Pian on kesämökkikausi taas takana, syksyiset touhut ja arjen kiireet taitavat pitää meidät kotona. Muutaman kerran aiomme kuitenkin vielä lähteä nauttimaan rauhasta ja raikkaista merituulista.
Löytyyköhän tuolta kaislikosta tai kivien lomasta meren tuomia aarteita, mietin viimeksi, kun rannalla kävelimme:-) Taisi hiljattain lukemani, tai oikeammin kuuntelemani äänikirja, Juhani Ahon saaristolaisromaani Omatunto tuoda mieleeni tuollaisia ajatuksia.
Suosittelen tätä ja muita Ahon teoksia nykypäivänäkin luettavaksi. Oma sukututkimusharrastukseni tulee paljon elävämmäksi, kun luen näitä autenttisia romaaneja, joiden tekijät ovat itse eläneet 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella.
Kauniit orvokit jaksavat kukkia runsaasti, kiitos 10-veen. Hän on jaksanut nyppiä niitä ahkerasti meillä käydessään ja motkottaa aina minulle, kun en hoida niitä. Paras näyttää hänelle täälläkin, kuinka hienoja ne ovat. Nyt kun koulu on alkanut ja pianotunnit, partiot ja muut, ei hän ole ehtinyt käydä kovin usein niistä huolehtimassa.
Aivan pian ovat luumut puutarhassamme valmiita, vielä muutama lämmin päivä, niin saamme poimia aika hyvän sadon. Myöhässä kyllä ollaan tänä vuonna!
Puolukoita riittää!
Ja värittämiseen riittää intoa. Viime kerralla kerroin Zen-värityskirjastani – tässä kaksi vähitellen valmistunutta sivua. Minulla on nyt keittiössä aina lähettyvillä tuo kirja ja värikynät ja kun tuntuu, että on rentoutumisen aika, väritän kuvion pari. Nautinnollista!
Kävelyretkellä on aina käytävä tervehtimässä noita "lampaitamme", ennen kuin ne siirtyvät sisätiloihin, on myös ihmeteltävä ojien varsilla monia kesäkukkia, jotka ovat lämpimän syksyn ansiosta alkaneet kukkia uudelleen, mutta näkyi ojassa osmankäämikin, syksystä kertomassa.
Tänään on satanut ja paistanut ja satanut ja paistanut.......
Luin/kuuntelin hiljattain Helena Sinervon hienon elämänkertaromaanin Eeva-Liisa Mannerista. Äänikirjoille minulla käy usein niin, että ne jäävät kesken, kun ei ole hiljaista, sopivaa hetkeä kuuntelemiseen. Kesällä sellaisen löytää helpommin (ulkona puutarhassa) ja nyt kuuntelin tämänkin valmiiksi. Lukekaa te, jotka ette sitä vielä tunne!
Eeva-Liisa Mannerin runokirjat oli sitten tietenkin heti haettava kirjahyllystä ja tuon alimman sadekuvan tunnelmissa valitsin runon Mannerin ehkä tunnetuimmasta runokokoelmasta Tämä matka, osastosta Leikkejä yksinäisille
Sade avaa korvat nukkujalle
sade avaa varjot kulkijalle
sade avaa kuulon, kävelyn sisäänpäin.
Sade avaa hitaat lyhdyt ja himmeät ajatukset,
hauraat lasiset kuoret, puhalletut kellot,
pysähtyneet lyhdyt joilla on sateiset laulut
dilp pilp dop.
Sade avaa räystäät naurulle, musiikille
katuojat, kuviot vilkkaalle preludille
varjon ja tuulen, kulkea kepeästi
tuulisen varjon, kulkea tuulen mukaan.
Sade avaa sateenvarjon kuin keinuvan kukan, kuin siiven
hameen ja menon unohdettuun tahtiin
paperivenheen, meduusan purjeet,
halukkaat laivat.
Tuijotan tässä vaan tuota ekaa kuvaa, se on niin kaunis!!!!
VastaaPoistaMinäkin luin joki aika sitten Ahoa ja tykkäsin, Gutenbergistä löytyis varmaan enemmänkin ilmaisia e-kirjoja.
Kiitos! Voisin istua merenrannalla ikuisuuksia ja vain nauttia tunnelmasta, mieluiten kyllä tuollaisena tyynenä poutapäivänä. Äänikirjoissahan on tärkeää se lukijan ääni. Omani ovat kirjastosta lainattuja, tai Yle Areenasta ladattuja, mitenkähän ne Gutenbergin lukijat - ovatkohan hyviä?
PoistaMä olen ladannut ne gutenbergit Kindleen.
PoistaSyystunnelmia - niin kuvissa kuin runossakin. Jotenkin hyvin rauhoittavaa, melkein kuulen veden äänen ja puiden huminan, kun katselen kuviasi. Niin ja puolukatkin maistuvat suussa....Luumuja kävin eilen ostamassa kurpitsajuhlilta tuossa puistossamme, joten niistä sainkin jo konkreettisen maun.
VastaaPoistaTänään oli lämmin aurinkoinen päivä, loppuviikon saadaan taas kuunnella sateessa tuulen huminaa. Ehdittekö muuten saada mukaan puolukoita?
PoistaEivät puolukat valitettavasti vielä olleet edes hillokypsiä, mutta ehkäpä sisareni taas lähettää tytön mukana litran pari. Vielä minulla on vähän serkultani saamia edellisen vuoden puolukoita, joita tosin en enää voi pakastaa, kun ovat jo kerran pakkasen läpikäyneet. Mutta maistuu ne noinkin....Marjavuosi oli muutenkin kehnonlainen, paitsi mansikoissa ja lakoissa. Vatut kypsyivät vasta poislähtiessämme. Sen verran sain, että purkillisen hilloa. Omenista ei voinut puhuakaan ja mustikoitakin piti hakemalla hakea.
VastaaPoistaPuhuimme juuri naapurin kanssa, kuinka sääli on jättää jäljellä olevat mustikat tuonne metsään. Niitä on poimittu ahkerasti, mutta vielä vaan riittäisi vaikka kuinka moneen marjaretkeen. Mitä kainuulaisia nyt noin kiusattiin, kun koko maassa on ollut hyvä sato. Harmittaa kun omenat ovat suurelta osin toukkien syömiä. Ehkä pihlajanmarjakoi on ollut asialla.
PoistaJyväskylässäkin pihlajanmarjakoi oli ollut omenien vaivana. Joutuivat säkittäin viemään kaatopaikalle....
VastaaPoistaSiellähän se, osmankäämi. :) Toivotaan, että meidänkin osmankäämi kukoistaa vielä ensi vuonnakin.
VastaaPoistaMetsälammen reunusta. on varmasti ihanteellinen ympäristö tulokkaalle:)
PoistaTaidat tehdä käsitöitä ja muita kivoja juttuja, kun et ole pitkään aikaan blogiin kirjoittanut. On teillä ollut kauniita piäviä. Oli täälläkin tosin syyskuu hieno ja tämä lokakuun alkukin... Mutta nyt taidan taas värittää vähän lahjaksi saamaani värityskirjaa.
VastaaPoistaEn tiedä, mihin päivät menevät, koko ajan on muka kiire, käsitöitäkin teen useimmiten vain, kun katson jotain ohjelmaa sivusilmällä illan päätteeksi. Oikeastaan suurin syy blogilaiskuuteen on se, että mielenkiinto on vähän hiipunut eikä oikein uutta tarjottavaa enää ole. Aloitin blogin pidon hetken mielijohteesta ja hosumalla keksin vähän harhaanjohtavan nimen sille, sillä en minä oikeasti mikään ahkera puuhastelija ole. Nyt olen sitten saanut tehdä työtä käskettyä ja esitellä tekemisiäni. Pitäisiköhän aloittaa uusi blogi uusin teemoin:-)
PoistaTuo värittäminen on kyllä mieltä rauhoittavaa puuhaa, suosittelen kaikille, jotka eivät siihen usko!