Ajatuksia syksyllä

 Teimme vuoden viimeisen matkan kesämökillemme. Kaunis sää otti meidät vastaan, onneksi, sillä tänään saimmekin sitten lunta täällä kotona!

 

Omenat olimme onneksi keränneet talteen hyvissä ajoin, linnut saivat hoitaa loput!

 

Sisällä oli sen verran viileää, että
 

 nautimme eväät mieluiten kuistin lämmössä!

Ja joulun jälkeen vaihtui sitten vuosi

 

 

Keittokirjojeni joukosta  löytyi "aarre", Anna Olsonin Kokbok vuodelta 1909, miehen isoäidin ahkerasti käyttämä. Sivuilta löytyi hänen muistiinpanojaan muistakin asioista kuin ruokaan liittyvistä, kuten esim. kuka on kenenkin kummi!!

 

 

Uusi vuosi toi meille Hilda-kissan muutamaksi päiväksi. Ja kun saatiin hiukan pakkasia ja luntakin olivat talitiaiset ja muut siivekkäät ahkerina lintulaudoilla.  Hildallehan se oli juhlaa! Lieneekö ajatellut mielessään, että "oivan paistin mä tuosta saisin, jos vain....."

Toivotaan, että saisimme pitää edes tämän ohuen lumipeitteen, mielikin heti piristyi kun harmaat aamut ja päivät  muuttuivat valoisammiksi.

Kesäkuun tunnelmissa

Tässä sen nyt näkee aivan konkreettisesti: aika kuluu todellakin kuin siivillä! Tuntuu kuin olisin juuri aloittanut tämän Temperature Blankentin virkkaamisen [klik] ja nyt on kerroksia eli päiviä kertynyt jo 170.

Torkkupeitteeni väritys on aivan eri kuin sen mielessäni kuvittelin olevan. Luulin kylmien värien jatkuvan paljon pitempään, mutta tuossa näkyy, kuinka maaliskuu oli jo melko lämmin, (valkoiset rivit merkkaavat kuukauden vaihtumisen).

Nostalgiaa puutarhassa: pelargoniat, päivänkakkarat

ja lemmikit.

Nostalgiaa myös tässä – salkotennis kuului lapsuuden kesiini, onneksi löytyi moderni versio pikkuväelle.

"Työnnänpä venheen rannasta ja lähden lainehille,

heitän verkkoni vesille nyt näille kotoisille.

Voi jospa niihin karttuisi nyt kalasia paljon,

särkiä sekä säynähiä, lahnojakin joukon.

Hauska on aina kalamiehen järven selkää soutaa,

laineen sievästi liplattaissa kalat kotiin noutaa" 🎵🎶

No, saa sitä kalaa kaupan kalatiskiltäkin:)

Tämähän kannatti!

Omatekoinen haaste itselleni todellakin tehoaa ja bloggaaminen on päässyt vauhtiin:)

Nyt olen  jo näin pitkällä:

8. KEITTIÖSSÄ

 Kesämökin keittiössä.

Kuvat eivät ole uunituoreita, mutta eihän tuolla mikään ole muuttunut, joten kelpaavat hyvin tänäkin päivänä.

Lämmin syksy päättyy punaposkiomenoihin ja nostalgiaan

Perunat on nostettu, saarnet kellastuvat.

Auringonkukan siemenet ovat kypsiä, antonovkan alta

tulee mätänevien omenoiden tuoksu

töitä

on aina enemmän kuin päiviä ja jotain

jää aina keräämättä, siivoamatta, lopettamatta.

Kasvimaa täytyy kääntää, aita korjata

sitten voi mennä, taivas jää paksuun pilveen;

pian lehdet ovat pudonneet, pian

asioiden olemuksen näkee taas selvemmin:

rauduskoivun paljaat oksat huojumassa

harmaata hämärtyvää taivasta vasten.

-Jaan Kaplinski-

Tässä ei tuon runon Antnovka, vaan aromikas, makea Åkerö,

josta saimme mukavan sadon. Kokeilen, sopiiko laji marinoitavaksi ohjeen mukaan, jonka löysin Kotivinkistä [klik]. Liemi ei ole tässä kirkas, koska käytin tavallisen sokerin sijasta raakaruokosokeria.

Ja sitä nostalgiaa –  kesäpaikan kuistinpöydällä ruostunut maitohinkki, mustunut kahvipannu, puinen sihti

ja pihalla ikivanha aitta voisivat kertoa paljon entisajan elämästä. Tai eivät vain voisi, sillä kertovathan ne jo nytkin.

Suuri osa muuttolinnuista on  lähtenyt muualle, mutta täällä talvehtivat käyvät jo kurkkimassa tutuilla talvisilla ruokintapaikoillaan, olisiko tarjoilu jo alkanut. Ei nyt vielä sentään!

Pikkuapulaisilla riittää töitä,

kuten myös minulla. Kuinkahan monta ikkunanruutua olen pessyt tämän  apulaisen kanssa!

Meillä kävi vieras, joka on juuri saanut  keliakia-diagnosin, niinpä kokeilin tehdä myös hänelle sopivia banaanilettuja iltapäiväkahvin kera tarjottavaksi. Hyviä olivat ja tuo Sia-jäätelö oli sitten piste iin päälle.

Banaaniletut

300 gr banaania

suolaa

2 rkl sokeria

3 dl vettä

2 dl riisijauhoja

0,5 tl leivinjauhetta 

Soseuta banaanit, lisää muut ainekset

Anna turvota puoli tuntia ennen paistamista.

Kesälläkin puuhaillaan

 9vee saapui muutamaksi päiväksi meille lomaa viettämään. Mukana oli iso Ikean kassi täynnä materiaalia puuhailuja varten, joita hän oli meillekin suunnitellut:-)

Yksi suunnitelmista oli saippuan valmistaminen. Puutarhasta oli valittava tuoksuvia kukkia sitä varten. Mielestäni laventeli oli juuri sopiva.

Tässä tulos!

Kukkia tarvittiin minunkin projektiini. Ostin museokaupasta nostalgisen pienen kasviprässin ja nyt keräsimme kauniita orvokkeja ja kaunokaisia kuivattaviksi. Niillä saamme sitten koristella  vaikkapa kortteja. 

Peltirasiasta löytyi kaikki tarpeellinen. Tämä oli hauskaa, mutta voi niitä kouluaikojen kesiä, jolloin oli pakko kerätä suuret määrät kasveja, oli opeteltava niiden nimet, suomalaiset ja latinalaiset, sekä tiedettävä mihin kasvikuntaan kuuluivat ym. ym. Kun kaikki oli kerätty, oli tentin aika eikä ainoatakaan virhettä  saanut tehdä. Oli meillä vaativa koulu!

Vaativa on kyllä tämä tyttökin:-)  Hyvä kun ovesta sisään astui, alkoi tuttu "virsi" : ja pian pelataan Monopolya! Sehän on peli, joka tuntuu jatkuvan loputtomiin. Onneksi tämä 9vee on aika taitava, hän ostelee katuja, taloja ja hotelleja, minulta taas rahat hupenevat melko nopeassa tahdissa ja niin kävi nytkin. Seuraavana aamuna, kun jatkoimme peliä, olin pian puilla paljailla.

Komeroiden kätköistä löysin Brion kangaspuut, joilla alkaa olla jo antiikkiarvoa! Toivottavasti meidän tyttö ei nyt loukkaannu, mutta hän nuo sai  joskus 70-80-luvulla. Näiden kanssa taistelin nyt hikipäissäni  pari päivää ja sainkin loimet luotua, kun netistä (tietenkin) löytyi selkeä ohje [klik]. Näin pääsi 9vee kutomaan.

Toiselle  tytölle ostettiin tietenkin myös omat kangaspuut, hiukan eri malliset. Kuten näkyy, loimet ovat vielä luomatta ja ihmettelen, miten olen joskus osannut sen tehdä. Muistan, että tytöt kutoivat näillä montakin mattoa ja mitä kaikkea. Pitää tutkia, toimisiko tuo edellinen ohje tähänkin, tai pitääkö kysyä, jos vaikka mestarikutoja Maliz neuvoisi :-)

Vauhdikasta menoa

Ihmisiä, jotka paahtavat täysillä ja joilla on sisäinen hehku päällä,

on paljon. Harmi, että he ovat valtaosin alle 7-vuotiaita.

-Esa Saarinen-

Noinhan se on. Tai oikeastaan voisi tuohon  lisätä pari vuotta lisää, ainakin näiden meidän lastenlasten touhuja kun seuraa. Vauhdikasta ja innokasta menoa riittää kaikilla neljällä lapsella, kolmen ja yhdeksän ikävuoden välillä.

Aika ei ole tullut meille pitkäksi nyt kesälomien aikaan, kun pojanpojat ovat olleet seuranamme muutamia päiviä. Luonnosta pitäviä ja eläinrakkaita ovat molemmat, joten päätimme eräänä päivänä viedä heidät Merenkurkun luontokeskukseen Terranovaan, Pohjanmaan museoon.

Ystävällisen näköinen hylje ihastutti poikia ja sai muutaman taputuksen päälaelleen.

Kun kaikki eläimet oli katsastettu, lähtivät pojat kiireen vilkkaa katsomaan, mitä muuta museosta löytyisi. Siinä meillä olikin työ, kun oli pysyttävä kahden innokkaan museovieraan kannoilla. 

Katseltavaa, ihmeteltävää ja kysyttävää riitti ja sitten taas eteen päin, toinen poika yhtäälle, toinen toisaalle.

Vanhat talonpoikaiskalusteet ovat minun mieleeni. Muistan, kun kuvaamataidon opettajamme toi meidät tänne eräänkin kerran piirtämään äitienpäiväkorttia, johon otimme mallia näiden huonekalujen kukkakuvioista. Tutulta nuo kaappien ovet näyttivätkin.

Jos lapsille riitti mielenkiitoista katseltavaa, oli sitä meille vanhemmillekin riittämiin. On vain tultava pian uudelleen, ilman näitä "täysillä paahtavia" naperoita:-)

Mutta nyt takaisin autoon, jossa on reppu ja repussa  leipää,

jota pojat olivat ottaneet kotoaan mukaan, koska halusivat mennä läheiselle lammelle sorsia syöttämään.

Kalalokit olivat turhan innokkaita, mutta kyllä sorsatkin osansa saivat, samoin neljä pienen pientä poikasta.

Vielä takaisin museoon. Ihastuin, kun näin siellä vanhan kahvila-leipomon kalustuksen melkein kokonaisuudessaan. Kaupungin parhaat leivokset löytyivät menneinä vuosikymmeninä näiltä hyllyiltä, jos ei sitten sattunut tulemaan liian myöhään, jolloin kaikki oli jo myyty loppuun – ja  se saattoi olla jopa heti puolenpäivän jälkeen.

Niin kävi näille suklaamuffinsseille, joita pojat tässä koristelevat – nekin loppuivat ennen aikojaan:-)

Luonnosta nauttien

luontoa säästäen. 

Miten minä voin vaikuttaa siihen, että luonto ja ympäristö säilyvät puhtaana ja tulevillekin sukupolville elinkelpoisena? 

Pyrin käyttämään luontoystävällisiä pesuaineita, jotka auttavat vesistöä pysymään puhtaana. 

Suurimmaksi osaksi syömme ilmastomyönteistä ruokaa: avomaalla kasvatettuja jureksia, perunaa, viljatuotteita. Harvoin ostamme muita kuin luomutuotteita. Syömme päivittäin itse poimimiamme marjoja (valitettavasti pakastettuina) omia omenoita ja lähimetsän sieniä. Sesonkikasviksia käytämme enimmäkseen niiden omana aikana, ei kasvihuoneessa kasvatettuina, tai no, luomukurkku,  paprika ja espanjasta tuotu avokado  eksyvät kyllä ostoskoriin melko usein.

Yritämme suosia mahdollisimman vähän pakattuja elintarvikkeita. Muovipussien sijaan säilytän leivän kiedottuna liinaan, joka on valmistettu luomupuuvillasta, mehiläisvahasta, jojobaöljystä ja pihkasta. Hyvin on leipä säilyttänyt tuoreutensa tähän Bee's Wrap-kääreeseen pakattuna. Tämä olikin uutuus, josta en aikaisemmin ollut kuullutkaan. Tilasin sen GREENLILY-nettikaupasta [KLIK], josta löysin myös luonnonmateriaalista tehdyn vihannes/juuresharjan, joka sai syrjäyttää vanhan muovisen. Onpa oikea tehopakkaus tämä uus harjani.

Kierrätyksestä ja vanhoista tavaroista olen kertonut täällä melko usein, tämä puulaatikko taitaa olla se tuorein uusiokäyttöön otettu esine.

Uusiokäyttöä on tämäkin. Tosin tässä on suurimmaksi osaksi mukana tunnearvo, rakas muisto vuosien takaa. Ahkerassa käytössä olevat villasukat (vink, vink, blogiystäväni  Allu), ne ovat äitini kutomat ja koska hän ei enää ole täällä kutomassa uusia, pidän näistä hyvää huolta. Nytkin oli pohjaan tullut reikä!

Lisää kierrätystä: biojätteet viemme omaan kompostoriimme joka antaa meille hienoa materiaalia puutarhaan. Tässä pikkupoika tutkii mittaria, lähtikö se nousemaan nyt, kun yhdessä möyhensimme  sisältöä ja kaadoimme sinne kompostikuiviketta.

Ja vähän isommat pojat pääsivät tutustumaan  Stormossenin jätekeskukseen.

 

 Gudrun Sjöden on ekohenkisyyden kannattaja

ja muutenkin on luonto mukana hänen tuotteissaan, joista yksi on silityslaudan päällinen.  Nyt sujuu silittäminen minulta laulellen "Anttila nyt ampaisee ylös vuoteeltaan, aurinko on korkeella.............. Katso, kuinka kukkaakin on jo monta kevätniityllä, orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu"

Sanomalehdestä taiteltu biojätepussi, sillä velvollisuuteni on antaa joku puuhasteluvinkki, vai mitä!

Tässä ohje.

Yritin parhaani, vaikka tuo hiirellä piirtäminen on niin hirvittävän vaikeaa. Siispä: 1. Avaa sanomalehti keskiaukeamalta (kuvassa tosin vain etusivu) 2. Yläreunasta n.10 cm taitos alas. 3. Käännä lehti toisinpäin. 4. Taita reunoista sisäänpäin kolmeen osaan. 5. Työnnä taitetut reunat sisäkkäin ja lukitse reuna toisen taitteen alle. 6. Taita pussiksi työntämällä alareuna yläreunan taitteen alle.

Jätän nyt kertomatta, mitä en tee säästääkseni luontoa, jääköön se toiseen kertaan!