3.4.2011

Shields, Huxley, Helakisa ja Muumimamma

Vihdoinkin sain tämän kirjan käsiini. Uskon, että pidän tästä  Carol Shieldsin uusimmasta suomeksi käännetystä Pikkuseikkoja-kirjasta yhtä paljon kuin olen pitänyt niistä muista, jotka häneltä olen lukenut. Kanadalaiset kirjailijat ovat muutenkin suosikkilistallani, Margaret Atwood ensimmäisenä, mutta myös Anne Hébert,  Alice Munro,  L.M. Montgomery ja on varmaan muitakin.


Pikkupojat jättivät autoleikit hetkeksi ja kuuntelevat keskittyneinä vähän jännittävääkin kertomusta kahdesta variksesta ja suuresta kalkkarokäärmeestä. Aldous Huxleyn Kråkorna i Päronvik (The Crows of Pearblossom) on kulunut jo meidän lasten käsissä ja nyt sitä luetaan toisessa polvessa. En tiedä, onko tuota Huxleyn ainoata lastenkirjaa käännetty suomeksi.



Kaarina Helakisan toimittamasta Pikku Pegasos-kirjasta löytyy runo kuin runo, onhan siinä niitä jopa 400 kappaletta,  mukana klassikot Immi Hellénistä Kaija Pakkaseen ja Kirsi Kunnakseen. Ensimmäisellä sivulla on Oli ennen Onnimanni,  viimeisellä Lauri Viidan Unikuu ja niiden välillä  kaikki "mahdolliset" lastenrunot. 
Tätäkin kirjaa luetaan meillä jo toisessa polvessa. 5vuotiaan kanssa meillä on aina hauskaa, kun luemme yhdessä Kirsi Kunnaksen runon  Kattila ja perunat. Se pitää lausua todella sihisten ja sähisten ja laukaten ja kolkaten. Aina yhtä hauskaa.....



....vaikka nyt, kun yskä ja nuha vaivasivat oli paras tyytyä vain katselemaan kuvaa leikkihamstereiden kanssa ja välillä hörppiä lämmintä Muumimamman flunssamehua, jota keitimme Muumimamman keittokirjassa olevan  ohjeen mukaan.




12 kommenttia:

  1. Voi että nuo lastenrunot ovat ihania! Minäkin pidän niistä yhä, vaikka ikää onkin vähän enemmän kuin 5vuotta. Ja kyllä tuo muuminmammanresepti varmasti auttaa pikkutyttöä yskässä. Paranemista hänelle ja hyvää sunnuntaita kaikille!

    VastaaPoista
  2. Minäkin tykkään lastenrunoista. Tuosta Shieldsin romaanista olen lukenut kehuja netistä, mutta en tiedä, mikä sen nimi on saksaksi.

    VastaaPoista
  3. Pikku Pegasos lämmittää mieltä aina vaan. Opin lukemaan siitä kirjasta ja tarkemmin sanottuna juuri tästä runosta:

    NEITI ITSE
    Neiti Itse kävelee,
    Neiti Tietäväinen.
    Yksin minä kuljen, kas,
    olen nelivuotias.
    Kukaan ei näin suurta saa
    kädestä nyt taluttaa.
    Olen Minä Itse,
    Neiti Itsenäinen.

    Maria Stiernstedt, suom. Kirsi Kunnas

    VastaaPoista
  4. Just tänä aamuna piti kaivaa KIrsi Kunnaksen runokirja esiin, koska lapset eivät muistaneetkaan erästä etanarunoa. Katselimme siis aamiaispöydästä oven kautta terassilla kulkevaa talollista etanaa ja ihmettelimme, että se oli niinkin nopea (sen kai piti paeta auringonpaisteesta varjoon...).

    VastaaPoista
  5. Sunnuntaipäivän kunniaksi saatte oman suomal. kansanrunonne Pikku Pegasoksesta:

    Sira: Pian tulette taas Suomeen ja saatte nauttia saunomisesta:
    Sira meni saunaan,
    pani laukun naulaan.
    Sira tuli saunasta,
    otti laukun naulasta:)

    Allu: Tai olisikohan paras pysyä Saksassa?
    Menin Saksaan,
    sain saappaat.
    Tulin Ruotsiin,
    sain rukkaset.
    Tulin Suomeen, sain sukat.
    Pesin, paikkasin,
    panin aidalle kuivamaan.
    Varas vei!

    Susadim: Sinulla olikin täällä jo oma runo:). Tuon runon vieressä oli niin hauska kuvakin (sinusta pienenä?)

    kato nyt tätäkin:
    Ensi luokan etana,
    toisen luokan tolvana,
    kolmannen luokan kolipää,
    neljännen luokan nero,
    viidennen luokan viisas.

    VastaaPoista
  6. Ihana postaus. Ensinnäkin siksi, että Pikkuseikkoja on ihan mahtava kirja. Toisekseen siksi, että Pikku Pegasoskin on aivan upea teos. Kolmanneksi siksi, että sävähdin, kun mainitsit Lauri Viidan, sillä luen parhaillaan Aila Meriluodon hänestä kirjoittamaa elämäkertaa ja olen menossa Viidan mielen järkkymisen intensiivisessä vaiheessa. Neljänneksi sain taas muistutuksen hankkia itselleni tuo Muumimamman keittokirja. Ja viidenneksi on ihana nähdä ja kuulla yhdessä lukevista lapsenlapsista ja isovanhemmista. <3

    VastaaPoista
  7. Karoliina: Olen myös lukenut tuon elämänkerran. Aila Meriluoto kertoi hänestä oikeastaan ilman katkeruutta, mikä oli hieno asia, sillä raskasta hänellä on täytynyt olla.
    Sinäkin saat oman runosi, tai osan Viidan Unikuusta:
    Unitaivas. Unimaa.
    Unituuli samoaa.
    Univuori. Unipuu
    kumartuu.
    Unisorsa sukeltaa.
    Kaikki riippuu, värehtii:
    Kukunor uneksii:
    koko Luojan luomakunta
    unen unta -
    ihminen,
    ymmärrätkö sen.

    VastaaPoista
  8. Juu, taisin olla niin kuvan kuin runonkin kaltainen kakara :)

    VastaaPoista
  9. Kiva postaus! Saanko minäkin runon? T. J

    VastaaPoista
  10. Vielä yksi juttu, joka on pitkään pitänyt sanoa, mutta kirjoitankin sen nyt tänne, kun se liittyy vähän tuohon aiheeseen: Niin harmittaa kun en hankkinut Australiasta Shaun Tan'in The Arrival -kirjaa. Selasin sitä ja ihailin kirjakaupassa vain. T. J

    VastaaPoista
  11. Hei J.: Saat sitten joskus kertoa, kuka tulee mieleen tästä Kaija Pakkasen runosta:

    Lurpin larpin luppakorva,
    luppakorva, loppakorva
    lirpun lerpun lepsuttaa,
    tiellä mennä lupsuttaa,
    hännällänsä lopsuttaa,
    kielellänsä lipsuttaa:))

    VastaaPoista
  12. J.: Ei auta muu kuin uudelleen matkalle ja haet sen kirjan !

    VastaaPoista