ja aurinko jo lämmittää ihanasti nenänpäätä ja poskia. Ei voi tuntea kuin iloa!
Ilo on kuin auringonsäde pilvien raosta
monien harmaiden päivien jälkeen,
ilo on kuin räystäsvesien laulu
talvipakkasten jälkeen,
ilo on kuin muuttolinnun hullaantunut
lento
tulvaniittyjen yllä,
ilo on kuin tuulen leikki
hiirenkorvakoivikossa,
ilo on kuin ystävän askelet porraspuulla
pitkän ikävän jälkeen,
Ehjä, kirkas, puhdas ilo.
Odottamatta ja ilman aihetta!
Mistä on tämä lahja
kun olin jo ehtinyt unohtaa
että se on olemassa?
Jaksan taas taivaltaa
velvollisuuksien takkuisessa viidakossa
tämän lahjan kanssa.
Pitkään. Kevyemmin.
Maaria Leinonen
Niin, kyllä kevät vaan pääsee yllättämään joka vuosi. Pakkasin taas tänään kamppeeni eli kirjan, lehden, kameran, suklaakeksin, tällä kertaa ei kudinta ja puhelimen:( prismasta varta vasten tähän tarkoitukseen ostettuun koriin ja istuin auringon lämmöstä nauttien, kunnes aloin palella! Siispä töihin.
Olen jo kauan katsellut kirsikkapuuta "sillä silmällä" ja nyt kun lumipeite puutarhassa on jo huomattavasti ohentunut, päätin lapioida polun puun luokse ja sain vihdoinkin muutaman oksan itseäni ilahduttamaan.
No niin on meilläkin nyt kevät, kun lämpötila laski puoleen eli nyt vain +12C.
VastaaPoistaAi, joko se kesä meni:)
VastaaPoistaVoin vain kuvitella kuinka ilo valtasi mielesi - sen näkee noista kuvista ja sen kertoo tuo runo. Iloitse eteenpäin vain keväästä. Minäkin laitoin eilen kirsikan- ja koivunoksia maljakkoon.
VastaaPoistaSira: Oi kun kiva, jos pystyin kuvilla ja tekstillä välittämään riemun kevään tulemisesta
VastaaPoistaJust viikonloppuna sain lenkkeillä kirsikankukkasateessa (no, yhdessä mutkassa tuulenpuuska lennätteli terälehtiä...). Nyt on pilvistä ja viileää, mutta varsin vihreää. On se vain ihanaa, kun saa seurata kevään edistymistä.
VastaaPoistakato nyt tätäkin: Kuulostaa niin ihanalta: kirsikankukkasateessa. Siitä me saadaankin nauttia vasta kesällä.
VastaaPoista