Ajatuksia syksyllä

 Teimme vuoden viimeisen matkan kesämökillemme. Kaunis sää otti meidät vastaan, onneksi, sillä tänään saimmekin sitten lunta täällä kotona!

 

Omenat olimme onneksi keränneet talteen hyvissä ajoin, linnut saivat hoitaa loput!

 

Sisällä oli sen verran viileää, että
 

 nautimme eväät mieluiten kuistin lämmössä!

Luovaa puuhasteluako?

Havahduin hiljattain siihen, että blogini on nimeltään Luovaa puuhastelua. Eipä tuo enää pitkään aikaan ole pitänyt sisällön suhteen paikkaansa . Ehkä tuolta vanhoista jutuistani löytyykin jotain otsikkoon viittaavaa, mutta kerään nyt kuitenkin tähän joitakin töitäni ja aloitan vaikkapa savitöistä, joita tein monen vuoden ajan.

  

 

Voitte hyvin kuvitella, kuinka näitä kippoja, kuppeja ja muita on tässä huushollissa kaapit ja komerot täynnä;)   

Jatkoa seuraa!

 
 

Päästiin vihdoinkin kesämökille

Tulihan se kesä, kun vaan jaksoi odottaa. Tänään näytti mittari täällä lähes 24 astetta, joten pihatöitä sai tehdä kauniissa säässä, vaikka rikkaruohot kyllä kasvavat, oli sää mikä tahansa. Nyt kun tätä kirjoittelen, ropisee sade katolle – ruohikkopaloja onkin ollut siellä ja täällä, joten sade on tervetullut. Ilta-aurinko ei malta kuitenkaan pysyä poissa, vaan kultaa männynrungot oranssin värisiksi, mikä upea näky!

Viikonloppuna lähdimme vihdoinkin kesämökille, oikullinen kevät on siirtänyt matkaamme viikko viikolta. Kun  olimme päässeet perille, soitti tyttö ja tiedusteli, joko "työleiriläiset" ovat aloittaneet hommansa:)  Ehei, olimme päättäneet vain nauttia lämpimästä säästä, hyvistä eväistä ja lintujen konsertista. Työt saivat nyt odottaa, vaikkapa tuon  saunan seinän maalaaminen. Turha sitä on katsoa, parempi ihailla kirkkaan sinistä taivasta! 

Ruoho oli yllättäen kasvanut pitkäksi, mutta antaa sen kasvaa, siinähän se pysyy seuraavaan kertaan. Tässä kuvassa näkyy tärkeämpi asia: linnunpönttö, joka odottaa pääsyä puuhun. Nyt niitä on kahdeksan siellä ja täällä metsikössä, koivuissa ja männyissä ja heti näytti joku, ehkä kirjosieppo, olevan kiinnostunut uudesta asunnosta.

Hyvä kirja ja kesämökin piha – mikä nautinto!

Auringon porottaessa liikaa lukijan silmiin, on tuon pihakuusen alla hyvä viivähtää

ja tuumia vaikkapa näin, Kirsi Kunnaksen tavoin: 

Mutta nyt hyppään aivan toiseen asiaan, kuitenkin kirjoissa pysyen:

Monta kertaa olen jo miettinyt tämän blogini lopettamista. 26.6.2008 kirjoitin ensimmäisen postaukseni, joten 10 vuotta tulee täyteen ensi vuonna. Voisinhan jatkaa siihen saakka, en tiedä. Joka tapauksessa olen päättänyt tehdä jutuistani blogikirjan, mikä ilahdutti lähipiiriäni, onhan täällä kerrottu perheen touhuista ja muistakin asioista, joita ei halua unohtaa. Kun tämä kaverini sai käteensä tänään uunituoreen ensimmäisen kirjan, toi lukeminen montakin kertaa hymyn huulille, kun hän näki kuinka hauskoja nuo pikkuiset olivat parivuotiaina,  haikeaakin oli, kun näki juttuja rakkaasta edesmenneestä koirapojastamme. 

Tässä on siis aikamoinen urakka, ennen kuin koko blogi on siirtynyt kirjan sivuille. 

Kukkia, koiria, kirjoja, käsitöitä, keramikkaa ja mitä kaikkea

Nämä kukat ostin melkein keskellä talvea muistuttamaan kevään tulosta ja tulihan se. Ainakin tämä päivä oli mitä upein!

"Lapsenlapsi" lähti hiljattain mukaamme pois sairastelevan kotiväen luota. Kiva kytätä noita perässä ajavia, tuumii tässä Alfons.

Kyllä oli juhlaa, kun sai juosta vapaana luonnossa ja lumessa, tuhatta ja sataa.

Alfons pääsi kotiin, kun perhe tervehtyi ja sitten olikin meidän vuoro lähteä  matkoille. Tuttu viihtyisä kaupunki oli määränpää ja siellä juhlittiin tämän herran pyöreitä vuosia. Hieno päivä! 

Oili Kokkosen korttitaidetta

Vaikka syntymäpäiväjuhlimisia on jo nyt riittänyt ja lisää on tiedossa, on välillä oltava ahkerakin, eihän tuo juhliminen elätä.

Näissä töissä on inspiraation lähteenä Molla Millsin Virkkuri

Runot tai savi, kummasta pidän enemmän? Vaikea valita, joten yhdistetään ne sitten.

Keramiikkavatiin olen ikuistanut Beatlesin  lyriikkaa – säkeen  Blackbirdista :

Blackbird singing in the dead of night. 

Take these broken wings  and learn to fly. 

All your life you were only waiting for this moment to arise.
---------

Mikä ilo korville ja silmille, kun keltasirkut suurin parvin  tulevat vielä ruokintapaikoille tuohon keittiön ikkunan eteen ja talitiaiset pitävät kaunista konserttia. 

Taitavat puutarhatyöt jo olla mielessäni, kun tuli tehtyä tämä taulu ulkoseinää koristamaan. Ehkä joskus on tarpeen muistaa nämä sanat, kun kukkien ja kasvimaan hoitaminen ei oikein innosta. 

I meant to do

my work today

But a brown bird

sang in that apple tree

----------

-Richard Le Gallienne 1892-

 

Tuolla runonsäkeellä on  ikää jo aika paljon. Nyt aion jatkaa toisenlaisten runojen parissa. Saa nähdä, jäävätkö Antti Holman Kauheimmat runot elämään yhtä pitkäksi aikaa, onhan teoksessa Reino Leinon, Sirsi Sunnaksen, Edit Södermalmin, Karin Toisiks-Parasken runoja:-)  Odotan hauskoja lukukoemuksia näiden mestareiden parissa.

 

Vuosi vaihtui

ja tammikuukin on jo viikon vanha.

Täksi viikoksi on luvattu reilua pakkasta, vaikka korkeintaan -10°C sopisi minulle paljon paremmin. Lunta meillä on vähemmän kuin Berliinissä tuossa Siran tekemässä kalenterikuvassa. No, eipä tainnut tämän vuoden kuva kalenteriin ehtiä, joten viime vuoden lumiahan nuo.

Ken kerran itse on onnellinen, se tahtois onnehen jokaisen ja antaa ja antaa ja antaa vaan oman onnensa aarteistaan.

Jo lapsuuden ajoista muistan, kuinka kuuntelimme radiosta  uudenvuodenaattona säkeitä Eino Leinon runosta Hymyilevä Apollo. Miten se jäikään viimeksi kuulematta, mutta ei hätää, sainhan lukea  pienen osan runosta keramiikkakurssilla tekemästäni vadista:-)
Ja täältä voin kuunnella runon vaikkapa Esko Salmisen esittämänä [linkki] 

Keramiikasta kun nyt tuli puhe, pitääkin näyttää nämä ensin puolivalmiit ja  sitten valmiit työt,joista kerroin täällä.  
Alakuvassa näkyy neljä keramiikkaista "virkkausohjetta" ja kaksi virkattua ympyrää. Jos nuo ohjeet ovat epäselvät, voi käydä oman Kopan sivuilla  tarkentamassa.

Sain muistikirjan, jonne voin merkata ideat, joita päässäni liikkuu tai mitä jopa olen aikaansaanut ja kaikkea siltä väliltä. Hauskaa, että joku on tehnyt tällaisen pirteän kirjasen, jota

voin täytellä, kunnes Minun Kirjani on valmis.

Oikea aarre minulle, 160 sivua ohjeita siitä, kuinka tehdään itse inspiroivia muistivihkoja vaikka mistä itseä ja muitakin kiinnostavista asioista : matkoista, käsitöistä, ruokaohjeista, suvusta.......

Helmet-lukuhaaste 2016 [klik] on haaste, jonka aion ottaa vastaan, ainakin osittain. Ehkä näin tulee luettua kirjoja, joihin ei muuten tarttuisi. Haasteessa on 50 erilaista teosta, mutta moni kirjahan sopii useampaan kohtaan, jonkun kohdan aion suosiolla ohittaa, jäljelle jää kuitenkin vielä kylliksi haasteita.
Pian voinkin miettiä, mihin kohtaan ruksaan Carol Shieldsin kirjan Ellei ja mihin tuossa kuvassa olevan toivomani joululahjakirjan  Tiina Miettisen Piikojen Valtakunta  
 

 

Ja jälleen

tasan kuukausi edellisestä postauksesta!  Blogiystävät varmaan ilahtuvat nähdessään elonmerkin täältä ja kuulen kuinka turkulaiset ystäväni tervehtivät sikäläisittäin "vieläksääkin elät"! Olin kokonaan unohtanut tämän ystävällisen tervehtimistavan ja nauroin makeasti, kun törmäsin siihen Kotiliedessä Tellervo Koiviston haastattelussa.

Ensimmäinen adventti on jo takana ja joulu lähestyy pikavauhtia, kuten joka vuosi. Koska hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, istahdin tähän keittiön pöydän ääreen miettimään, mistä aloittaisin. Välillä avasin silmäni ja

katseeni harhaili kauniissa lumimaisemissa, talvi se tuli yllättäen käväisemään jo toisen kerran nyt marraskuussa.

Mukillinen kahvia piristi ja otin esille virkkuutyöni. Oma Koppa-kirjasta ja Oma koppa-blogista löytyy ideoita kehiteltäväksi vaikka kuinka paljon ja niinpä jatkoin näiden kukkaympyröiden tekoa. Luulin olevani kekseliäs, kun vein yhden kukkaympyrän keramiikkapajalle painaakseni omatekoisella työllä kuvioita savitöihini, mutta mitä vielä, "pyörähän oli jo keksitty" !  No, ne täysin  omasta päästäni lähteneet ideat ovat yleensäkin harvinaisia, ei se kuitenkaan tekemisen iloa haittaa.

Askel lähempänä joulua: keittiön pöydällä uunituore keramiikkavati kynttilöineen ja kesäinen sini-valkoruutuinen vakstuukki vaihtunut "talvisempaan".

Syytetään kiireitä

kun en taaskaan ole ehtinyt käydä täällä vasta kuin nyt, kun elokuun loppu jo häämöttää.

Marjasato on hiukan myöhässä, mutta nyt ovat aurinkoiset säät pistäneet vauhtia karviaisiin, viinimarjoihin ja kirsikoihin.

 Kuva Kotivinkki

 

Huomenna taidan leipoa karviaiskakun, jonka ohje löytyy täältä [klik]. Nyt jo herahtaa vesi kielelle.

Kantarellit löytyivät taas kesäpaikkamme metsästä ja löytyi sieltä  herkullisia vaaleaorakkaitakin muutama kappale. Nam!

Kotipuutarha on päässyt villiintymään aika pahasti, onneksi oregano ja muut yrtit ovat sitkeää lajia.

Ja nämä tarha-alpit sen kun leviävät ja vievät tilan muilta kukilta, joten revin niitä reippaalla kädellä kottikärryn melkein täyteen. Nyt näyttävät olevan ojennuksessa.

Oho, kissa sai kalan kuivalla maalla!

Miten se laulu nyt menikään? Prinsessa Pelargoni linnassa, linnassa, linnassa. on pahan noidan......, tai oliko se sittenkin Ruusu!

Viime postauksessa kerroin tästä Molla Millsin kirjasta löytämästäni ohjeesta, nyt olen aloittanut virkkaamisen

ja purkanut ja aloittanut uudelleen..... Kun maltoin vilkaista ohjetta tarkemmin, alkoi työ sujua vauhdilla ja miten hauskaa tämä värikuvioilla leikkiminen onkaan!

No johan on sinistä!

Tänään ajaessamme kaupunkiin totesin ties kuinka monta kertaa vieressä istuvalle kaverilleni  kuinka  kauniin sininen taivas olikaan! 

Kotiin palattuamme saivat kukkapenkin sinivuokot  osakseen saman ihailuni,

joten jatketaan siis samalla värillä. Sini-valkoruutuiselle pöytäliinalle olen kattanut  kalakeiton seuraksi itse leipomaani näkkileipää ja saaristolaislimppua. Kevätsipulivarret eivät kuvassa näy, mutta niitä saimme taas talven jälkeen hakea omasta maasta, se onkin  aina varma kevään merkki.
Sinistä pilkahtaa myös leivän alta vadista, joka kuuluu aivan ensimmäisiin keramiikkatöihini. Niillä on siis jo antiikkiarvoa:) Kumma muuten, kuinka nuo vanhat työt alkavat miellyttää itseä enemmän ja enemmän. Kriittisyys näköjään häviää ajan myötä.

Tämä oli rapeaa ja niin hyvää ja niin terveellistä!

Juusto-kaalipataakin tein eräänä päivänä ja tietenkin tässä "sini-valkoruutuisella" pöydälläni, sillä samalla saan seurailla eläintarhamme touhuja tuossa ikkunan alla. Fasaanit, oravat, punatulkut, peipposet, keltasirkut ja mitkä kaikki kun pitävät tätä pihaamme omanaan. Tai taisivat ne, tai niiden esivanhemmat oleskella näillä seuduilla jo ennen meitä – mitäs me tänne tulimme taloa rakentamaan ja niiden rauhaa rikkomaan!

Helppoa ja herkullista kotiruokaa. Olkaa hyvä!