauneutta.

Lyhtyparaatini vain kasvaa. Keskellä uusin, melkein uunituore ja näitä todella tarvitaan pimeneviä iltoja valaisemaan. Silloin ne vasta kauniita ovatkin!

"Every artist was first an amateur"

Pitkästä aikaa luin tuosta sivusta itseeni sopivan ajatuksen ja näin pääsen taas vastaamaan haasteeseen, jonka itselleni kerran asetin, eli kuvittamaan sopiva lause Art Quote of the Day:sta. Ja minä kun olen amatööriasteella, koin tuon R. W. Emersonin sitaatin läheiseksi.

Tänään oli aivan ihana syyspäivä, taivas kirkkaan sininen ja päivällä aurinko jopa lämmitti, mikä oli hieno asia, sillä oli kauan odotettu rakukeramiikan polttopäivä.

Muutama viikko sitten kokoontui ryhmämme keramiikkaverstaalle tekemään kuppeja, kannuja ja muita pieniä esineitä.

Kun esineet olivat kuivuneet, oli lasituksen vuoro. Meillä oli hyvä kurssin vetäjä, joka oli tuonut mukanaan erivärisiä lasitteita, vaikka valkoisiltahan ne tässä vaiheessa näyttävät.


Ja tänään sitten pääsimme polttamaan esineemme.

 

Rakukeramiikalle on tyypillistä nuo pinnan halkeamat, jotka muodostuvat, kun tulikuuma esine kohtaa kylmän ulkoilman.

Jokainen uunista otettu esine on yllätys, kahta samanlaista on mahdoton saada.


Teeseremonia, joka perinteisesti kuuluu tähän rakukeramiikan tekemiseen, toteutui myös yli odotusten. Ryhmämme ahkera tarjoilujen järjestäjä oli kattanut puolilta päivin ulos kahvit ja Schwarzwaldinkakun. Kun kaikki esineet oli poltettu, odotti meitä herkullinen ateria ja sen jälkeen seurasi sitten tuo asiaan kuuluva "teeseremonia", joten kaikki meni taiteen sääntöjen mukaisesti.
Siinä kun istuimme tyytyväisinä  jutellen niitä ja näitä, ei sairauksista eikä muutenkaan kuulunut valituksia mistään, tuli mieleeni Helenan kommentti viimekertaiseen postaukseeni. Ehkä hän olikin oikeassa:-)

Ei oo totta...

.....puoli kuuta on mennyt ilman postauksen postausta!  Mihin olen aikani pistänyt?  Mitkä asiat ovat inspiroineet minua niin, että blogini lukijat ovat jääneet varjoon? Lähdetään siis katsomaan, mitä näytettävää minulla on tämän lokakuun ajalta.

Aivan aluksi tämä hieno uunituore asia:

Hanne Bang

Eli Hanne Bangin järjestämä näyttely In a war someone has to die, josta kerroin täällä,  nyt se on avattu!  Hienoa olla mukana.

Lokakuuni kuviin kuuluu myös tämä....

......lapsuuden syksyisten kirjastomatkojen muisto. Tuo matka ei ollut pitkä, mutta kesti iäisyyden, kun oli niin ihanaa kahlata vaahteranlehdissä ja nenien kerääminenkin oli niin kivaa.

Lokakuussa tapahtui myös outo asia: pellot muuttuivat järviksi. Sitähän oli lähdettävä ihmettelemään kameran kanssa.

Pian sataa taas ja reilusti. Tuolla taivaanrannassa lymyävät jo sadepilvet ja "järvet" sen kun suurenevat.

Lokakuun inspiraation lähteitä eli saamiani/lainaamiani kirjoja:

Vasemmalla keramiikkakirja, joka houkutteli minut jatkamaan savitöiden tekemistä, vaikka komerot ja kaapit ja hyllyt ovat jo täynnä omia kippoja ja kuppeja ja mitä lie. Oikeanpuoleinen kirja antaa sitten vinkkejä, kuinka saisin nuo "taideteokseni" kauniisti aseteltua.

Tämä asia vie kaiken vapaa-aikani ja enemmänkin. Luulin, että minulla oli jo kaikki saatavilla oleva tieto rakkaasta suvustani, mutta ei – mitä enemmän tietoa kaivaa tuolta netin uumenissa olevista kirkon arkistoista, sitä enemmän saan "uusia" sukulaisia. Uteliaisuus herää myös matkan varrella ja niinpä pistin tytön hakemaan minulle eräänkin paikkakunnan historiaeepoksen, se kun löytyi lapsuuden kotikaupungin kirjaston varastosta. Aarre minulle! Sen verran on tullut esiin kaikenlaista, että olisi houkuttelevaa kirjoittaa tarina ainakin yhdestä sukuhaarasta. Jotakin juttua jälkipolville olen toki jo kirjoitellutkin, mutta

 

en sentään romaania, kuten blogiystäväni  Karoliina, jonka kirja Aika mennyt palaa  hiljattain julkaistiin. Se ei ole mikään sukuhistoria, vaan pitää sisällään aivan muuta... Kirja odottaa tuossa avaamista, joten taidan keittää ison kupin kahvia ja aloittaa.

Tänään syödään kansainvälisesti......

kasvisruokaa, jos ei muuten, niin ainakin päivän kunniaksi!  Meille se kyllä maistuu muinakin päivinä.

 Tarkoitukseni oli valmistaa tänään punajuuririsottoa, mutta kun punajuuret viihtyvät vielä maassa persiljan ja rikkaruohojen seurana, en jaksanut lähteä niitä sieltä hakemaan.

Takana kun on työntäyteinen viikonloppu kesäpaikassamme ja  sen päälle tuli taas viime yönä valvottua netin ääressä sukututkimuksen arvoituksia ratkoessa on veto  tänään hiukan poissa

ja päätinkin tehdä nopeasti yksinkertaisen kasvisaterian. Risottoa maustettuna omatekoisella yrttiseoksella, jota minulla on aina purkissa. Aineksina: valkosipulijauhe,  mustapippuri, sipulijauhe, persilja, basilika, oregano, timjami. Yrtit omasta kasvimaasta. Risoton seassa härkäpapuja, myös omin käsin kasvatettuja kuten tuo viher-/lehtikaalisilppu porkkanaraasteessa. Lehtisalaattia saamme vielä jonkin aikaa hakea suoraan maasta, mutta parsakaali on kaupan hyllystä, kuten tomaatti, omat kirsikkatomaatit on syöty aikoja sitten.

Jälkiruoaksi omenapiirakkaa.

2 munaa 

2 dl sokeria (tai vähemmän)

mantelirouhetta

2 dl vehnäjauhoja

100 g sulatettua voita/margariinia

 1 tl leivinjauhetta

Kuivat aineet sekoitetaan, lisätään munat ja rasva, sekoitetaan -->vuokaan. Päälle omenoita, sokeria, kanelia, mantelirouhetta. Piirakka uuniin 175 asteeseen ja paistetaan kunnes on kypsä, ehkä 25 min.