TALVIAAMU
Mikä hiljainen ja suuri onni onkaan
huurtehisten puiden unelmoissa,
aurinko kun talviaamun koissa
katsoo metsän korkehimpaan honkaan!
Vavahtaen syttyy metsän synkkä syvyys
kirkkautehen talviaamun koiton.
Loistaa yli metsän, läheisen ja loiton,
valon suuri siunaus ja hyvyys.
-V.A. Koskenniemi-
Yhtä hauskaa kuin on kulkea kameran kanssa ulkona kuvia näpsien on selata sitten kotona runokirjoja ja etsiä löytyisikö joku runonsäe juuri tuohon tai tähän kuvaan.
Mutta eipäs nyt vain haaveilla ja runoilla ja tuijotella pilviin, sillä onhan tässä päiviin mahtunut muutakin – hiukan epäromanttisempia asioita. Ensin minä, sitten tämä tämä paras kaverini saimme vuorollamme jonkinlaisen yhtäkkisen vatsapöpön, onneksi nopeasti ohi menevän, mutta kuitenkin voimille ottavan. Meillä tuollainen vieras on todella harvinainen, vaikka koko työurani toimin pienten ja suurten lasten parissa ja aina oli näitä epidemioita liikkeellä. Jouduin siis etsimään tietoa, mitä voi ja saa nauttia. Paras laittaa tieto tänne muistiin, jos vaikka vieras joskus piipahtaisi uudemman kerran, no tuskin!
Oloa helpottavan SUOLA-SOKERILIUOKSEN ohje
1 l vettä
8 tl sokeria
1 tl suolaa
pieni ripaus ruokasoodaa
annetaan kiehahtaa ja nautitaan. Maistuukin hyvältä!
Kun nälkä jo alkoi vaivata pakollisen paaston jälkeen, maistui pehmeä kaurapuuro, onneksi pakasteessa on vielä kesän mustikoita.
Mutta! Miksi minun keittämäni puuro on kaikkea muuta kuin pehmeää, kun taas kämppis joka on melkein vasta-alkaja puuronkeitossa, saa siitä täydellistä.
Siitä kiitokseksi saakoon hän nämä pian valmistuvat sukat, melkein samanlaiset kuin nämä [klik]
Kultasäde auringon,
hiipii läpi pensaston.
Jäässä oksat:riippuvat
kohta niissä pisarat
Pisaroiksi suli jää,
kirkkaammin nyt kimmeltää.
Vangittuina piilivät
jäässä värit heleät.
Uuteen eloon heräten
eessä säteen lämpöisen
viileämmin, puhtaammin
nyt ne loistaa silmihin.
-Juhani Siljo-
Pian sulaa lyhdyn komea myssy:-)