No mikä yllätys!

Aamulla kun herättiin, näimme, että maisemat ikkunan takana olivat kuin satumaasta! 
 

 

Mutta lisää lunta ja myrskyä on tulossa, joten paras pysyä sisällä ja ottaa rennosti.

Luettavaa riittää, Anna-Riikka Carlson on kirjoittanut kirjan suosikkikirjailijastani. Mielenkiintinnolla odotan pääseväni tutkimaan, mitä  "Rakas Eeva Kilpi - Nämä juhlat jatkuvat vielä" pitää sisällään. 

Toisella tapaa mielenkiintoinen on Katja Hoyerin "Diesseits der Mauer", eli  Muurin takana. Noin 500 sivua tietoa siitä, minkälainen maa sieltä löytyi. 1960-luvulla oli koulussamme monella tytöllä kirjeenvaihtotoveri DDR:stä, taisi olla saksanopettajamme ansiosta. Vielä tänäkin päivänä kirjoittelemme harvakseltaan Monikan kanssa ja lahjat vaihdamme aina jouluna ja syntymäpäivinä. Kerran muurin aikana tuli siellä vierailtuakin. 

Harmittaa, kun Tommi Kinnusen Kaarna on vielä saamatta. Oli ehdottomasti tarkoitus tilata se samalla noiden edellisten kanssa, mutta ehtiihän vielä, sillä hyvää kannattaa aina odottaa!

 

Hauskoja vieraita

 

Lastenlapsia hoidossa. Hilda-kissa ei halunnut lähteä perheen mukana Lappiin lomalle, vaan tuli mieluummin meitä viihdyttämään. Pihalla hyppii kolme oravaa ja niitähän tässä yritetään "pyydystää":)  

 

On ylioppilaskirjoitusten aika ja tyttö tuli meille lukulomalle, onhan täällä rauhallisempaa ja kaveritkin kauempana.
 

 

Hilda päätti, että tyttö saa tyytyä työskentelemään lattialla, hän ainakin valtaa pöydän. Mitä meinaat?? No eihän lattialta tuonne ulos näe!! Ja onhan jonkun laskettava punatulkut ja muut ja ne oravatkin!

Jo huhtikuu

 Enimmäkseen tässä nyt joutuu pysymään seinien sisällä, kuten kaikki muutkin, etätyöläiset, etäkoululaiset ja 7-kymppiset.

Media on tullut apuun ja neuvoo nyt, miten ajan saa kulumaan kotona ollessa, siinä on tullut neuvoa laidasta laitaan. Vahinko vaan, kun tässä ei ole aikaa noudattaa noita neuvoja, kun tekemistä on omasta takaa niin, ettei päivän tunnit tahdo riittää.

 Lyppekkiin tai Pariisiin ei nyt pääse matkustamaan, mutta miten hauskaa on, kun voi seurata  Reetta Niemensivun Maalarisiskojen sivuilta Helene Schjerfbeckin matkaa sinne.

Lyhyemmän matkan saatoimme sentään suoda itsellemme pari viikkoa sitten, kun kävimme tarkistamassa, että kesäpaikassa  kaikki oli kunnossa.

Mutta ei sielläkään Korona kokonaan unohtunut, tuolta hyllyltähän se  pääsi  muistuttamaan olemassaolostaan.

Onneksi luontoa riittää myös kotinurkilla ja puutarhatöitäkin jo aloittelin. Sen jälkeen on muutaman kerran satanut lunta, sulanut pois, satanut uudelleen lunta, sulanut, mutta nyt on luvassa keväisempää.

No niin, kello on nyt 23.30 ja minä tapani mukaan venytän päivää, kun en malta lopettaa. Nytkin otan tuon Puuvillaenkelit-kirjan ja jatkan päivääni sen parissa.

Kaikenlaista sekalaista sitten viime näkemän

Suomen kansan kalenterista löytyi tieto: "Kun maaliskuussa sataa kovasti lunta, on tuleva kesä poutainen."  Ja  sitä lunta on todella tullutkin, mutta ei haittaa, kun tiedossa on lämmin kesä!

***********

Viime viikonloppuna ehti muuten niin kiireinen neiti 12vee ilahduttaa meitä läsnäolollaan. Saatiin kuunnella pianosoittoa, lautapelit pääsivät esille ja tietenkin kynät ja väriliidut, sillä tyttö on perinyt suvussa kulkevan innostuksen piirtämiseen ja maalaamiseen.

Tässä taas  näppäräsormisen 8veen koulun veistotunnilla tekemä Suomen kartta, Ahvenanmaatakaan unohtamatta.  Hieno työ!

**************

Minulla on aina oltava joku käsityö, kun katselen/kuuntelen televisio-ohjelmia. Tämän suojuksen virkkasin lukulaitteelleni, joka on usein mukana, minne nyt menenkin. 

Työ, joka eteni hitaasti. Sormet väsyivät kun virkkasin paksusta ontelokudelangasta tuolimattoa  tässä perheessä eräälle, joka kuluttaa perintönojatuolia tv:tä katsoessaan:)

Nyt tuo tuolinpäällys on valmis. Samoin on valmis  toinen "suururakka", eli  valokuva-albumi. Kuvissa  8veen ja 10veen koulun joulujuhlat, joita vietettiin tunnelmallisessa ympäristössä, vanhassa  kirkossa.

Jo muutaman vuoden ajan olen teettänyt puolivuosittaiset valokuva-albumit, mutta mikä työ kerätä kuvia, joita  on siellä ja täällä, tietokoneilla, puhelimissa jne. Aina turhaan päätän, että alan kerätä kuukaisittain kuvat kansioihin, joista voisin nopeasti siirtää ne kuvankirja-ohjelmaan. Kuten näkyy, nyt valmistui heinä- joulukuu 2017.  Hyvä minä!

Älkää kauhistuko, kun näette tuon viereisen kirjan nimen ja aiheen. Kuten takakannessa todetaan "me emme ole kuolemattomia. Aika jättää meistä jokaisesta, mutta tavarat ovat ja pysyvät." Ennen kuin vanhuus alkaa vaivata olisikin paras miettiä jo nyt, mitä ei halua jättää jonkun toisen vaivaksi, mistä voi hankkiutua eroon jo nyt. Kirja on hauskasti koottu ja kirjoitettu.

*************

Onneksi tässä kirjoittaessani ei tarvitse käyttää ääntään, se kun on ollut melkein poissa. Kävinkin juomassa taas sitruuna-inkivääriteetä, joka on jo hiukan auttanut.

  

Ilta on tummunut ja taidan mennä sänkyyn lukemaan, en  siivousopasta, vaan jospa lähtisin matkoille

keskiaikaan ja siihen tämä opas on mitä mainioin.

Kesän värejä ja kirjayllätys

En tiennytkään, että kansa kutsui aikoinaan tätä kukkaa orvon kukaksi,  kunnes Elias Lönnroth nimesi sen orvokiksi.

Luonnonkukat ojanpientareilla kiittävät kesän sateita. Voiko kauniimpaa "kukkapenkkiä" olla!

Käväisin katsomassa, joko mustikat olisivat kypsyneet ja kyllä,

löytyihän  tuolta jo valmiitakin, muutaman desin verran.

Meillä on puutarhassa vain muutama mansikantaimi,  mutta suuremmat määrät on ostettava. Pojan perhe kävi hakemassa meillekin laatikollisen. Makeita ja mehukkaita olivat. Nytkin herahtaa vesi kielelle, kun vain katselen kuvaa:)

Taidamme olla hiukan erikoisia näillä nurkilla, kun meillä  on kasvimaa.  Toisilla taitaa olla nurmikot ja kukkaistutukset. No onhan meilläkin kukkivia rikkaruohoja tuolla salaattien ja tillien joukossa😊.

Ja kukkivathan useimmat yrtitkin kauniisti, kuten tämä salvia.

Tässä toinen sateen ystävä. Päivänkakkarat ovat levinneet aivan joka paikkaan, mutta kauniita ovat nekin.

Tämä tiikerinlilja osaa sitten yllättää meidät kesäpaikallamme! Parina kolmena kesänä se on loistanut yhtäkkiä keskellä vadelmapöheikköä, korkeiden heinien seurana. Näyttää jopa viihtyvän hyvin.

Voiko joku kuvitella, että tulin maailman onnellisimmaksi, kun löysin tämän kirjan! Olen ollut varhaisesta lapsuudesta saakka kirjatoukka ja  Orriporrin talon sain lahjaksi, kun aloitin koulun. Voi kuinka pidin siitä, se oli lapsuuteni rakkain kirja. Kirja jäi sitten lapsuudenkotiin sieltä lähdettyäni, minne se joutui, en tiedä,  mutta sillä oli aina paikka sydämessäni. Vuosien varrella unohdin kirjan nimen ja yritin etsiskellä sitä tuon kansikuvan perusteella, se oli jäänyt niin vahvasti mieleeni.

Ja nyt kun eletään nettiaikaa ja tässä tapauksessa nettiantikvariaattien aikaa, löysin kuin löysinkin kirjan. Hyväkuntoisen, muutamine alleviivauksineen, joista näkee, että kirjan teksti on puhutellut aikuistakin henkilöä – sitähän tekevät kaikki hyvät lastenkirjat.

....  ja kellokukka soitti: "Piu-Pou"

 

Päästiin vihdoinkin kesämökille

Tulihan se kesä, kun vaan jaksoi odottaa. Tänään näytti mittari täällä lähes 24 astetta, joten pihatöitä sai tehdä kauniissa säässä, vaikka rikkaruohot kyllä kasvavat, oli sää mikä tahansa. Nyt kun tätä kirjoittelen, ropisee sade katolle – ruohikkopaloja onkin ollut siellä ja täällä, joten sade on tervetullut. Ilta-aurinko ei malta kuitenkaan pysyä poissa, vaan kultaa männynrungot oranssin värisiksi, mikä upea näky!

Viikonloppuna lähdimme vihdoinkin kesämökille, oikullinen kevät on siirtänyt matkaamme viikko viikolta. Kun  olimme päässeet perille, soitti tyttö ja tiedusteli, joko "työleiriläiset" ovat aloittaneet hommansa:)  Ehei, olimme päättäneet vain nauttia lämpimästä säästä, hyvistä eväistä ja lintujen konsertista. Työt saivat nyt odottaa, vaikkapa tuon  saunan seinän maalaaminen. Turha sitä on katsoa, parempi ihailla kirkkaan sinistä taivasta! 

Ruoho oli yllättäen kasvanut pitkäksi, mutta antaa sen kasvaa, siinähän se pysyy seuraavaan kertaan. Tässä kuvassa näkyy tärkeämpi asia: linnunpönttö, joka odottaa pääsyä puuhun. Nyt niitä on kahdeksan siellä ja täällä metsikössä, koivuissa ja männyissä ja heti näytti joku, ehkä kirjosieppo, olevan kiinnostunut uudesta asunnosta.

Hyvä kirja ja kesämökin piha – mikä nautinto!

Auringon porottaessa liikaa lukijan silmiin, on tuon pihakuusen alla hyvä viivähtää

ja tuumia vaikkapa näin, Kirsi Kunnaksen tavoin: 

Mutta nyt hyppään aivan toiseen asiaan, kuitenkin kirjoissa pysyen:

Monta kertaa olen jo miettinyt tämän blogini lopettamista. 26.6.2008 kirjoitin ensimmäisen postaukseni, joten 10 vuotta tulee täyteen ensi vuonna. Voisinhan jatkaa siihen saakka, en tiedä. Joka tapauksessa olen päättänyt tehdä jutuistani blogikirjan, mikä ilahdutti lähipiiriäni, onhan täällä kerrottu perheen touhuista ja muistakin asioista, joita ei halua unohtaa. Kun tämä kaverini sai käteensä tänään uunituoreen ensimmäisen kirjan, toi lukeminen montakin kertaa hymyn huulille, kun hän näki kuinka hauskoja nuo pikkuiset olivat parivuotiaina,  haikeaakin oli, kun näki juttuja rakkaasta edesmenneestä koirapojastamme. 

Tässä on siis aikamoinen urakka, ennen kuin koko blogi on siirtynyt kirjan sivuille. 

Säätiedotus

Tulihan se talvi sitten lopulta, kun vain jaksoi odottaa. Lunta on satanut hiljalleen koko päivän ja nyt on jo pakkastakin -10°C.

Eilinen iltalenkki jäi kyllä lyhyeksi, kun viima tuntui poskissa ja meni takinkin läpi. Ensi kerralla on muistettava siirtyä talvitamineisiin.

Pikkupojille sain sopivasti  valmiiksi  lämpimät villasukat suosikkikuvioin.  Punaisiin lintuihin löysin Pia Tuonosen neuleohjeet (KLIK), mustat oli keksittävä itse.

Tytärkin sai lopulta WURM-myssynsä, jota oli  odottanut jo kauan, kokoa kun piti hiukan muuttaa,  mutta nyt pysyvät korvat lämpiminä.

Seuraavaksi olen suunnitellut Jacques Cousteau-pipon  kutomista pojalle ja Mr.Clarissalle. Ohjeita löytyy täältä ja täältäkin. Samalla on mietittävä, mitä äänikirjaa alkaisi kuunnella Cousteau-pipoja kutoessa. Vielä on tosin  jäljellä monta lukua Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan-äänikirjasta, jota kuuntelen nautiskellen vain käsitöitä tehdessäni.

Jouluvalmisteluja 1800-luvun tyyliin

Tuleeko tästä joulumieli? Vesi lainehtii pelloilla ja lämpömittari näyttää plusasteita. Aurinko sentään ilahdutti eilen, mutta toista oli tänään, valoisaa ei ehtinyt tulla koko päivän aikana ollenkaan.

Kirjoitin juuri pitkän ostoslistan kaikesta, mitä tarvitsen jouluruokia varten. Selailin lehtiä, jos vaikka löytyisi jotain perinteistä poikkeavaa. Ja löytyihän sieltä:-)

Esimerkiksi vuoden  1898  Keski-Suomen marraskuun numerosta löytyi sokurileivoksien ohje, kokeilisinkohan?

 Tai leipoisinko ruskeita piparikaakkuja? Mutta kun tuossa menee vispaamiseen tunti, en luultavasti ehdi ryhtyä moiseen.  Ostoksillekin on vielä ehdittävä ja nyt mietin kävisinkö

Wilh. Wessmanilla, siellä kun on sitrooneja ja veskunoita, joita tarvitsisin,

tai pistäydynkö Forsbergilla ja ostaisin noita bisquitseja, jos en leipoisikaan sokurileivoksia.  

Näissä Kansalliskirjaston [klik] digitoiduissa lehdissä on paljon mielenkiintoista luettavaa ja kieli on niin hauskaa. Kannattaa käydä lukemassa vaikkapa oman seudun tapahtumista vuosien 1771 ja1910 välillä.

**********

Tonttuja ei synkkä sää harmita ollenkaan ja niitä löytyykin onneksi vähän sieltä sun täältä meitä

piristämään .