15.10.2012

Ei oo totta...

.....puoli kuuta on mennyt ilman postauksen postausta!  Mihin olen aikani pistänyt?  Mitkä asiat ovat inspiroineet minua niin, että blogini lukijat ovat jääneet varjoon? Lähdetään siis katsomaan, mitä näytettävää minulla on tämän lokakuun ajalta.

Aivan aluksi tämä hieno uunituore asia:

Hanne Bang



Eli Hanne Bangin järjestämä näyttely In a war someone has to die, josta kerroin täällä,  nyt se on avattu!  Hienoa olla mukana.

Lokakuuni kuviin kuuluu myös tämä....

......lapsuuden syksyisten kirjastomatkojen muisto. Tuo matka ei ollut pitkä, mutta kesti iäisyyden, kun oli niin ihanaa kahlata vaahteranlehdissä ja nenien kerääminenkin oli niin kivaa.

Lokakuussa tapahtui myös outo asia: pellot muuttuivat järviksi. Sitähän oli lähdettävä ihmettelemään kameran kanssa.

Pian sataa taas ja reilusti. Tuolla taivaanrannassa lymyävät jo sadepilvet ja "järvet" sen kun suurenevat.



Lokakuun inspiraation lähteitä eli saamiani/lainaamiani kirjoja:


Vasemmalla keramiikkakirja, joka houkutteli minut jatkamaan savitöiden tekemistä, vaikka komerot ja kaapit ja hyllyt ovat jo täynnä omia kippoja ja kuppeja ja mitä lie. Oikeanpuoleinen kirja antaa sitten vinkkejä, kuinka saisin nuo "taideteokseni" kauniisti aseteltua.


Tämä asia vie kaiken vapaa-aikani ja enemmänkin. Luulin, että minulla oli jo kaikki saatavilla oleva tieto rakkaasta suvustani, mutta ei – mitä enemmän tietoa kaivaa tuolta netin uumenissa olevista kirkon arkistoista, sitä enemmän saan "uusia" sukulaisia. Uteliaisuus herää myös matkan varrella ja niinpä pistin tytön hakemaan minulle eräänkin paikkakunnan historiaeepoksen, se kun löytyi lapsuuden kotikaupungin kirjaston varastosta. Aarre minulle! Sen verran on tullut esiin kaikenlaista, että olisi houkuttelevaa kirjoittaa tarina ainakin yhdestä sukuhaarasta. Jotakin juttua jälkipolville olen toki jo kirjoitellutkin, mutta


en sentään romaania, kuten blogiystäväni  Karoliina, jonka kirja Aika mennyt palaa  hiljattain julkaistiin. Se ei ole mikään sukuhistoria, vaan pitää sisällään aivan muuta... Kirja odottaa tuossa avaamista, joten taidan keittää ison kupin kahvia ja aloittaa.




18 kommenttia:

  1. Mulla on nyt sitten kaksi nenäliinataiteilijaa ystäväpiirissä, wow!
    Tuossa kirkkokuvassa on jotain, pidän siitä kovasti.
    Karoliinan kirja kuulostaa kivalta, ehkä minäkin se luen vielä joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinähän se minua patistit osallistumaan, joten olet sillä tavalla osallisena tässä jutussa.
      Nuo vanhat puukirkot ympäristöineen ovat aina kuvauksellisia. Tuohon tuli jännät värit, kun aurinko yritti varovasti pilkistää pilven raosta.
      Jännä lukea, mitä Karoliina on keksinyt kirjaansa.Palataan asiaan, kun olen sen lukenut.

      Poista
    2. Ai minä taas salaisena agenttina asialla

      Poista
    3. Mielenkiintoinen työ varmaan tuo agentin homma ja vaativa, valppaana kun on oltava koko ajan!

      Poista
  2. Ehdinkin jo miettiä, onko sinulla inspiraationpuute bloggaamiseen vai muita kiireitä. Hieno juttu tuo näyttely! Sukutarinoita olisi kiva lukea, sellaiset jostain syystä kiehtoo yhä enemmän, vieraidenkin ihmisten tarinat. Nyt on kyllä pakko kysyä mikä on tuo tekemäsi kahvikuppi, jossa on niin viehko pöllökangas? Pannunalunen? Pannumyssy?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, on täällä ollut kyllä kiireitäkin. Mm 7vee oli syyslomalla, vaikka hän kyllä halusi tehdä kanssani postauksen, poseerasi jo kirjojen kanssa ja sanoi, että voin maalata hänen kasvonsa mustiksi, että ei tunneta:-)) Hän muuten rakastaa näitä mun juttuja joissa on runo, niitä luetaan monet kerrat. Ja nauretaan.
      Sain tuon huopakahvikupin eilen, kun se mun sun ikäinen tytär toi tuliaisia Tallinnasta.Oletamme sen olevan pannunalusta, mutta koristeena se saa keittiössäni toimia.Kiva idea muuten.

      Poista
  3. Minustakin tuo kirkkokuva on kaunis, sopisi postikortiksi.

    Onpa mukava kuulla että olet innostunut sukututkimuksesta. Se olisi kiehtovaa, mutta oma aikani ei tällä hetkellä siihen riitä. Ehkä joskus, kun muut tutkimukset on saatu valmiiksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ☺ Ehkä teenkin tuosta muutaman postikortin varastoon.

      Onkohan monta muuta vapaa-ajanharrastusta kuin sukututkimus, joka vie yhtä paljon aikaa. Aivan pelotti antaa sille taas pikkusormi, kun vuosien takaa muistan sen vieneen koko käden. Mutta kun se on niin mielenkiintoista, varsinkin kun näissä paikallishistoriakirjoissa usein kerrotaan jopa nimeltä omistakin kaukaisista esivanhemmista, heidän tekemisistään, asuinympäristöistään ja muusta.

      Poista
  4. Onpa kivoja asioita - etenkin tuo viimeinen, eh-heh. ;) No jaa, ja sade ei enää oikein jaksa innostaa. Olen avautunut tästä aiheesta jo monessa paikassa, mutta vaikka yleensä pidän syksystä, tänä vuonna en ole juuri nauttinut. Ehkä se johtuu tästä märkyydestä, ehkä siitä, että kesäkin meni - märkyyttään - niin varkain ohi. En tiedä. Mutta jostain syystä edes tuleva talvi ei saa minua tunnelmoimaan normaaliin malliin, vaan hyppäisin mieluiten suoraan kevääseen. Ihan hassua.

    Parempia syysfiiliksiä sinulle, Clarissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sinäkin pidät tuosta viimeisestä, sama maku siis:-)

      Juuri nytkin täällä sataa ja tuulee, onhan tämä jo masentavaa. Ärsyttää niin tuo sateen ropina katolle, mutta jos on ollut yksikin aurinkoinen päivä tässä välissä, olen heti unohtanut harmauden ja olen nauttinut suunnattomasti ihanasta väriloistosta.

      Poista
  5. Niin, tekevälle ei aika pitkäksi käy! Nästuukinäyttely...Mielenkiintoista.
    Nuo sukututkimukset ovatkin todella kiinnostavia ja vievät niin paljon aikaa kaiken muun puuhan lisäksi. Itsekin olen innostunut niistä. Olisi todellakin mielenkiintoista saada edes osa pieneksi kirjaseksi. Mutta tuo peltovesi, se ei näytä hyvältä. Onko siellä todellakin satanut noin paljon? Aurinkoisempia ilmoja teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äsken juuri totesin täällä, että olisipa aikaa tehdä kaikkea, mitä haluaa!!Nenäliinanäyttelyä olisi kiva päästä katsomaa, jos vaikka löytäisi sen oman nästuukin tuolta muiden joukosta.
      Satoihan täällä kesällä, mutta ei kai tarpeeksi, kun nyt on tullut vettä niin paljon, että siellä meidän kesäpaikkamme naapuripeloillakin on valtavat järvet, sinne ne perunat sitten varmaan jäivät.

      Poista
    2. Ei taida veden alle jääneistä perunoista olla enää syötäväksi.

      Poista
  6. Liebe Clarissa, du warst zu lange abwesend, aber ich kenne das, wenn man sich in eine Sache vertieft, müssen andere ruhen. Familienforschung ist so ein tolles Hobby und man wird niemals damit fertig.
    Liebe Grüsse in deinen nassen Herbst :-)

    PS: Nivea mit Sternzeichen gibt es leider nicht in Finnland, sagte mir Firma Beiersdorf auf Rückfrage :-(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Es freut mich, dass du so gut verstehst, was ich schreibe. Google translator ist vielleicht besser geworden, oder du hast Finnisch gelernt:-)

      Also, wenn ich in Finnland keine Nivea-Dose mit Steinbock finde☹, muss ich nach Österreich kommen ☺

      Poista
    2. Ja, ich habe heimlich finnisch gelernt :-))
      Eine gute Idee, nach Österreich zu kommen. Dann lernen wir einander kennen!
      Abkürzung wäre, du mailst mit deine Adresse, wenn du möchtest und ich schicke dir ein Döschen.
      Viele liebe Grüsse

      Poista
  7. Vau, onnea näyttelyyn osallistumisesta! Sinulla on hyviä kulttuuriharrastuksia, jotka pitävät terveenä ja pitkäikäisenä ja onhan nuo sinun asuinseutusikin yksi tekijä. Ihan tutkimuksella todettu!

    Mukavia lukuhetkiä! Kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos! Taidan olla aika helposti innostuva erilaisista asioista, mikä sitten aiheuttaa aikapulaa, tai oikeastaan jätän monet tärkeät asiat tekemättä:-)
      Niin, onhan noita tutkimuksia näiden seutujen hyvinvoinnista. Minua hiukan huvittaa kuitenkin se, että vaikka täällä voidaan hyvin, ei muuta ympärillään kuule kuin valittamista ja sairauksista puhumista. Hiukan ristiriidassa tutkimustulosten kanssa.

      Poista