Leppoisia hetkiä

Vietimme taas pari lämmintä päivää kesäpaikassamme, enimmäkseen töitä tehden, kuten aina, mutta illan viiletessä lähdimme läheisen kylän rannalle. Kylä on säilyttänyt vanhan idyllisen ilmeensä.  Pieniä punaisia kalastajamökkejä näkee vielä siellä täällä, samoin laidunmaita lehmineen, mutta kylän keskeisin paikka on kalasatama venevajoineen ja kalastusveneineen. Tervan ja meren tuoksu ja kalalokkien kirkuna kuuluvat ehdottomasti tähän idylliin.

Ukkoset ovat jyrisseet täällä meillä päin harvinaisen voimakkaasti. Hyvä kun pääsimme takaisin rantaretkeltämme, kun jo jyrinä alkoi ja jatkui sitten yölläkin. Aamulla heräsimme taas auringonpaisteeseen ja luvassa olisi vielä enemmän hellettä. Aamiaispöytään kuuluu ehdottomasti päivän lehti, mutta sitä kun ei kesäpaikkaamme tule, saa uunituore Brigitte Woman kelvata. Onneksi sieppasin sen mukaani juuri kun lähdimme

Ja vaikka on helle, voi varjossa istua ja tehdä jotain hyödyllistäkin, esimerkiksi kutoa tätä Etiopiaan menevää nuttua [linkki].

Onneksi ei tämä ampiainen pistänyt minua, kun siinä istuin ja kudoin! Suostui jopa valokuvamalliksikin.

Hellepäivien herkku

tai yleensä kesäpäivien herkku on tämä värikäs keitto [linkki] tomaateista, paprikoista ja muista kesän vihanneksista.
Seuraksi sopii foccacia-leipä, jonka ohje on mm. täällä.

Jälkiruuaksi helppo herkku: juuri poimittuja mansikoita ja vaniljajäätelöä.

 MUISTILISTA OSTOKSILLE MUKAAN: 

     

Kesäaamun raikkaus

Voiko ihanammin päivä enää alkaa? Tuore lehti kainaloon, kahvimuki käteen ja keittiön ovesta suoraan ulos aurinkoon. On päivän paras hetki.
Kun lehti on luettu, voin vielä jäädä nauttimaan lintujen laulusta, voin jäädä kuuntelemaan kuinka kesätuuli  puhaltaa hiljaa puissa. En suunnittele mitään, en kiirehdi minnekään, vain olen, tässä ja nyt.

Huh hellettä

Tämän alla olen viihtynyt viime aikoina erittäin hyvin. Vähempikin helle riittäisi minulle aivan mainiosti, vaikka turha tässä on valittaa, kun saa vain olla ja nauttia. Sitä näyttävät tekevän puutarhan kukatkin, kunhan saavat välillä vettä. Onneksi pienet sadekuurot ovat hoitaneet sen asian .

Kesäpaikkamme harmaat aitanseinät ovat ehtineet nähdä ties kuinka monta helteistä tai sateista kesää, mutta ei voi muuta sanoa, kuin että aika tekee tehtävänsä - väri vain kaunistuu ja kaunistuu.

Nämä pikkupirpanat eivät ole varmaan edes huomanneet, että olisi jotenkin liian lämmintä. Touhua riittää: mustikoita poimitaan kippoon tai suoraan suuhun,välillä huidotaan vain pois hyttyset ja paarmat. 3vee piti huolen siitä , että traktorihommat tulivat hoidettua, 4vee toimi taas hengenpelastajana. Ötökkä-parka oli hukkumaisillaan vesisaaviin, tyttö sen sieltä pelasti, antoi kukkia syötäväksi ja ravitseva mesi virvoitti pienen raukan. 

Pitää kai ottaa noista pienistä oppia eikä valittaa turhasta.

Runon ja suven päivä

LAULAJAN LAULU

En , enhän muuta ma tahdokaan

kuin laulaa, laulaa, niin laulaa,

kun laulut mun helkkyvät rinnassain 

ja pyrkivät pitkin kaulaa.

Mitä voin minä sille, jos maailma

vain mulle se virsinä helkkää,

jos rytmejä on ilot ihmisten

ja surut on sointua pelkkää.

-----

Eino Leinon päivän innoittamana keräsin hänen runokirjojaan hyllystäni ja menin ne mukanani puutarhaan. Aamupäivän aurinko ei ollut vielä liian kuuma, tuulikin sopivasti. Siinä sitten selailin kirjojen sivuja ja nautin lukemastani.
Tuosta yllä olevasta iloisesta Laulajan laulusta  löytyi laulettuna vain tällainen versio . Kuunnelkaamme sitten tummempia sävyjä, eli Elegiaa. Se on aina yhtä kaunis.

Kirjan- ja lapsenhoitoa

Yöpöydälläni on aikamoinen pino kirjoja, jotka odottavat lukuvuoroaan ja tuo pino vain kasvaa kasvamistaan — tänäänkin kahdella mielenkiintoisella uutuudella. Toinen uutuuksista tuli tästä "nettikirjakaupasta" [linkki]. Monet noista kirjoista ovat saaneet odottaa vuoroaan jo pitemmän aikaa, aina joku pääsee etuilemaan. Samat säännöt pätevät tässä kuin yleensäkin elämässä.
Iltaisin nukkumaan mennessäni olen aivastellut normaalia enemmän ja siitä saan syyttää kirjapinoani. Tänään kannoin koko komeuden ulos tuulettumaan. Nyt on taas raikasta ja puhdasta luettavaa. Valitettavasti vastaavia kirjapinoja on muuallakin tässä talossa. 

EDIT 1:  Tiedonhaluisen yleisön pyynnöstä vielä lähikuvat.

Eilinen päivä meni toisenlaisen lukemisen merkeissä. Gunilla Wolden  Totte-kirjat  ovat paljon parempia kuin joku Doris Lessingin Viides lapsi, ainakin tämän 2-veen mielestä....

...tai jäätelö muumikeksien kanssa on kyllä vieläkin parempaa. Kaikkein parasta on kuitenkin aina...

...korillinen pikkuautoja. Niitä ei voita mikään. Kritiikki näköjään kyllä kasvaa autojenkin suhteen, tuleehan pojalla pian 3 vuotta täyteen. "Tämä on romuauto, tämä ei oo romu, tämä on romu jne." kuului, kun hän autojaan matolle asetteli. Pakkohan on jonkun jo ollakin  romu, kun ikää on jo melkein 30-vuotta.

Illalla lähdimme viemään 2-vee kotiinsa ja ihailimme ja ihmettelimme valtavaa pilvimassaa taivaalla. Huokailin taas, että pitäisi olla kunnon kamera, mutta kyllä minulle tämä Canon Ixus saa kelvata.

EDIT 2 : Suurkiitos erittäin hyvin toimivalle "nettikirjakaupalle". Linkkihän oli tuolla edellä. Toimitus nopeaa ja luotettavaa!