Ajatuksia syksyllä

 Teimme vuoden viimeisen matkan kesämökillemme. Kaunis sää otti meidät vastaan, onneksi, sillä tänään saimmekin sitten lunta täällä kotona!

 

Omenat olimme onneksi keränneet talteen hyvissä ajoin, linnut saivat hoitaa loput!

 

Sisällä oli sen verran viileää, että
 

 nautimme eväät mieluiten kuistin lämmössä!

Sataa, sataa....

 .... ei kuitenkaan vettä, vaan omenoita! Ei vain kotipuutarhassamme, vaan myös nämä kesämökkimme omenapuut ovat oikein innostuneet näyttämään parhaat puolensa.

 

 

 

Soseita on valmistettu sokerin, fariinisokerin, kanelin, punaisten viinimarjojen ym. kera eikä loppua näy:)

Kuivuri on ollut ahkerassa käytössä. Näin säilöttynä niistä on iloa pitkiksi ajoiksi.

Kesämökkimatkat taitavat vähitellen olla ohi ja talo laitetaan talvikuntoon.

 Kotiin meitä odotti "lapsenlapsi" eli Hilda-tyttö, joka ei lähtenyt perheen mukana Lappiin ruskamatkalle. Mikä sen mukavampaa meillle!

Kesän ja syksyn muistoja

 Erikoisen kaunis ja lämmin kesä on takana, mutta tänään saatiin tuntea, miltä tuntuu reilu syysmyrsky! Paras siis palata kauniisiin kesän ja syksyn tunnelmiin kuvien avulla.

                                    Juhannusruusu kotipihalla
 

                                          Omenapuu kukkii ppuutarhassa

Matkan varrella kesämökille saimme ihailla auringonkukkapeltoja.

 

 

 

 

Perillä odottaa tuttu homma, ruohonleikkuu.

 Omenoita, omenoita.

 

Kävimme hakemassa kesämökin omenoita, vaikka kotipihan puut antoivat sellaisen sadon, jota ei ole ennen nähty. Nyt on sitten keitetty omenahilloa luumujen kera, tai punaisten viinimarjojen, tai kardemumman, kanelin, fariinisokerin kanssa jne. Monta piirakkaa on leivottu ja kuivurikin on ollut ahkerassa käytössä.

 

Lämmin syksy sai kesäkukat kukkimaan uudelleen,

mutta nyt taitavat syksyn sateet ja viileys pitää meidät enimmäkseen kotona, joten sanomme näkemiin ensi kevääseen!

 

Kodin seinustalla alkoivat ruusut kukkia uudelleen, mutta talitiainen tuli kertomaan, että syksy on tullut ja on aika ryhtyä ruokintahommiin, siispä siemenet ja talipallot esille!

 

Nostalgiaa

 

Miten hauska selailla vanhoja saarikuvia! 1950-luvun alkua ja vene täynnä porukkaa.

                                    Isän rakentama uusi saarimökki.

Leikittiin, ongittiin, uitiin, pelattiin, mutta ei kännyköillä.

Ja aina oli sukulaisia ja ystäviä tulossa kesän viettoon päiväksi, pariksi!

 Tai vierailtiin serkkujen huvilalla. Kahvi maistui äidille ja isälle tuossa pöydän päässä.

Jo huhtikuu

 Enimmäkseen tässä nyt joutuu pysymään seinien sisällä, kuten kaikki muutkin, etätyöläiset, etäkoululaiset ja 7-kymppiset.

Media on tullut apuun ja neuvoo nyt, miten ajan saa kulumaan kotona ollessa, siinä on tullut neuvoa laidasta laitaan. Vahinko vaan, kun tässä ei ole aikaa noudattaa noita neuvoja, kun tekemistä on omasta takaa niin, ettei päivän tunnit tahdo riittää.

 Lyppekkiin tai Pariisiin ei nyt pääse matkustamaan, mutta miten hauskaa on, kun voi seurata  Reetta Niemensivun Maalarisiskojen sivuilta Helene Schjerfbeckin matkaa sinne.

Lyhyemmän matkan saatoimme sentään suoda itsellemme pari viikkoa sitten, kun kävimme tarkistamassa, että kesäpaikassa  kaikki oli kunnossa.

Mutta ei sielläkään Korona kokonaan unohtunut, tuolta hyllyltähän se  pääsi  muistuttamaan olemassaolostaan.

Onneksi luontoa riittää myös kotinurkilla ja puutarhatöitäkin jo aloittelin. Sen jälkeen on muutaman kerran satanut lunta, sulanut pois, satanut uudelleen lunta, sulanut, mutta nyt on luvassa keväisempää.

No niin, kello on nyt 23.30 ja minä tapani mukaan venytän päivää, kun en malta lopettaa. Nytkin otan tuon Puuvillaenkelit-kirjan ja jatkan päivääni sen parissa.

Syyskuun terveiset

Kesän kiireet:) ovat ohi, on sopiva aika antaa pieni elonmerkki ja kertoa, että täällä vielä ollaan.

Iso suriseva kärpänen häiritsi minua kun yritin keskittyä lukemiseen. Pyydystämisestä ei tullut mitään, oli se niin nopea, joten avasin ikkunan selkoisen selälleen ja seisoin vahtimassa, että se varmasti lentää ulos. Kärpänen unohtui, kun tajusin, että edessäni oli mitä kaunein "syystaulu", olihan se nyt ikuistettava.  Eli "kaksi kärpästä yhdellä iskulla"!

Omenoita on jälleen runsaasti, mutta eivät mene hukkaan, kun syöjiä riittää.

Omenapuita meillä on myös kesäpaikassamme ja kun silmä välttää ilmestyy sinnekin herkuttelijoita päivin öin. Eivät raukat tiedä, että niitä kyllä seurataan:)

Punaisia viinimarjoja yhdistän usein omenasoseseen, yksinään pakastettuna ne ovat niin kirpeitä. 

Kehäkukat loistivat koko kesän, jopa pilvisinä päivinä toivat auringon puutarhaan.

Ylikasvaneita oreganoja, kuivattuna on jo suuret määrät. Niitä ei ole koskaan liikaa.

Sukututkimukseen on mennyt monta monituista aurinkoistakin kesäpäivää, mutta mikä sen kiehtovampaa kuin löytää uusia sukulaisia, joista ei ole ollut aavistustakaan. Varsinkin äidinisän suku, joka asuu suurimmaksi osaksi kauempana omilta kotikulmilta on jäänyt vieraaksi. MyHeritagen kautta olen nyt saanut yhteydenottoja sieltäkin suunnalta. Todella mielenkiintoista!
Kesällä kävimme ostamasssa mansikoita täältä lähempää, isäni suvun synnyinseuduilta. Monta sukupolvea on tuossakin kirkossa virsiä veisannut ja papin saarnaa kuunnellut:)

O niin kuin omena, B niin kuin Bujo

Omenasato on tänä syksynä ollut uskomaton! Kesämökiltä haimme juuri nämä viimeiset punaposket, vielä on kuitenkin yksi puu täällä kotipuutarhassa melkein koskematon!

Pakasteet ovat jo ääriään myöten täynnä herkullisia soseita. Joidenkin päälle on merkattu Omena, joidenkin päälle Fibel, riippuen siitä kumpi meistä on pitänyt kynää kädessä:)

Kieliluotsin lokikirjasta löysin lisää juttua omenasta, kannattaa vilkaista!

 

Miten nautinkaan näistä kauniista syksyisistä päivistä. Ehkä on vain hyvä, että välillä on harmaata ja sateista?

Kesä hujahti ohi menemisineen ja tulemisineen ja nyt syksyn tultua tuntuu kuin mielestä olisi pois pyyhitty kaikki työt, projektit, hauskat ja vähemmän hauskat tehtävät. Sen vain tietää, että pitäisi sitä ja pitäisi tätä. Paras siis ottaa aika ja tehtävät haltuun ja Bujoilun voima auttakoon minua siinä.

Täältä [klik] löytyy idean kehittäjä Ryder Carroll, hän halusi kehittää systeemin, joka  pitää tärkeä asiat muistissa ja kasassa, kaikki yhdessä paikassa.
Aion pitää bujoni selkeän yksinkertaisena, mutta näitä suurella työllä ja innolla tehtyjä taitavia sivuja voi tietenkin käydä välillä ihailemassa.

Päästiin vihdoinkin kesämökille

Tulihan se kesä, kun vaan jaksoi odottaa. Tänään näytti mittari täällä lähes 24 astetta, joten pihatöitä sai tehdä kauniissa säässä, vaikka rikkaruohot kyllä kasvavat, oli sää mikä tahansa. Nyt kun tätä kirjoittelen, ropisee sade katolle – ruohikkopaloja onkin ollut siellä ja täällä, joten sade on tervetullut. Ilta-aurinko ei malta kuitenkaan pysyä poissa, vaan kultaa männynrungot oranssin värisiksi, mikä upea näky!

Viikonloppuna lähdimme vihdoinkin kesämökille, oikullinen kevät on siirtänyt matkaamme viikko viikolta. Kun  olimme päässeet perille, soitti tyttö ja tiedusteli, joko "työleiriläiset" ovat aloittaneet hommansa:)  Ehei, olimme päättäneet vain nauttia lämpimästä säästä, hyvistä eväistä ja lintujen konsertista. Työt saivat nyt odottaa, vaikkapa tuon  saunan seinän maalaaminen. Turha sitä on katsoa, parempi ihailla kirkkaan sinistä taivasta! 

Ruoho oli yllättäen kasvanut pitkäksi, mutta antaa sen kasvaa, siinähän se pysyy seuraavaan kertaan. Tässä kuvassa näkyy tärkeämpi asia: linnunpönttö, joka odottaa pääsyä puuhun. Nyt niitä on kahdeksan siellä ja täällä metsikössä, koivuissa ja männyissä ja heti näytti joku, ehkä kirjosieppo, olevan kiinnostunut uudesta asunnosta.

Hyvä kirja ja kesämökin piha – mikä nautinto!

Auringon porottaessa liikaa lukijan silmiin, on tuon pihakuusen alla hyvä viivähtää

ja tuumia vaikkapa näin, Kirsi Kunnaksen tavoin: 

Mutta nyt hyppään aivan toiseen asiaan, kuitenkin kirjoissa pysyen:

Monta kertaa olen jo miettinyt tämän blogini lopettamista. 26.6.2008 kirjoitin ensimmäisen postaukseni, joten 10 vuotta tulee täyteen ensi vuonna. Voisinhan jatkaa siihen saakka, en tiedä. Joka tapauksessa olen päättänyt tehdä jutuistani blogikirjan, mikä ilahdutti lähipiiriäni, onhan täällä kerrottu perheen touhuista ja muistakin asioista, joita ei halua unohtaa. Kun tämä kaverini sai käteensä tänään uunituoreen ensimmäisen kirjan, toi lukeminen montakin kertaa hymyn huulille, kun hän näki kuinka hauskoja nuo pikkuiset olivat parivuotiaina,  haikeaakin oli, kun näki juttuja rakkaasta edesmenneestä koirapojastamme. 

Tässä on siis aikamoinen urakka, ennen kuin koko blogi on siirtynyt kirjan sivuille.