Mietelause

 

Oletteko samaa mieltä tästä, että 15 minuutin neulominen ennen nukkumaanmenoa, ovat päivän parhaimmat 2 tuntia!💝
 

Aika rientää!

 Luin, että 40 vuoteen ei täällä ole ollut tähän aikaan näin paljon lunta. Lapsilla on hauskaa.

 

                        Saisi edes osa tuosta pysyä maassa valoa tuomassa!

  

Jo tammikuussa sain toivomani langat näiden perinteisten sukkien neulomiseen (kutomiseen sanon mieluummin), mutta nyt vasta aloittelin. Kolmas kerta toden sanoo, sillä eri syistä tuli mutkia matkaan, mutta joka kerralla aloitan innoissani ja Spotify soittaa ahkerasti lempimusiikkiani!

Kaupungin keskustassa ei lumesta ole paljon tietoa.

Onneksi nämä suloiset lapsenlapsi-koirapojat asuvat hiukan keskikaupungin ulkopuolella, siellä riittää lunta peuhaamiseen. Voi, miten pojat innostuivat, kun kävimme heitä hoitamassa, siinä tuotiin palloa, apinaa ym. tärkeää näytettäväksi.

Loviisa mielessä

Loviisa, niin kaunis pieni kaupunki, jossa kävimme aikaisemmin useinkin. Nyt kun lasten isovanhempia ei enää ole siellä elossa, ovat käynnitkin harvenneet. 

 

Loviisassa  on jäljellä paljon vanhoja rakennuksia ja kun kaupungin omilta sivuilta löytyi ohje sukkiin, joissa on käytetty mallina esimerkiksi näitä tyypillisiä ikkunanvuorilautojen  "Loviisanpisaroita", päätin ottaa langat ja puikot esille. 

 

Voi hyvänen aika!

 Olen kyllä nyt pettynyt itseeni! Miksi olen taasa laiminlyönyt blogiani, vaikka tarkoitus oli käydä täällä useammin. Laitan nyt tähän hätään ainakin jonkin kuvan, ehkä ne innostavat jatkamaan. Ensin lumikuva, mehän saimme odottaa kauan talven tuloa, mutta nyt kevään kynnyksellä olemme saaneet lunta enemmän kuin reilusti!

 

Linnut ovat näköjään ihastuneet meihin, joka päivä käyvät talitintit, keltasirkut, närhet, mustarastaat kahden oravan kanssa tutkimassa pelaako ruokatarjoilu. Punatulkut äkäisempinä hosuvat liikaa ja kuinkahan moni on lentänyt päin ikkunaa, useimmiten onneksi vain pökertyvät hetkeksi ja antavat viedä turvaan selviämään.

Punatulkku ei meitä vierastanut, toivuttuaan halusi tehdä meihin lähempääkin  tuttavuutta.

Kevään tulosta kertovat muuttolinnut. Sepelkyyhkyt ovat jättäneet Ranskan taakseen ja suunnistavat joka maalis-huhtikuu paremmille apajille, eli meidän  pihallemme.

Nämä perinteiset villasukat eli Krokasockan från Vallgrund ovat saaneet odottaa, että tarttuisin puikkoihin, joten katsotaan nyt, miten jos jo huomenna!

 

Kaikenlaista sekalaista sitten viime näkemän

Suomen kansan kalenterista löytyi tieto: "Kun maaliskuussa sataa kovasti lunta, on tuleva kesä poutainen."  Ja  sitä lunta on todella tullutkin, mutta ei haittaa, kun tiedossa on lämmin kesä!

***********

Viime viikonloppuna ehti muuten niin kiireinen neiti 12vee ilahduttaa meitä läsnäolollaan. Saatiin kuunnella pianosoittoa, lautapelit pääsivät esille ja tietenkin kynät ja väriliidut, sillä tyttö on perinyt suvussa kulkevan innostuksen piirtämiseen ja maalaamiseen.

Tässä taas  näppäräsormisen 8veen koulun veistotunnilla tekemä Suomen kartta, Ahvenanmaatakaan unohtamatta.  Hieno työ!

**************

Minulla on aina oltava joku käsityö, kun katselen/kuuntelen televisio-ohjelmia. Tämän suojuksen virkkasin lukulaitteelleni, joka on usein mukana, minne nyt menenkin. 

Työ, joka eteni hitaasti. Sormet väsyivät kun virkkasin paksusta ontelokudelangasta tuolimattoa  tässä perheessä eräälle, joka kuluttaa perintönojatuolia tv:tä katsoessaan:)

Nyt tuo tuolinpäällys on valmis. Samoin on valmis  toinen "suururakka", eli  valokuva-albumi. Kuvissa  8veen ja 10veen koulun joulujuhlat, joita vietettiin tunnelmallisessa ympäristössä, vanhassa  kirkossa.

Jo muutaman vuoden ajan olen teettänyt puolivuosittaiset valokuva-albumit, mutta mikä työ kerätä kuvia, joita  on siellä ja täällä, tietokoneilla, puhelimissa jne. Aina turhaan päätän, että alan kerätä kuukaisittain kuvat kansioihin, joista voisin nopeasti siirtää ne kuvankirja-ohjelmaan. Kuten näkyy, nyt valmistui heinä- joulukuu 2017.  Hyvä minä!

Älkää kauhistuko, kun näette tuon viereisen kirjan nimen ja aiheen. Kuten takakannessa todetaan "me emme ole kuolemattomia. Aika jättää meistä jokaisesta, mutta tavarat ovat ja pysyvät." Ennen kuin vanhuus alkaa vaivata olisikin paras miettiä jo nyt, mitä ei halua jättää jonkun toisen vaivaksi, mistä voi hankkiutua eroon jo nyt. Kirja on hauskasti koottu ja kirjoitettu.

*************

Onneksi tässä kirjoittaessani ei tarvitse käyttää ääntään, se kun on ollut melkein poissa. Kävinkin juomassa taas sitruuna-inkivääriteetä, joka on jo hiukan auttanut.

  

Ilta on tummunut ja taidan mennä sänkyyn lukemaan, en  siivousopasta, vaan jospa lähtisin matkoille

keskiaikaan ja siihen tämä opas on mitä mainioin.

Vuosi vaihtui

Uskomatonta, nythän ollaan jo yhdeksännessä päivässä! Mutta vauhdikkaasti lähti tämä vuosi käyntiin.

IMG_2170.MOV from clarissa b on Vimeo.

Lumesta ei ole  puutetta ja aurinkokin valaisee päiviä, on ihanteellinen talvisää.

Valmis! Vuoden 2017 ensimmäisenä päivänä aloitin tämän Temperature Blanketin virkkaamisen [KLIK]. Kärsivällisyyttä vaadittiin, vaikka työ ei ollut vaikea, päivässähän oli virkattava vain yksi rivi. Yllätys oli, että torkkupeitosta tuli väritykseltään tällainen! Missä ovat kylmät pakkassäät, missä kuumat kesähelteet? Kuvittelin, että sinisen sävyjä olisi ollut paljon enemmän. No, tämän värisenä peitto taitaa sopia hyvin kesämökille.

Taulukko, jota täytin päivittäin noin kello 15. Tai siihen aikaan vilkaisin lämpömittaria ja usein kävi niin, että illalla, kun otin työn esille, kysyin kaverilta, että hei, muistatko mitä asteita siellä oli tänään:) Jos ei kumpikaan meistä varmasti muistanut, oli helppo tarkistaa puhelimen säätiedoista. Olen todennut, että niihin voi aina luottaa.  

(Taulukon harakanvarpaista huomaa, että on ollut jonkinlainen kiire tai liekö käsi väsynyt virkkaamisesta)

Kesäkuun tunnelmissa

Tässä sen nyt näkee aivan konkreettisesti: aika kuluu todellakin kuin siivillä! Tuntuu kuin olisin juuri aloittanut tämän Temperature Blankentin virkkaamisen [klik] ja nyt on kerroksia eli päiviä kertynyt jo 170.

Torkkupeitteeni väritys on aivan eri kuin sen mielessäni kuvittelin olevan. Luulin kylmien värien jatkuvan paljon pitempään, mutta tuossa näkyy, kuinka maaliskuu oli jo melko lämmin, (valkoiset rivit merkkaavat kuukauden vaihtumisen).

Nostalgiaa puutarhassa: pelargoniat, päivänkakkarat

ja lemmikit.

Nostalgiaa myös tässä – salkotennis kuului lapsuuden kesiini, onneksi löytyi moderni versio pikkuväelle.

"Työnnänpä venheen rannasta ja lähden lainehille,

heitän verkkoni vesille nyt näille kotoisille.

Voi jospa niihin karttuisi nyt kalasia paljon,

särkiä sekä säynähiä, lahnojakin joukon.

Hauska on aina kalamiehen järven selkää soutaa,

laineen sievästi liplattaissa kalat kotiin noutaa" 🎵🎶

No, saa sitä kalaa kaupan kalatiskiltäkin:)

Kunnon talvea odotellessa

Tänään on vihdoinkin jopa muutama pakkasaste ja lumikin pysyy maassa. Linnut olivat heti ahkerina keräämässä ravintoa selvitäkseen tulevasta pakkasyöstä. Tässä ripustan puuhun uusinta,  Kölnistä KLIK tullutta design-lintulautaa, siinä oli valmiiksi jopa auringonkukansiemeniä alkupaloiksi. Kävin katsomassa täällä  Side by Side- sivuilla muitakin tuotteita ja löytyihän siellä vaikka mitä kivaa.
Niin ja nuo hienot lapaset, jotka tuossa näkyvät, tulivat myös Saksasta, Berliinistä KLIK.
Kainuun lapasethan nuo ovat enkä väsy niitä ihailemaan!

Tämä mun kaverini valitti, että kun nyt on tullut hiukan harmaata sinne ja tänne hiuksiin ja partaan, olisi kiva saada hiukan iloisempi pipo väriä antamaan. Langan hän valitsi itse ja minä tartuin puikkoihin.

Edellisessä postauksessa aloittamani  torkkupeite on edennyt 24 kerrokseen eikä niitä tammikuisia kylmän päivän värejä ole saanut käyttää vielä ollenkaan. Ehtiihän tässä vielä!

Hyvää vuoden jatkoa!

Vuosi 2017 on lähtenyt reippaasti käyntiin, uudesta kalenteristakin on saanut  kääntää  jo pari sivua eteenpäin. Hyvä kun perässä on pysynyt!

Ostin täksi vuodeksi melko ison ja monipuolisen Colour planner kalenterin jouluisella ostosmatkalla ja kuinka ollakaan, kun tulin kotiin, näin, että kannet olivat hiukan taittuneet ostoskassin pohjalla. Harmi! No ei se kauan harmittanut, kaapista löytyi vielä pala Gudrun Sjödénin kangasta ja nopeasti ompelin kalenterille uudet kannet peittämään ne taittuneet.

Idea, joka on ollut mielessäni ainakin vuoden verran, on vihdoinkin päässyt toteutuksen asteelle! Tässä suunnittelemani väreistä ja lämpötiloista.

Tässä projektiin tarvittavat langat.

Ja tässä aloitettu työ, yhdeksän päivän jälkeen.

Projekti, eli Temperature Blanket  on helppo toteuttaa, mutta aikaa siihen menee vuoden päivät:-) Tähän  torkkupeitteeseen virkataan vuoden jokaisena päivänä yksi!  rivi lämpötilaa vastaavalla värillä.  Idean olen saanut täältä [KLIK]

Mikä nautinto vuoden kuluttua, kun saan lekotella sohvalla kirjaa lukien pehmeän villaisen värikkään peiton alla:)

Leikin mielelläni väreillä ja suunnittelu olikin työn hauskin osa. Virkkaaminen on yksinkertaista  ja vaikka tässä on useita värejä, ei pääteltäviä lankoja tule ollenkaan tavalla, jonka opin linkissä olevalta videolta. Suunnitellessani kuvittelin, että Suomen talvet ovat kylmempiä kuin ne todellisuudessa ovat ja jouduin vaihtamaan väriskaalaa. Täältä [klik] katsoin viime vuoden tilastoja ja totesin, että vuoden yleisimmät lämpötilat ovat +20 asteesta -14 asteeseen.

 

Joululahjaksi saadussa valkoisessa amarylliksessa puhkeaa kukka toisensa jälkeen, niin upeaa ja kaunista♡

Harmaata on

Kuva otettu tänään aamupäivällä! 

Onneksi nyt on sentään melko lämmintä,

nämä puhelimet kun eivät pidä pakkasista. Nyt on ainakin minun omallani lämpimät oltavat  taskussa talvisilla kävelylenkeillä, kun virkkasin sille oman "raitapaidan", ohje on jälleen Molla Millsin.

Harmaa linja jatkuu. Tällä kertaa en sääli pakkasella palelevaa puhelinta, vaan sormia, jotka sitä naputtelevat.  Kotivinkissä oli sopiva ohje 11veelle lahjaksi tai muuten vain annettavaksi. Arvaan, että koulun jälkeen bussia odotellessa ovat kädet kohmeessa, kun pitää seurata, onko whatsappiin ja juutuubiin tullut jotain uutta koulupäivän aikana. 

Piristytään hiukan ja siirrytään oranssiin!  Löysin kaupan hyllyltä uuden tuotteen: Hernerouheen. Koska tämä mun kaverini on toivonut hernekeittoa jo pitemmän aikaa, ajattelin kokeilla keiton sijaan hernerouheesta tehtyjä kasvispihvejä. 

                          Pihvien mausteena käytin oman kasvimaan yrttejä. 

Myssyfarmin sivuilta näyttääkin löytyvän mielenkiintoisia juttuja, myssyjäkin, joten taidan siirtyä nyt sinne. 

Houkuttelevia kuvioita, houkuttelevia kirjoja

Kiitos Molla Millsin Virkkuri-kirjojen eivät virkkausideat lopu, kun yksi työ on valmistumassa, miettii jo seuraavaa.

Viime kesänä virkkasin  itselleni kuutiokuvioisen pussukan [klik] ja [klik], kun tyllerö 10vee näki sen,  toivoi hän heti reppua samalla kuviolla

ja pakkohan minun oli se sitten hänelle tehdä:-) Oli siinä työtä, hissukseen kuutio kerrallaan pääsin eteen päin ja niin reppu valmistui kuin valmistuikin juuri tytön syntymäpäiväksi.

Virkkuri Muotoja ja pintoja-kirjan töitähän olen esitellyt  jo täällä ja täällä, kun olen halunnut antaa läheisilleni jotain itse tehtyä.

Kettinkipussin (edelleen Virkkuri-kirjasta) virkkaaminen oli rentouttavaa ajanvietettä muiden töiden lomassa.

Ja sopivasti valmistui sekin elokuussa päivänsankaria ilahduttamaan.

Nyt ollaan jo syyskuun lopussa, mutta kesämökille suunnataan aina kun ehditään.

Viimeksi oli kiire kerätä pois loputkin omenat – linnut ja peurat saakoon herkutella muilla luonnonantimilla.

 Omenatko inspiroivat minua tähän virkkaustyöhön?

No ei sentään. Tämä on työ, jonka voin ottaa esille silloin, kun tuntuu, että haluan puuhastella lankojen parissa, siis jonkinlainen hätävara:-) Nyt olen hankkinut uuden kirjankin, Molla Millsin Virkkuri Virkkutöitä kotiin ja käyttöön. Alennuksella ostin nyt tuon hänen ensimmäisensä ja kassiohjeen löysin siitä.

Ja kun sää oli vielä kesäisen lämmin ja omenat kerätty, oli nautinto istua ulkona hyvän kirjan kanssa ja varsinkin juuri tämän kirjan, mielenkiintoisesti kirjoitetun Leena Kirstinän Kirsi Kunnas – sateessa ja tuulessa.
Kuinka usein olen täällä blogissanikin siteerannut Kirsi Kunnaksen sanoja ja runoja! Kirstinän kerronta vie todellakin mukanaan, on hienoa, kun saa tutustua niin monipuolisen kirjailijan elämään laajemmin, ei vain  rakastettuna sanoilla leikkijänä ja miten mielenkiintoisia ovat myös kirjasta löytyvät kuvaukset Kirsi Kunnaksen aikalaisista. Suosittelen tätä lämpimästi kaikille kirjallisuuden ystäville!