Mietelause

 

Oletteko samaa mieltä tästä, että 15 minuutin neulominen ennen nukkumaanmenoa, ovat päivän parhaimmat 2 tuntia!💝
 

Pieni viestintuoja

 

 

Pieni talitiainen lensi keittiömme ikkunan taakse, katseli sisälle hiukan levottomana. Ymmärsin, että se halusi kertoa minulle jotakin ja sainkin sitten kuulla surullisen uutisen - kaikkein paras ystäväni oli menehtynyt. Kuinka paljon jäi sanomatta, kertomatta... pöydälle jäi lappu: muista kysyä sitä, muista kysyä tätä.

 

 

Avasin yläkerrassa ikkunan ja kuulin käen kukkuvan. Jäin siihen osaamatta ajatella mitään. Haluamatta uskoa, että ystävä, joka minulla oli ollut 5-vuotiaasta saakka, on nyt poissa. On nyt jossakin tuolla kaukana! Surullista!

 

Onneksi jäi muistoksi kirjanen, jonka tein kerran ystävyydestämme. Tärkeä ystävä hän oli myös tuolle vieressäni istuvalle:)

 

 

 

Uusi vuosi alkamassa

Miten nopeasti tämä vuosi on mennytkään! Kuinka oppisi elämään tässä ja nyt eikä vasta sitten kun .......  Kuinka muistaisimme, että

"Kaikella on määrähetkensä, 

aikansa joka asialla taivaan alla. 

Aika on syntyä ja aika on kuolla,

aika on istuttaa ja aika repiä maasta,

aika surmata ja aika parantaa,

aika on purkaa ja aika rakentaa,

aika on itkeä ja aika nauraa, 

aika on valittaa ja aika tanssia,

aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä,

aika on syleillä ja aika olla erossa,

aika etsiä ja aika kadottaa,

aika on säilyttää ja aika viskata menemään,

aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen,

aika olla vaiti ja aika puhua,

aika rakastaa ja aika vihata,

aika on sodalla ja aikansa rauhalla."

Saarnaajan kirja, 1992

Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat, tuokoon tullessaan sen mitä kaipaat. Onnekasta vuotta 2019!

Ruusuja, kirjoja, musiikkia...

Juhlan aika on parasta aikaa

- ja usein juhlaan löytyy hyvä syy 

-Janosch-

Kuten aurinko ja kesän lähestyminen!

Tai kirjaston poistohyllystä löytynyt  kirja vuodelta 1947!
"ÄITI JA ME"  25 tunnettua miestä ja naista äideistään.

 Kuvassa Alvar Cavénin äiti. 

Ilahdun aina, kun löydän edes pieniä tiedonmurusia elävöittämään kertomustani oman suvun vaiheista ja elinympäristöistä. Mielenkiintoista oli huomata, että  kuvataiteilija Alvar Cawén syntyi samana vuonna ja samassa paikassa kuin isoäitini. 

Onneksi kirja löytyi, se kun oli unohtunut alimmaiseksi muiden lukemattomien kirjojen pinossa. Katsotaan mitä Alli Paasikivi, F. E. Sillanpää, Ester Ståhlberg ja monet muut  kertovat äideistään.  Mielenkiintoisia kohtaloita siellä näytti olevan, kun hiukan vilkaisin sivuja.

Lauri Viidan Alfhild sopii tähän paremmin kuin hyvin:)

"Siellä he kulkevat tähtien rivissä

kirkasta vanaa,

isä ja äiti, peräkanaa"

Kauneuden kaipuuta

Mikä hieno päivä takana onkaan!

Kelpasi tässä taas kerran istua rauhassa kahvikuppinsa kanssa,

katsella ja kummastella pilviä

ja tarttua välillä puikkoihin ja tulla hyvälle mielelle työn edistymisestä. Kudoin jo valmiiksi tytölle bambupuuvillaisen puseron, mutta kun en ollut siihen tyytyväinen, purin sen ja aloitin uuden. Onneksi löytyi lankaankin sopiva uusi malli [klik]

Kärsivällisyyttä tässä kyllä vaaditaan, koska  niin mielelläni vain jatkaisin Molla Mills-laukun virkkausta, josta jo aikaisemmin kerroin.

Kärsivällisyydestä puheen ollen taitaa tämä Prisman lehtihyllystä käteen osunut kirja olla juuri nyt enemmän kuin tarpeen,

lupaahan se rauhoittumista, rentoutumista ja virkistymistä.

Suosittelen tätä jokaiselle, siis myös kaikille itseni kaltaisille epäilijöille!  Nyt jo muutaman kuvan väritettyäni huomaan, että tämä toimii – tästä tosiaan nauttii. Pitipä odottaa kauan, että innostuisin kuvien värittämisestä, lapsena kun piirsin kuvat mieluummin itse ja väritin sitten.
Täällä [klik] todettiin, että värittäminen on kuin nukkuisi päiväunet, kyllä vaan!

Värityskuvien rinnalla pysyy Hesarin perjantairistikon täyttäminen minulle tasavertaisena rentoutumiskeinona, tuossa se kyllä näyttää olevan vielä alkutekijöissään. Nautintoa ja mielihyvää tuottaa nähdä sen ruudut täytettyinä, vaikka tulos nyt ei niin kaunis olekaan kuin värityskirjan kuvissa:-).

Stressi pois!

Pienessä Linus Mundyn Ota rennosti kirjasessani on monta hienoa ajatusta, joista kerran poimin tällaisen [klik]. Tänä aurinkoisena aamuna,  kun lähdimme lenkille muistui mieleeni neuvo, jonka luin hiljattain juuri tästä,  parhaalta lapsuudenystävältä saamastani kirjasta. Voi olla, että olen siteerannut tätä  aikaisemminkin, mutta  eipä haittaa!

 Lähde kävelylle, mutta älä mene minnekään. 

Jos lähdet kävelylle päästäksesi johonkin tiettyyn määränpäähän, 

menetät ilon, joka syntyy siitä, että "vain" kävelet.

Siis pois alta risut ja männynkävyt

ja kulkekaamme vapaasti kuin nuo pilvenhattarat!

Luonto on vielä melko väritön, joten tämä korvia tuulelta suojaava hiuspantani sulautuu ympäristöön kuin nakutettu.

Leskenlehdet sen sijaan oikein nauttivat saadessaan erottua massasta,

vaikka pääsivät mustikanvarvutkin ihailun kohteeksi. Viime viikolla poimin niitä metsäpolulta

ja toin keittiön pöydälle pieneen kermanekkaan. Siinä ne alkoivatkin kukkia muutamassa päivässä. 

Ja nyt takaisin kirjan opetuksiin: 

Palaa ajatuksissasi johonkin menneisyytesi onnelliseen,

rauhalliseen hetkeen. Jää sinne tuokioksi – 

eletyt elämykset rikkaudessaan jättävät muistoksi vivahteita

ja tuntoja, joista voit nauttia lopun ikääsi.

Nämä maisemat tuovat mieleen juuri tuollaisia onnen hetkiä, tästä lähdimme lapsuudessani veneellä saareen, mökillemme.

ja mikä paratiisi se olikaan ♡

Luonnosta nauttien

luontoa säästäen. 

Miten minä voin vaikuttaa siihen, että luonto ja ympäristö säilyvät puhtaana ja tulevillekin sukupolville elinkelpoisena? 

Pyrin käyttämään luontoystävällisiä pesuaineita, jotka auttavat vesistöä pysymään puhtaana. 

Suurimmaksi osaksi syömme ilmastomyönteistä ruokaa: avomaalla kasvatettuja jureksia, perunaa, viljatuotteita. Harvoin ostamme muita kuin luomutuotteita. Syömme päivittäin itse poimimiamme marjoja (valitettavasti pakastettuina) omia omenoita ja lähimetsän sieniä. Sesonkikasviksia käytämme enimmäkseen niiden omana aikana, ei kasvihuoneessa kasvatettuina, tai no, luomukurkku,  paprika ja espanjasta tuotu avokado  eksyvät kyllä ostoskoriin melko usein.

Yritämme suosia mahdollisimman vähän pakattuja elintarvikkeita. Muovipussien sijaan säilytän leivän kiedottuna liinaan, joka on valmistettu luomupuuvillasta, mehiläisvahasta, jojobaöljystä ja pihkasta. Hyvin on leipä säilyttänyt tuoreutensa tähän Bee's Wrap-kääreeseen pakattuna. Tämä olikin uutuus, josta en aikaisemmin ollut kuullutkaan. Tilasin sen GREENLILY-nettikaupasta [KLIK], josta löysin myös luonnonmateriaalista tehdyn vihannes/juuresharjan, joka sai syrjäyttää vanhan muovisen. Onpa oikea tehopakkaus tämä uus harjani.

Kierrätyksestä ja vanhoista tavaroista olen kertonut täällä melko usein, tämä puulaatikko taitaa olla se tuorein uusiokäyttöön otettu esine.

Uusiokäyttöä on tämäkin. Tosin tässä on suurimmaksi osaksi mukana tunnearvo, rakas muisto vuosien takaa. Ahkerassa käytössä olevat villasukat (vink, vink, blogiystäväni  Allu), ne ovat äitini kutomat ja koska hän ei enää ole täällä kutomassa uusia, pidän näistä hyvää huolta. Nytkin oli pohjaan tullut reikä!

Lisää kierrätystä: biojätteet viemme omaan kompostoriimme joka antaa meille hienoa materiaalia puutarhaan. Tässä pikkupoika tutkii mittaria, lähtikö se nousemaan nyt, kun yhdessä möyhensimme  sisältöä ja kaadoimme sinne kompostikuiviketta.

Ja vähän isommat pojat pääsivät tutustumaan  Stormossenin jätekeskukseen.

 

 Gudrun Sjöden on ekohenkisyyden kannattaja

ja muutenkin on luonto mukana hänen tuotteissaan, joista yksi on silityslaudan päällinen.  Nyt sujuu silittäminen minulta laulellen "Anttila nyt ampaisee ylös vuoteeltaan, aurinko on korkeella.............. Katso, kuinka kukkaakin on jo monta kevätniityllä, orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu"

Sanomalehdestä taiteltu biojätepussi, sillä velvollisuuteni on antaa joku puuhasteluvinkki, vai mitä!

Tässä ohje.

Yritin parhaani, vaikka tuo hiirellä piirtäminen on niin hirvittävän vaikeaa. Siispä: 1. Avaa sanomalehti keskiaukeamalta (kuvassa tosin vain etusivu) 2. Yläreunasta n.10 cm taitos alas. 3. Käännä lehti toisinpäin. 4. Taita reunoista sisäänpäin kolmeen osaan. 5. Työnnä taitetut reunat sisäkkäin ja lukitse reuna toisen taitteen alle. 6. Taita pussiksi työntämällä alareuna yläreunan taitteen alle.

Jätän nyt kertomatta, mitä en tee säästääkseni luontoa, jääköön se toiseen kertaan!

Uskomattoman kaunis vuodenaika

Puhukoon viisaammat puolestani:

"Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille,

joka on valmis ottamaan niitä vastaan"

-Muumipappa

 

"Maailmassa ei ole koskaan järjestystä. Eilen oli liian kuuma

ja nyt on märkää"

-Hemuli

"Olisi kauheata jos maapallo särkyisi. Se on niin kaunis"

-Nuuskamuikkunen

"Tämä on vaahtera. Sitä minä en kyllä unohda. Ruttuvaari tiesi varsin hyvin, mitä hän halusi pitää muistissaan."

"Nyt minulla on koko vuosi. Talvikin." 

sanoo Muumipeikko Taikatalvessa...... 

Vielä ei ole lunta näkynyt, onneksi. Kesähän vasta loppui, mutta sitten, kun talvi lumineen on ohi, voi meidän suvun uusin tulokas toistaa nuo Muumipeikon sanat. Koska pikkuinen on ihastunut muumeihin, ei ollut vaikeaa valita kuviota lapasiin, jotka hänelle kudoin. Tämä kuuluukin siihen Ravelryn haasteeseen, josta olen täällä kerran kuussa kertonut. Oli siis kudottava lapaset.  Kuvion löysin täältä.

Ei haittaa

vaikka päivä oli tuulinen, pilvinen ja taisi tulla joku pisarakin. Hyvä päivä tämä oli kuitenkin [klik] 

Tänään 15.6. vietettiin siis ensimmäistä kertaa päivää, joka on saanut jopa oman logonkin.  En lähtenyt kuitenkaan muualle etsimään aiheita sen viettoon, vaan nautin kotona lähipiirin seurasta  ja ainahan mukavaa tekemistä löytyy.

Kuten nyt esimerkiksi kutomista, joka tuottaa hyvää mieltä muillekin kuin itselle.

Aikaisemmin kudoin Etiopia-nuttuja , joka oli/on  mielestäni hieno idea, mutta niin on tämä nukkeideakin. Saattaa olla, että nämä duduza/comfort-nuket, tai ainakin niiden tulevat kaverit pääsevät lohduttamaan ja tuomaan hyvän päivän lapsille sinne, missä niitä tarvitaan.

Ja lopuksi, tänään, sateisena päivänä oli rauhallinen hetki pistää kuulokkeet korville ja nauttia hienoista luontoaiheisista runoista. Olin äänittänyt iPodiini toukokuisen Tämän runon haluaisin kuulla ohjelman ja siinä 

kuultiin tämä Risto Rasan runo, jota olen ennenkin lainannut. 

Koira tulee illalla

kotiin.

Kun se kiertyy paikalleen

ja nukahtaa,

alkaa sen sydänlämpö levitä

huoneisiin.

Voiko tämän kauniimmin sanoa? Ei voi!