Aamukahvin ääressä

Muistot tulivat mieleen, kun katselin erään blogin profiilikuvaa . Siinähän oli melkein samanlainen pusero kuin minulla pienenä. Nuo muistot veivät minut tähän vuodenaikaan kauan sitten. Suuri, odotettu päivä oli koittanut, kun sain aloittaa lastentarhan.

Tässä kuvassa olen jo kuivannut kyyneleeni ja leikin  iloisena uusien ystävieni kanssa. Alku ei mennytkään, kuten olin kuvitellut. Kun äiti oli lähtemässä pois, aloin itkeä niin, että seinät raikuivat. Päätin, että jos huudan tarpeeksi, vie äiti minut takaisin kotiin. En tiedä, olisiko hän sen tehnytkin, mutta nopeampi oli aivan vieras tyttö, joka tuli ottamaan minua kädestä ja kysyi, leikkisinkö hänen kanssaan. Kyllä se minulle sopi ja sen jälkeen olimmekin erottamattomat.

Mielikuvitukselle oli tilaa tässä satulinnamaisessa lastentarhassa. 4-5 tuntia päivässä siellä vietettiin ja leikittiin aika vapaasti. Mitkähän olivat sen ajan toimintaperiaatteet ja opetussuunnitelmat? Vieläkin on muistissani lauluja ja leikkejä ja tämä Immi Hellenin runo Aamukahvin ääressä on erityisesti jäänyt mieleen. Tässäkö syy siihen, että olen oikea kahvitratti?

Kukko:  Hyvää huomenta, punahilkka! Miltä se maistuu kahvitilkka?
Kana:    Ah, se on aivan liian kuumaa, kieltäni polttaa, päätäni huumaa.
Kukko:  Kahvi on hyvää - mitä mä kuulen? Huonolla tuulella,  rouvani, luulen.
Kana:    Eipä se olisi kumma lainkaan, voi mitä unissa nähdä sainkaan!
Kukko:  Kerro se mulle, kullanmuru, kertoen aina haihtuu suru.
Kana:    Mull´oli piilossa pesä uusi, munia siinä jo viisi, kuusi.
              Lapset sen ryöstivät, ai, ai, ai! Rintani haikean haavan sai.
Kukko: Rauhoitu, rauhoitu, armas Lotta, eihän se ollut edes totta.

 

Nämä kiikut näyttävät olevan uudempaa mallia, mutta paikka on sama kuin silloin, kun keinuimme "tytön joka pelasti minut" kanssa niin että melkein ympäri menimme ja muut lapset seisoivat piirissä  ja hurrasivat. Tuolle meidän 5veelle on turha tällaisia juttuja ruveta kertomaan. Hänellä on alkanut nyt omat seikkailut steinerpäiväkodissa ja varmaan on siellä yhtä hauskaa kuin minulla vuosisata, no ei sentään, mutta vuosikymmeniä sitten tuossa omassa lastentarhassani.

Päiväkodissa on kiva askarrella, mutta kyllä liimaa ja paperia kuluu aikamoiset määrät, kun nuo serkukset täällä meilläkin päästävät luovuuden valloilleen. Seinät alkavat olla täynnä taidetta.