Ajatuksia syksyllä

 Teimme vuoden viimeisen matkan kesämökillemme. Kaunis sää otti meidät vastaan, onneksi, sillä tänään saimmekin sitten lunta täällä kotona!

 

Omenat olimme onneksi keränneet talteen hyvissä ajoin, linnut saivat hoitaa loput!

 

Sisällä oli sen verran viileää, että
 

 nautimme eväät mieluiten kuistin lämmössä!

Pieni viestintuoja

 

 

Pieni talitiainen lensi keittiömme ikkunan taakse, katseli sisälle hiukan levottomana. Ymmärsin, että se halusi kertoa minulle jotakin ja sainkin sitten kuulla surullisen uutisen - kaikkein paras ystäväni oli menehtynyt. Kuinka paljon jäi sanomatta, kertomatta... pöydälle jäi lappu: muista kysyä sitä, muista kysyä tätä.

 

 

Avasin yläkerrassa ikkunan ja kuulin käen kukkuvan. Jäin siihen osaamatta ajatella mitään. Haluamatta uskoa, että ystävä, joka minulla oli ollut 5-vuotiaasta saakka, on nyt poissa. On nyt jossakin tuolla kaukana! Surullista!

 

Onneksi jäi muistoksi kirjanen, jonka tein kerran ystävyydestämme. Tärkeä ystävä hän oli myös tuolle vieressäni istuvalle:)

 

 

 

18.4. Suomen aforismipäivä

Vilkaisu Suomen kansan kalenteriin näytti, että huomisen tapahtuma- ja teemapäivän aiheena ovat aforismit. Kiva! Etsin siis keräämiäni aforismeja, kuvakirjastostani löytyivät sitten sopivat kuvatkin.

An art book is a museum without walls

-Andre Malraux-

Kun kannamme vastuuta kaukana olevista,

heistä tulee meille läheisiä.

-Paula Sainio-

Muista ikivanha totuus: vain tyynessä vedessä voi taivas kuvastua.

-Erkki Melartin-

Jokainen pulma sisältää oman ratkaisunsa avaimen.

-Stanley Arnold-

Anyone who says they have only one life to live must not know how to read a book.  -Tuntematon-

Korkeakin torni alkaa maasta.

-Japanilainen sananlasku-

Ihmisiä voisikin nykyään verrata metsuriin, jolla on liian kiire, että ehtisi 

teroittaa tylsän sahansa.

-Leif Lindberg-

Jos sinulla on kiire, älä tee mitään.

-Anton Tsehov-

Tuhannenkin virstan matka alkaa yhdellä askeleella.

-Kiinalainen sananlasku-

Loppuun vielä, jälleen kerran, Mirkka Rekolan ajatuksia herättävä runo. 

Aina katsoin samaa kiveä
kun kuljin siitä, miksi en osannut
sanoa sitä, miksi olin niin mykkä.

Ei vain tänään,

kansainvälisenä naistenpäivänä, vaan joka päivä olisi syytä muistaa YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyen tämä sukupuolten tasa-arvotavoite 
"Tavoitteena saavuttaa sukupuolten välinen tasa-arvo sekä vahvistaa naisten ja tyttöjen oikeuksia ja mahdollisuuksia. Tyttöjen ja naisten kouluttaminen, heihin kohdistuvan väkivallan ja syrjinnän lopettaminen sekä heidän mukaanottaminen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon hyödyttää laajasti koko yhteiskuntaa."

Kunnioita itseäsi. Kenelläkkään ei

ole oikeutta käyttää Sinua  hyväkseen 

tai kohdella sinua alentuvasti 

tai holhoavasti. 

Et ole myöskään koriste tai lisäke. 

Tee voitavasi auttaaksesi muita naisia 

ja edistääksesi naisen asemaa.

Tästä pienestä Karen Katafiaszen kirjoittamasta kirjasesta löytyy monta muutakin rohkaisevaa ja kannustavaa elämänviisautta eikä kirjan hilpeä kuvituskaan ole yhtään pahitteeksi.

Minä olen, koska me olemme

Kuvahaasteeni KLIK päivitys, nyt on vuorossa kohta

3. KAKSI KAVERUSTA

Ystävyys saa  nuoren kuusen ja sen vierelle omia aikojaan etsiytyneen villiomenapuun viihtymään niin, että kumpikin  rehevöityy vuosi vuodelta enemmän ja enemmän.

Voihan tämäkin olla esimerkki UBUNTUsta, joka (Wikipediaa lainatakseni) tarkoittaa eettistä humaania filosofiaa uskollisuudesta ja suhteesta toisiin ihmisiin.
Sanan alkuperä tulee Etelä-Afrikasta ja koska sen sisältämä ajatus on niin upea, jatkan lainaamista. Desmond Tutu selitti asian näin: Ubuntu-ihminen on avoin ja saatavilla toisille, toisten vahvistama, ei vaarannu toisten kyvyistä ja hyvyydestä, hänellä on kunnollinen itsetunto, joka tulee tiedosta, että hän kuuluu suurempaan kokonaisuuteen ja heikentyy kun toisia nöyryytetään tai halvennetaan ja kun toisia kidutetaan tai sorretaan.

 

Ovatkohan eläimet  joskus viisaampia kuin me kaikkitietävät ihmiset – tai mitä näistä ihmettelevistä katseista voisi päätellä!

Kun nyt pääsin lainaamisen vauhtiin, jatkan ehdottamalla, että lukisitte tämän jutun KLIK uskon, että tulette hyvälle mielelle!

 

Pysymmekö perässä?

Tänään satoi, joten ne 32 lämpöastetta, joista saimme nauttia viime viikonloppuna saavat lämmittää enää vain muistona mieltämme.

Kesämökin pihalla saavat voikukat nauttia vapaudestaan, kun niiden kiusaaja, eli minä, olen täällä kotona yrittänyt keksiä sisähommia.

Laitan talteen silloin tällöin kiinnostavia lehtijuttuja ja nyt osui käsiini sattumalta tämä Hesarin tammikuinen artikkeli KLIK ,  otsikko on Niinköhän tarvitset tätä enää. Juttu inspiroi minua kulkemaan sen tekijöiden jalanjälkiä ja  nyt rupesi jälleen kerran kauhistuttamaan  tämä kotimme tavaranpaljous, joka sitä paitsi on jäämässä uuden tekniikan jalkoihin.

Näitä kirjahyllyjä on meillä melkein joka huoneessa – tulisipa tilaa, jos tiedot olisivat pienillä muistitikuilla, tai siirtyisimme tosissamme e-kirjoihin eikä vain kokeilumielessä, kuten nyt. Poskia vähän punoittaa, kun luen kuinka vanhanaikaisia olemme, sillä kuulumme niihin harvoihin, joiden hyllyistä löytää 12-osaisia tietosanakirjoja, kartastoja ja sanakirjoja. Googlestahan mekin tiedot haemme ja pöly vain pöllähtää kirjoista, kun joskus haemme tiedot vanhaan hyvään tapaan.

Tämäkin "entisaikojen" tarve-esine saa vähitellen häipyä tieltä, sillä eihän noita Cd-levyjä enää musiikin kuunteluun tarvita? Netistähän kaikki löytyy, ladataan sieltä!

Tämän laitteen edessä ei enää tule perheriitoja, kun jokainen katsoo omista tableteistaan itseään kiinnostavat ohjelmat, kaukosäädin saa suosiolla jäädä isännän käyttöön:-))

Myös tämä laite on jo "antiikkia", mutta onneksi  toimii hyvin, joten vielä voimme katsella vhs-nauhojamme ja dvd-levyjämme,  joihin olemme tallentaneet mukavia matkamuistoja.

Meidän taloutemme kuuluu siihen viidennekseen, jolla yhä on lankapuhelin, joka ei pirise enää muuten kuin lehtimyyjien soittaessa. Yksi lähisukulainen soitteli vielä hiljattain, mutta nyt on sielläkin päässä siirrytty kännykkään. Miksihän meillä tuo vielä on ja jopa kolmin kappalein. Huh huh.

Pieni kännykkä on ottanut monipuoliset tehtävät hoitaakseen, ajoihan se pois tuon lankapuhelimen tykötarpeineen, eli puhelinpöydän, osoitemuistiot, puhelinvastaajan ja sitten vielä herätyskellon! 

Perinteistä kaunista kahvikuppia ei tekniikka sentään voi korvata,

mutta sen tekee suuri, konstailematon käteen hyvin sopiva muki.

Muumipapan lepohetki sopiikin tähän hyvin, sillä mielenkiintoisen artikkelin kirjoittaja totesi lopuksi näin: "Korvaamme laite kerrallaan vanhaa tekniikkaa – ja koti mukautuu tavara tavaralta uusiin vaatimuksiin. 

Mutta on jotain pysyvääkin. Nukkuminen, syöminen ja lepääminen ovat edelleen perustarpeita. Vai onko joku virittänyt niihinkin jo uusia ratkaisuja? Ehkä."

Hei!

Löysinpä viisaita, tähänkin päivään sopivia ajatuksia, jotka haluan jakaa kaikkien blogiystävieni kanssa.

Mitä voisi lahjoittaa sille,

joka omistaa jo kissankellon,

vanamon, säteet kevätauringon,

jolla on talvi ja syys – kävisikö ystävyys?

-Elina Karjalainen Uppo Nalle-

 ❤ Siispä hyvää ystävänpäivää kaikille yhdessä ja jokaiselle erikseen! En trevlig vändag till alla och envar!

Älä kulje edelläni, en ehkä seuraa.

Älä kulje perässäni, en ehkä johda.

Kulje rinnallani ja ole ystäväni.

Näin sanoi viisas Albert Camus ja noin piirsi taitava Janosch.

Kertaus on opintojen äiti

 

Miksi tuota nyt on taas kerrattava? No siksi, kun ärsyttää niin, kun nykyajan ihmisiltä (ei vain kauppiailta) on unohtunut, että meillä on tässä maassa* vielä talvi! Joka puolella toitotetaan kevään tulleen, mutta eihän talvella OLE kevät!! Miten tuossa nyt sanotaan, helmi, maalis – jäätä, lunta.....

En sano, että tuo tämänpäiväinen lumimyräkkä niin kovasti olisi minua ilahduttanut, mutta eivät viime päivien plusasteet minulle kuitenkaan kevättä  mieleen tuonut.  Pöydälläkin on vielä joulutähti, ei kevätesikoita, niiden aika tulee kyllä.

 

Niin, nythän on siis talvi ja talven lumet, tai oliko se niin, että lunta odotettiin vain joulukoristeeksi. Koululaisten hiihtolomatkin ovat vasta helmikuun lopulla, miksi? Siksikö, että voi lähteä etelän aurinkoon talviharrastuksia pakoon ☺.

Tämähän on kaikille henkilökohtainen juttu, mutta itse tunnen olevani onnenpekka (Glückspilz, lyckans ost), kun saan asua täällä neljän vuodenajan maassa. Nyt on se aika vuodesta, kun ei ole kiirettä mihinkään, voin hyvällä omallatunnolla ottaa vapaa-aikanani kirjan käteen, nauttia pimeistä illoista, tai

vaikka istahtaa potkukelkalle ja lähteä Mr Clarissan kanssa viilettämään pitkin metsäteitä ja jos hyvin sattuu saamme ihailla talvisen taivaan tähtiloistoa.

* Keski-Euroopassa asuvia ystäviäni ei tämä juttu tietenkään koske. 

Valkoista ja pehmeää

Jukka Laajarinteen Muumit ja olemisen arvoitus sisältää niin paljon hienoja filosofisia pohdintoja, että aloitin sen lukemisen uudelleen.
"Löytämänsä ajatukset jakaa mielellään muiden kanssa", sanoi Tuu-tikki oravalle kirjan alkusivulla.

"Ja niin Muumipeikko tupsahti avuttomana uuteen, vaaralliseen maailmaan ja vajosi syvälle elämänsä ensimmäiseen lumikinokseen".  Muumipeikko on talvessa – maailmassa – ymmällään, mutta yrittää ymmärtää sen. Joku merkityshän talvella on oltava. Tai onko niin, että talvi/elämä vain on, ja meidän on tultava sen kanssa toimeen,

 hyväksymmekö sen , että maailmaa ei voi käsittää eikä mikään ole varmaa.

Kerro minulle lumesta, sanoi Muumipeikko......... Minä en käsitä sitä. En minäkään, sanoi Tuu-tikki. Sen luulee olevan kylmää, mutta jos siitä tekee lumitalon, on talo lämmin. Sen luulee olevan valkoista, mutta toisinaan se on punertavaa ja toisinaan sinistä.Se voi olla hyvin pehmeätä ja se voi olla kovaa kuin kivi. Mikään ei ole varmaa.

Paras seurata jälkiä lumessa ja löytää  joku valonpilkahdus eli jatkaa kirjan lukemista.

Vuosi vaihtuu

Vuoden viimeisenä päivänä tarjoan lukijoilleni lasillisen herkullista tyrnimarjaglögiä piparkakkujen, suklaan, pähkinöiden ja hienojen oivallusten kera. (Oppisinpa niistä edes hiukan).

"Ihmiset ovat kuin viini:

huonot muuttuvat vanhoina

happamiksi, hyvät tulevat

vanhentuessaan yhä

paremmiksi"

-Cicero-

 

 Parasta tulevaisuudessa on,

että se saapuu päivä kerrallaan.

-A. Lincoln-

 

Olen  kiinnostunut tulevaisuudesta,

koska aion viettää siellä

loppuelämäni.

-C.F.Kettering-

Nuorekkuuteni salaisuus ;-)

Tänään oivalsin, mikä se on!

Franz Kafka sen kertoi: "Se joka säilyttää kykynsä nähdä kauneutta, ei koskaan vanhene." Helppoa ja halpaa.

Pokkari siis taskuun ja ulos ensilumeen kauneutta etsimään, tai näkemään, että sitä on tuossa aivan nenän alla. Yksinkertaista kauneutta.

Lyhtyparaatini vain kasvaa. Keskellä uusin, melkein uunituore ja näitä todella tarvitaan pimeneviä iltoja valaisemaan. Silloin ne vasta kauniita ovatkin!

"Every artist was first an amateur"

Pitkästä aikaa luin tuosta sivusta itseeni sopivan ajatuksen ja näin pääsen taas vastaamaan haasteeseen, jonka itselleni kerran asetin, eli kuvittamaan sopiva lause Art Quote of the Day:sta. Ja minä kun olen amatööriasteella, koin tuon R. W. Emersonin sitaatin läheiseksi.

Tänään oli aivan ihana syyspäivä, taivas kirkkaan sininen ja päivällä aurinko jopa lämmitti, mikä oli hieno asia, sillä oli kauan odotettu rakukeramiikan polttopäivä.

Muutama viikko sitten kokoontui ryhmämme keramiikkaverstaalle tekemään kuppeja, kannuja ja muita pieniä esineitä.

Kun esineet olivat kuivuneet, oli lasituksen vuoro. Meillä oli hyvä kurssin vetäjä, joka oli tuonut mukanaan erivärisiä lasitteita, vaikka valkoisiltahan ne tässä vaiheessa näyttävät.


Ja tänään sitten pääsimme polttamaan esineemme.

 

Rakukeramiikalle on tyypillistä nuo pinnan halkeamat, jotka muodostuvat, kun tulikuuma esine kohtaa kylmän ulkoilman.

Jokainen uunista otettu esine on yllätys, kahta samanlaista on mahdoton saada.


Teeseremonia, joka perinteisesti kuuluu tähän rakukeramiikan tekemiseen, toteutui myös yli odotusten. Ryhmämme ahkera tarjoilujen järjestäjä oli kattanut puolilta päivin ulos kahvit ja Schwarzwaldinkakun. Kun kaikki esineet oli poltettu, odotti meitä herkullinen ateria ja sen jälkeen seurasi sitten tuo asiaan kuuluva "teeseremonia", joten kaikki meni taiteen sääntöjen mukaisesti.
Siinä kun istuimme tyytyväisinä  jutellen niitä ja näitä, ei sairauksista eikä muutenkaan kuulunut valituksia mistään, tuli mieleeni Helenan kommentti viimekertaiseen postaukseeni. Ehkä hän olikin oikeassa:-)