Kauneuden kaipuuta

Mikä hieno päivä takana onkaan!

Kelpasi tässä taas kerran istua rauhassa kahvikuppinsa kanssa,

katsella ja kummastella pilviä

ja tarttua välillä puikkoihin ja tulla hyvälle mielelle työn edistymisestä. Kudoin jo valmiiksi tytölle bambupuuvillaisen puseron, mutta kun en ollut siihen tyytyväinen, purin sen ja aloitin uuden. Onneksi löytyi lankaankin sopiva uusi malli [klik]

Kärsivällisyyttä tässä kyllä vaaditaan, koska  niin mielelläni vain jatkaisin Molla Mills-laukun virkkausta, josta jo aikaisemmin kerroin.

Kärsivällisyydestä puheen ollen taitaa tämä Prisman lehtihyllystä käteen osunut kirja olla juuri nyt enemmän kuin tarpeen,

lupaahan se rauhoittumista, rentoutumista ja virkistymistä.

Suosittelen tätä jokaiselle, siis myös kaikille itseni kaltaisille epäilijöille!  Nyt jo muutaman kuvan väritettyäni huomaan, että tämä toimii – tästä tosiaan nauttii. Pitipä odottaa kauan, että innostuisin kuvien värittämisestä, lapsena kun piirsin kuvat mieluummin itse ja väritin sitten.
Täällä [klik] todettiin, että värittäminen on kuin nukkuisi päiväunet, kyllä vaan!

Värityskuvien rinnalla pysyy Hesarin perjantairistikon täyttäminen minulle tasavertaisena rentoutumiskeinona, tuossa se kyllä näyttää olevan vielä alkutekijöissään. Nautintoa ja mielihyvää tuottaa nähdä sen ruudut täytettyinä, vaikka tulos nyt ei niin kaunis olekaan kuin värityskirjan kuvissa:-).

Syytetään kiireitä

kun en taaskaan ole ehtinyt käydä täällä vasta kuin nyt, kun elokuun loppu jo häämöttää.

Marjasato on hiukan myöhässä, mutta nyt ovat aurinkoiset säät pistäneet vauhtia karviaisiin, viinimarjoihin ja kirsikoihin.

 Kuva Kotivinkki

 

Huomenna taidan leipoa karviaiskakun, jonka ohje löytyy täältä [klik]. Nyt jo herahtaa vesi kielelle.

Kantarellit löytyivät taas kesäpaikkamme metsästä ja löytyi sieltä  herkullisia vaaleaorakkaitakin muutama kappale. Nam!

Kotipuutarha on päässyt villiintymään aika pahasti, onneksi oregano ja muut yrtit ovat sitkeää lajia.

Ja nämä tarha-alpit sen kun leviävät ja vievät tilan muilta kukilta, joten revin niitä reippaalla kädellä kottikärryn melkein täyteen. Nyt näyttävät olevan ojennuksessa.

Oho, kissa sai kalan kuivalla maalla!

Miten se laulu nyt menikään? Prinsessa Pelargoni linnassa, linnassa, linnassa. on pahan noidan......, tai oliko se sittenkin Ruusu!

Viime postauksessa kerroin tästä Molla Millsin kirjasta löytämästäni ohjeesta, nyt olen aloittanut virkkaamisen

ja purkanut ja aloittanut uudelleen..... Kun maltoin vilkaista ohjetta tarkemmin, alkoi työ sujua vauhdilla ja miten hauskaa tämä värikuvioilla leikkiminen onkaan!

Sinne se meni se heinäkuu

Aika on kulunut kuin siivillä, tuntuu, että jatkuvastihan tässä saa kalenterin lehteä kääntää. Vaikea ymmärtää, että ollaan jo elokuussa, mutta ehkä on niin, että aika kuluu nopeasti, kun on paljon mukavaa tekemistä eikä seurassakaan ole valittamista.

Enkä missään tapauksessa jaksa liittyä sateisista säistä valittavien kuoroon, vaan nautin jokaisesta poutapäivästä

ja aivan kuin lapsuudessa, mieleen jäävätkin vain aurinkoiset lämpimät kesäpäivät. (Ärsyttävä optimisti, saattaa joku ajatella).

Näitä kesälaitumelle tulleita vieraita  on mukava käydä tervehtimässä ja kiinnostus näyttää useimmiten olevan molemminpuolista,

vaikka osaavat nuo teeskennellä välinpitämätöntäkin, jos sillä päällä ovat.

9vee totesikin, että aika itsekkäitä taitavat nuo lampaat olla, kun huutavat aina mää, mää, voisivat välillä sanoa sää, sää :-)   Suurta iloa ne ovat kuitenkin tuottaneet lapsille.

Tässä virkkaan jotain, ei lampaan-, vaan puuvillasta, tai oikemmin bambulangasta,  mutta mitä siinä oikein on valmistumassa? Kalaverkkoko?  Ei, vaan tiskiliinoja, joita näin Prinsessajuttu-blogissa [klik].   Pitkään aikaan en ole muita käyttänytkään kuin bambu-, hamppu- tai puuvillalangasta virkkaamiani/kutomiani, mutta näissä pidin niiden ilmavasta mallista.

Jo pitemmän aikaa olen miettinyt, miten toteuttaisin nuorimman lapsenlapsemme
toiveen ja eikös vain tuosta samaisesta blogista löytynytkin vastaus: söpö virkattu unipöllöhän se!

Pian se valmistui ja tuossa se nyt lekottelee nukenvaunuissa ja odottaa, että pääsisi pikkupojan kotiin ja peiton alle. Kiitos ohjeesta, joka siis löytyy täältä [klik]

Jos pöllö valmistui nopeasti, vie tämä työ reilusti enemmän aikaa. Molla Millsin Virkkuri-kirja on täynnä ideoita, joista haluaisin toteuttaa melkein jokaisen. Langat ovat valmiina, äänikirja ladattu ( Helena Sinervon Runoilijan talossa), joten nyt vain ulos aurinkoon reppua virkkaamaan,

tai jospa kuitenkin aloittaisin tuosta pikkulaukusta?

6vee pojanpoika otti minusta mallia –  pyysi lankaa ja virkkuukoukun ja alkoi virkata äidilleen yllätykseksi kaula- tai rannekorua. Siitä tulikin todella hieno!

Kuten edellisestä kuvasta näkyi, olivat 6veen sormet mustikassa. Huomenna ovat varmaan minunkin, sillä metsikkö tuossa edessämme on sinisenään marjoista.

Kaunista elokuuta ja toivotaan, että bloginkirjoittaja tarttuisi "kynäänsä" hiukan ahkerammin!