- Hesarin Kuukausiliitteen ristikko on sen verran haasteellinen, että sen parissa voi rentoutua iltapäiväkahvin ääressä ainakin muutaman päivän ajan.
- Kuntsin modernin taiteen museo sijaitsee entisessä Tullipakkahuoneessa. Lapsena käytiin ihmettelemässä, kun Ruotsin matkailijat tulivat noista ovista kantamuksineen.
Nyt kävimme ihmettelemässä tuossa rakennuksessa Marita Liulian todella mielenkiintoista näyttelyä
"Choosing my religion".
- Pojalle vietiin syntymäpäivälahja, akkupora:),vain ovelle. Poika kun on tietokonealalla, askartelin onnittelukortin, joka sopi hänen imagoonsa.
- Loppuviikolla nähtiin taas pikkupoikia, joista ei siis saa otettua muita kuin näitä autoleikkikuvia. Jos eivät istu paikallaan leikkimässä, niin juostaan ja kontataan sellaista vauhtia, ettei kuvan otosta tule mitään.
- Tuossa Kuntsin taidemuseon vieressä on vanha kaunis kioski. Siellä pysähdyttiin ennen vanhaan kävelyretkellä nauttimaan virvokkeista ja raikkaasta merituulesta. Tuo yli sata vuotta vanha rakennus on remontoitu entiselleen. Saa nähdä, milloin seinät on töhritty uudestaan, "taiteilijoita" kun näyttää riittävän Kuntsin ulkopuolellakin.
- "Maalaus" jota saimme ihailla olohuoneemme ikkunasta sunnuntaina illan suussa, oli taide-elämys vailla vertaa. Sitä ei Canon Ixus pokkarini valitettavasti pysty välittämään muille.
Aikamoisia automiehiä ;-)
VastaaPoistaMeidän automiehestä tuli Playmobil-mies (ja autot jäivät kokonaan), ja nykyään se on Lego-mies (ja Playmobilit jäivät kokonaan). Mitään hylätyistä leluista ei saa lahjoittaa eteenpäin, mutta ehkä sekin aika koittaa joskus ;-)
Kiva viikkokatsaus ja mikä taivas taas.
VastaaPoistakato nyt tätäkin: Nuo autothan ovat meidän pojan vanhoja. Mitään ei ole saanut heittää pois ja nythän sitten on hänen omilla pojillaan paljon iloa niistä. (Legot odottavat vuoroaan komerossa)
VastaaPoistaAllu: Luonto on tosiaan tarjonnut aikamoisia taide-elämyksiä kuluneen talven aikana.
kiva postaus!
VastaaPoistaKivan postauksen teit. Ja mitä noista autoista, niitä on meilläkin laatikossa, vaikka meillä oli vain tyttö. On muitakin säästetty; pelejä, kirjoja, pehmoleluja yms. ja kaikki on täällä meillä. Kokonainen huone täynnä odottamassa,kun ei niitä saa poiskaan heittää.
VastaaPoistaVanhojen lelujen joukosta voi löytää vaikka mitä. Pesin vanhoja legojamme ja kun läväytin laatikon nurin kylppärissä, niin sieltähän pöllähti mukana myös 20 vuotta sitten kuolleen koiramme karvoja. Itku ja ikävä tuli!
VastaaPoistaTuntuu kyllä, ettei nykyään tavaralla ole niin paljon merkitystä...kun uutta saa aina...Sinun ja minunkin sukupolville leluilla oli suurempi merkitys ja niistä pidettiin paremmin huoltakin.
(Rönsyili vähän ohi, mutta haitanneeko tuo mittään).
sansku:) Kiitos!
VastaaPoistaSira: Sama on siellä meininki! Eipä tarvitse sitten ostaa kalliita retroleluja ja muita tavaroita, kun on omasta takaa.
Susadim: Voi mitä tunteita herättävätkään täälläkin nuo vastaan tulevat koirankarvat, nehän ovat melkein kuin aarteita ja aina tulee sama ikävä tuota Arthur-ystäväämme. Sama koskee pientä tummahkoa läikkää keittiön seinällä, se on muisto ensimmäisestä koirastamme. Siinä Osku istua nökötti tyytyväisenä meitä seuraten.
Niin — kirpputorille tai roskikseen vaan kaikki! Sehän on päivän sana.
Mukava postaus :)
VastaaPoistaIhania nämä automiehet.
Meilläkin on tallessa iso läjä 80-luvun leikkiautoja.
Nurkkalintu: On niin hauska katsoa, kun joka kerta toistuu sama asia: kaikki nuo monet kymmenet autot otetaan vuorollaan korista, tutkitaan ja todetaan onko kuorma-, kilpa- tai joku muu auto.
VastaaPoistaHyvä, että on sielläkin "vanhojen autojen markkinat".