"Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen..." siitähän se kesä alkaa. Tänään tuota nostalgista suvivirttä taas laulettiin kaikissa kouluissa kautta Suomen. Mieleen tulivat lapsuuden suloiset suvet. Olipa yhtä kesäisen lämmintäkin kuin
silloin ennen. Ainakin +24astettanäytti lämpömittarimme ystävällisesti.
Nuo lapsuuden hyvät asiat saisivat pysyä mielessä aina. Elämähän on täynnä ihania asioita. Ne pitää vain huomata. Onneksi meillä on näitä pieniä opettajia, jotka käyvät muistuttamassa niistä.
Fafakin oppii katsomaan maailmaa pikkupojan silmin ja saa huomata, että on paljon uusia asioita, joita hän ei ole ehtinyt kiireiltään nähdä.
Pikkutyttö keitti meille mansikkakahvit ja "löysi" monta sammakkoa raparperin alta, kunnes....
...nykypäivän lapsi kun on, siirtyi hetkeksi tietokoneelle etsimään "yhtä refettiä" eli leipäreseptiä, taisi olla leipomishommat suunnitteilla.
Tässä pikkutyttö, 3v 9kk kuitenkin surffailee musiikkia etsien. (Allu, surffaajien ikähaarukka näyttää olevan 3 - 79 vuotta)!
Isäni oli kätevä käsistään. Vapaa-aikoinaan hän saattoi etsiä sopivan puupalan, ottaa taltan käteensä ja aloittaa veistämisen. Muistan, kuinka hän istui keskittyneenä työhönsä ja vähitellen alkoivat taltan jäljet ruskeassa puussa muotoutua kuviksi, taide alkoi elää puussa. Joskus ei tahtonut löytyä sopivan laatuista puuta, muistan isän harmitelleen. Joskus puu oikkuili hänen kanssaan, ei käyttäytynyt ennakkosuunnitelmien mukaan. Joku kohta halkesi yllättäen, oksan kohta oli hankalassa paikassa. Minulla ei ole hänen parhaimpia töitään, mutta nämä, jotka seinillämme ovat, ovat hyvin tärkeitä ja rakkaita.
Ei se omena kauas isoisänkään puusta putoa sillä kätevä käsistään on myös hänen tyttärenpoikansa, jonka taidonnäytteitä ovat nämä renginkaapit, kirjoituspöytä, perinteisen mallin mukaan tehty tuoli ja paljon muuta. Kauniita ja käytännöllisiä esineitä, joista meillä on täällä kotona iloa ja hyötyä. Ihme kyllä, poika ei ole niin kovin kiinnostunut tällaisista nikkarintöistä, vaan on valinnut ammattinsa tietotekniikan parista. No onhan siitäkin iloa ja hyötyä äidille, joka viihtyy aika hyvin tietokoneen ääressä.
Ja niin alkavat taas matkat kesäpaikkaan. Nyt käytiin vain tarkistamassa, etteivät vain hiiret olisi vallanneet taloa talven aikana, tai olivatko jotkut "kirpputorin myyjät" käyneet täydentämässä varastojaan (niinkin on käynyt pari kertaa).
Nu får vi igen börja förbereda oss för resor till vårt sommarställe. Den här gången for vi dit för att se om mössen hade invaderat vårt hus under vintern eller om någon "loppisförsäljare" hade varit där och skaffat lite mera "material" (som ett par gånger tidigare).
Kaikki oli, niinkuin piti. Aurinko paistoi, kuten aina, kun tulemme perille. Matkalla on kyllä voinut sataa kaatamalla. Aika on pysähtynyt. On ihanan rauhallista. Kellotkaan eivät tikitä. Käki on vanhuuttaan kyllästynyt kukkumiseen ja isoisän seinäkello lopetti ajan näyttämisen sodan aikana, kun hänen talonsa lähelle tuli pommi-isku, joka heitti kellon lattialle. Täällä meillä ne saavat nyt vain olla rauhassa ja kaunistaa vanhan talon seiniä. Ei siinäkään työssä vikaa ole. Allting var som det skulle vara. Solen sken som alltid när vi kommer fram. Det kan ha ösregnat under resan, men inte här inte. Tiden har stannat, det är så lugnt och skönt. Också klockorna är tysta och tickar inte. Göken har ingen lust att gala, den har blivit så gammal och mofis väggklocka slutade visa tiden under kriget, då en bomb föll så nära hans hus som skakade så att klockan föll ner på golvet. Här får de vara i lugn och ro och bara vara vackra och pryda väggarna i vårt gamla hus.Inte är det något fel med det arbetet heller.
Vanha sammaleinen saunanporras näyttää, että täällä on asuttu jo kauan ennen meidän tuloamme ja mekin sentään olemme viihtyneet täällä jo 30 vuotta. Työt eivät meillä ole täällä koskaan loppuneet, mutta kukaan ei pakota ruohonleikkuuseen tai puun hakkuuseen. Ne ovat töitä, joita tehdään kun tehdään. Useimmiten olemmekin aika ahkeria, pitkiä aikoja ei puutarhakeinussa istuta, tai liioittelenko nyt? Den gamla bastutrappan visar att det har bott folk här långt före oss och också vi har varit här redan 30 år. Det finns alltid mycket arbete, men det är ingen som tvingar oss att klippa gräs eller att hugga ved. De är arbeten som vi gör när vi gör. Oftast är vi ganska flitiga, inte orkar vi sitta länge i trädgårdsgungan. Eller överdriver jag nu, kanske?
Ja sitten lähdettiin taas kotimatkalle, ja kuten sanottu, sadetta tulossa taas matkan varrella! Hei sitten aurinko! Tavataan taas kun tullaan takaisin. Och så var det dags att fara hem igen och som sagt, regnmolnen väntar där på oss. Hejdå solen, vi syns sedan igen när vi kommer tillbaka!
Ja kotona odottavat puutarhatyöt. Sainpa pelastettua kaksi hentoa salviaa rikkaruohojen seasta. Hemma väntar trädgården på oss. I sista stund räddade jag två ynkliga salviaplantor som tänkte fara i väg med ogräset.
Ja taas palataan menneeseen aikaan. Kummasti alkaa kaikki vanha kiinnostaa enemmän ja enemmän. Elämänkerrat, vanhat esineet, museoissa käynnit. Tilasin hiljattain Merete Mazzarellan huhtikuussa ilmestyneen kirjan
„On joulukuinen päivä v. 1897 Topeliuksen kotona Sipoon Koivuniemessä, jossa arkinen elämänmeno synnyttää iäkkään Topeliuksen mielessä assosiaatioita ja limittää toisiinsa mennyttä ja nykyhetkeä. Hänen mieleensä palaavat lapsuuden, nuoruuden ja voiman vuosien muistot…….”
Juuri tuohon Topeliuksen lapsuuden aikaiseen elinympäristöön pääsin tutustumaan pari päivää sitten, eli Kuddnäsiin, joka on kirjailija Zacharias Topeliuksen (1818-1898) lapsuudenkoti. Hänen isänsä, piirilääkäri Zacharias Topelius vanh., osti tilan vuonna 1814. Siellä hän operoi potilaitaan paakarituvan leivinpöydällä, leipomukset saivat silloin väistyä. Topelius kertoo useissa kirjoissaan turvallisesta ja kuitenkin niin jännittävästä lapsuudestaan Uudenkaarlepyyn Kuddnäsissä
Kuddnäs
Zacharias-vauvan kehto, äidin sängyn vieressä sekä tuttu kuva satusedästä.
Keittö oli hyvin varustettu sen ajan mittapuun mukaan.
-->
Kun nyt Uudenkaarlepyyn seudulla liikuttiin, käytiin tutustumassa Koulumuseoon eli Svedbergin kouluun.
-->
1600-luvulla papit ja lukkarit opettivat kansaa lukemaan ja 1800-luvulla alettiin keskustella kansakoulujen perustamisesta. Vuonna 1866 Suomi sai asetuksen, jonka mukaan kaupunkeihin piti perustaa kansakouluja , mutta jo vuonna 1862 Anders Svedberg rakennutti Storsvediin koulun. Svedbergin koulusta tuli uranuurtaja: ruotsinkielisen Suomen ensimmäisenä kansakouluna sillä oli suuri merkitys koko ruotsinkielisen Pohjanmaan kansansivistykselle. Oppilaita tuli myös kaukaa suomenkielisiltä paikkakunnilta.
Koululaisten omassa museossa on esillä mielenkiintoisia asioita Svedbergin ajalta ja myös paljon tuttua opetusmateriaalia omalta kansakouluajaltani.
-->
-->
-->
Museossa näkee kuinka koulu on muuttunut 140 vuoden aikana. Nykyään käyttävät jo ekaluokkalaiset Wordia kirjoittaessaan, silloin ennen olivat kirjoitusvälineet hiukan erilaisia. Nuo vanhat koulutaulut ja opetuskuvat ovat niin kauniita.
Eilen oli kaunis ilta, tunnelma oli melkein kesäinen, mutta oli lähdettävä vuosikokoukseen päättämään puheenjohtajasta, hallituksen jäsenistä, reviisoreista, hyväksyttävä uusi budjetti jne, jne. Kuka on sanonut, että nuo kuivat kokoukset on pidettävä kuivissa saleissa. Ei kukaan!
Det var en härlig kväll i går, nästan som på sommaren men det hjälpte inte, jag var tvungen att fara på ett årsmöte. Vi skulle välja en ordförande och nya medlemmar i styrelsen, faställa budgetenosv, osv. Vem har sagt, att man ska hålla tråkiga möten i tråkiga salar? Ingen!
Teimme siis aikamatkan vuosiin 1500-1200 e.Kr ja päätimme pitää kokouksen pronssikautisella muinaismuistoalueella. Så vi gjorde en tidsresa till åren 1500-1200 f.Kr. och bestämde oss för att ha mötet på en boplats från bronsåldern.
Vielä ei ollut helatorstai, mutta käki kukkui jo ahkerasti. Tarina kertoo, että
LayOut5-04_S9-12.indd
vuosisadan vaihteessa, 1900-luvun tienoilla oli tapana mennä helatorstaina aikaisin aamulla ulos keväiseen luontoon . Sanottiin, että juuri tämän pyhän aikana kuulee käen kukkuvan. Kuunneltiin, oliko se itäkäki, joka lohdutti, pohjankäki, joka tiesi kuivuutta, etelänkäki, joka ennusti kuolemaa tai länsikäki, joka ennusti hyvää. Hyvää tuuria merkitsi, jos onnistui seisomaan puussa kukkuvan käen alapuolella. Silloin sai toivoa mitä halusi.
Det var ännu inte Kristi Himmelfärdsdag, men göken gol så flitigt redan.Det berättas om
seden med gökotta från sekelskiftet runt 1900- talet. Man skulle bege sig ut tidigt på Kristi Himmelsfärdsdag, denna vårliga fridag. Det sägs att göken hörs då den här helgen
infaller. Man kunde få veta en hel del av göken, beroende på i vilket vädersträck han gol. Östergök tröstergök, Norrgök torrgök, Södergök dödergök och Västergök bästergök. Tur hade man om man lyckades stå under ett träd där göken gol, då fick man önska vad man ville.
