Puun tarinoita

Isäni oli kätevä käsistään. Vapaa-aikoinaan hän saattoi etsiä sopivan puupalan, ottaa taltan käteensä ja aloittaa veistämisen. Muistan, kuinka hän istui keskittyneenä työhönsä ja vähitellen alkoivat taltan jäljet ruskeassa puussa muotoutua kuviksi, taide alkoi elää puussa.
Joskus ei tahtonut löytyä sopivan laatuista puuta, muistan isän harmitelleen. Joskus puu oikkuili hänen kanssaan, ei käyttäytynyt ennakkosuunnitelmien mukaan. Joku kohta halkesi yllättäen, oksan kohta oli hankalassa paikassa. Minulla ei ole hänen parhaimpia töitään, mutta nämä, jotka seinillämme ovat, ovat hyvin tärkeitä ja rakkaita.

Ei se omena kauas isoisänkään puusta putoa sillä kätevä käsistään on myös hänen tyttärenpoikansa, jonka taidonnäytteitä ovat nämä renginkaapit, kirjoituspöytä, perinteisen mallin mukaan tehty tuoli ja paljon muuta. Kauniita ja käytännöllisiä esineitä, joista meillä on täällä kotona iloa ja hyötyä. Ihme kyllä, poika ei ole niin kovin kiinnostunut tällaisista nikkarintöistä, vaan on valinnut ammattinsa tietotekniikan parista. No onhan siitäkin iloa ja hyötyä äidille, joka viihtyy aika hyvin tietokoneen ääressä.