Elokuussa nähtyä ja tehtyä

Pihakirppikset ovat näköjään olleet  se tämän kesän must.

Luonnosta löytyy aina ihmettelemistä, mutta onpa siellä kaikenkirjavia eläimelliseltä kuulostavia kasveja.

Jäin ihmettelemään näitäkin: siankärsämö, kurjenkello. 

Täällä kesämökkimme rauhassa voi vain olla ja nauttia,

katsella. kuinka marjat ja hedelmät kypsyvät,

kummastella sitä, kuinka kukat kukkivat täällä runsaammin kuin kotipihalla "hyvässä" hoidossa.

Mutta mikä ihmeen levoton sielu olen, kun tuollainen rauhassa istuminen loppuu aina lyhyeen. Tässä esimerkki 1. Olin juuri sanonut aikovani istua kirjan kanssa koko päivän kiireisen viikon jälkeen, mutta löysinkin itseni vanhan kuistilla olevan pöydän kimpusta. Sahasin ja irrotin siitä hikipäissäni jälkeen päin laitetut reunalaudat, tartuin maalipurkkiin ja pöytälevyn maali- ja muut läiskät peittyivät ruskean värin alle.

Esimerkki 2. Seuraava viikko. Päättäväisesti lähdin pihalle mukanani Juhani Ahon elämänkerta, ja otin mukaani myös kouluaikaisen Lastuja-kirjani, joihin tuossa elämänkerrassa on mielenkiintoisia viittauksia. Kuten kuvasta näkyy, kädessäni oli hetken päästä kuitenkin  jälleen maalipensseli. 

Kuistin ikkunanpielet ovat  jo kauan olleet sisäpuolelta melkoisen rapistuneet ja niin muuttui tämäkin lepohetki ahertamiseksi.  Raaputin pois vanhat maalit ja siinä auringon heloittaessa kuumasti maalasin ikkunanpielet uudella värillä.

Ehkä seuraavalla mökkireissulla maltan istua tässä kuistilla vain lukemassa ja vain nauttimassa, sillä eikös vain tullutkin kaunista! 

Välillä voin pysähtyä katsomaan iltataivasta tuntien hiukan haikeuttakin, kuten tänään, kun näin  kurkien lentävän tuosta ohi kohti etelää.

Kyllä jäi harmittamaan ;-)

Tämä kesän jatkuminen ei harmita tietenkään yhtään. Näinhän on kautta aikojen ollut –  päivät sen kun lämpenevät, kun koululaiset palaavat pulpettiensa ääreen.

Me sen sijaan jatkamme kesän nauttimisesta, eväskori vain autoon ja taas matkaan minnepä muualle kuin omalle mökillemme. Jos totta puhutaan, on auto aina ääriään myöten täynnä, kun me sinne  lähdemme, sillä perillä on odottamassa aina jonkinlainen projekti.

Nämä kesämökin marjat saavat odottaa muita perheenjäseniä. sillä kotipuutarhassa  odottavat palattuamme  täpötäydet herukka- ja karviaispensaat. Ja pakastin on vieläkin sulattamatta!

Helle olikin aikamoinen, melkein painostava ja minähän en siitä pidä ollenkaan. Kun olin tuosta muutaman marjan suuhuni napsinut, meninkin sisälle. Paksut hirret pitävät onneksi huolen siitä, että  talossa on viileämpää.
Pari päivää mökillä meni taas kuin siivillä, vaikka aika siellä onkin "pysähtynyt".

"Ahkerat muurahaiset" saivat työnsä tehtyä, mutta ehtihän siinä välillä toki levätä ja laiskotellakin. Reilu sade- ja ukkoskuuro käväisi välillä ja sitä sademäärää sai hetken oikein ihmetellä.  Illansuussa lähdimme kotimatkalle.

Mutta mikä sitten jäi harmittamaan? No se, kun myöhästyimme Snoddasin konsertista. Vanha sanomalehti löytyi, kun  revittiin irti vanhaa tapettia ennen pienen seinänpätkän  maalaamista. Konserttikiertueen paikat ja ajankohdat tulivat nyt tietoomme, 58 vuotta liian myöhään ja tuosta päätellen olisi monikin noista esiintymispaikoista sopinut meille. Harmin harmi:-)) Onneksi on juutuubi, mennään sinne!

Haasteen vierestä

Sain Allulta tunnustuksen (kiitos)  ja haasteen kertoa 8 satunnaista asiaa itsestä. Olen blogihistoriani aikana kertonut jo monta kertaa 7, 8, 11.... enemmän tai vähemmän satunnaista asiaa itsestäni , joten taidankin kertoa 8 olennaista, itseeni liittyvää asiaa:

Isoisäni sisar miehensä kanssa joskus 20-luvulla

  1. Sukututkimus on jo vuosia ollut yksi harrastuksistani. Välillä on ollut pitkiäkin taukoja, mutta nyt kun sain uuden ohjelman MacSkupuu ja sain siirrettyä pojan avulla vanhat tiedot siihen, elpyi taas innostus. Näin netin aikakaudella tämä on mielenkiintoista salapoliisityötä. HisKistä esimerkiksi löytyy jo melko paljon tietoa. Itse ongitut tiedot ovat paljon jännempiä kuin valmiina saadut sukukirjat yms. Niitäkin minulla on.

2. Lottovoitolta tuntui, kun satuin löytämään netin avulla erään sukuhaarani vanhimman jäsenen, Eskon, joka syntyi v.1570, hänen poikansa, v.1600 syntyneen Henrikin ja tämän tyttären Sofian, joka avioitui Juho Henrikinpojan kanssa.

3. Melko kaukana edellä olevista esivanhemmistani asuivat isoisoisoisoisoisoisovanhempani Beata Mattsodotter ja Michel Hansson. Satunkohan muistuttamaan jollakin tapaa heitä, tai

4. 1720 syntyneitä Helena Eliasdotteria ja puolisoaan Henric Henricssonia, jotka edustavat paikallaan pysyvöö sukuhaaraa. Kauniilla seudulla he asuivatkin, Päijänteen rantamilla.

5. Liikkuvampia oltiin täällä rannikkoseudulla. 1780-luvulla muutti Johan Eriksson toiselle paikkakunnalle tavattuaan Maria Eriksdotterin. Missähän tapasivatkin ensimmäisen kerran siihen maailman aikaan? Joka tapauksessa minä sain tuon nimiset isoisoisoisoisovanhemmat. Vastaan tulevat nimet ovatkin tässä aina mielenkiintoisia, vaikka suurta vaihtelua ei saman sukuhaaran keskuudessa olekaan.

6. Susanna Andersdotter ja Henrik Johansson vievät minut Etelä-Pohjanmaalle. Sielläkin pysyttiin samoilla seuduilla kautta vuosisatojen. En siis ole tullut näihin esi-vanhempiini. Mikä ilo ja riemu, kun löysin kaikilta näitä tietoja tutkineilta "piilossa" olleen etelä-pohjalaisen esiäidin tarkemmat tiedot selaillessani nykyään netissä nähtäviä kirkonkirjoja.

7. Maria Johansdotter ja Thomas Michelsson avioituivat 1850-luvun paikkeilla. Jos ei muuta, niin ainakin lähipiiristäni löytyvät samat etunimet yhdistävät minut näihin esivanhempiini.

8. Juho Gabrielinpoika ja Edla Kallentytär, isoisovanhempani, ovat minulle jo tutumpia, onhan minulla heistä kuviakin. Ja sen tiedän, että muistutan heidän tytärtään, isoäitiäni, mikä ei sekään ole mikään satunnainen asia, vaan erittäin tärkeä. Vaikka en ehtinyt koskaan nähdä häntä, on hän minulle läheisin kaikista esivanhemmistani.

Nimet olen kirjoittanut enimmäkseen ruotsinkielisinä,kuten papit aikoinaan ne kirjoihinsa merkitsivät. Sukunimet pidän omana tietonani, vaikka olennaista tietoa olisivat nekin..

Mitä mä tekisin?

Menisinkö huomenna tänne [linkki]

 
Villa Dei Misteri , koko perheen festivaali hienoine ohjelmineen näyttää todella houkuttelevalta. Kannattaa ainakin käydä ohjelmatietojen linkkien kautta tutustumassa, jos vaikkapa asuu niin kaukana, että on mahdotonta päästä paikan päälle.

 

Kun huomiseksi luvataan auringon palaavan, en viitsi istua sisällä lukemassakaan,

vaikka ostin juuri näin hienoa kirjallisuutta kirjastomme jokakesäisestä poistomyynnistä, maksoivat 0,50/kpl. "Aikuistenkirjoja" en viitsinyt enää ostaa –hyllypulan vuoksi– ja kyllä nämä kirjat sopivat minkä ikäiselle tahansa (jos ei ole turhantärkeilijä).

Tuossa Kaarina Helakisan kirjassa on kaiken lisäksi kuvituksena Saara Tikan aivan ihanat värikylläiset maalaukset.

Aivan varma ohjelmanumero huomenna on kuitenkin tämä:

6veen 7vee-synttärit. Sinne mennään ilmapalloja paukuttamaan:-)