Miten sen nyt sanoisin?

Jotenkin tästä blogistani on tullut enemmän ja enemmän kuvablogi. Tekstiä ei ole muuta kuin siteeksi.Ovatko sanat hukassa? Olisiko tehtävä kuten nuori ja jo nyt menestynyt monitaitoinen saksalainen kirjailija Helena Hegemann — lainaan tekstiä teidän muiden blogeista ja niitän suosiota  Luovan puuhastelun loistavalla sisällöllä.
Ehkä on parempi kuitenkin jatkaa kirjallisuuden lukemista ja  pitää huolta, että eivät sanat "unohdu", eivät kotimaiset sen enempää kuin englantilaisetkaan.

 Eräässä blogissa muistutettiin hiljattain tästä kirjasta  [linkki] ja nyt se on pian lukuvuorossa.

 Filosofiasta on aina hyötyä. Tämäkin pitää lukea loppuun. Tykkään kovasti!

 

  Tässä  kiinnitti huomiota ensin tuo kansi, mutta kun luin myös takakannen tekstin, luulen, että tulen pitämään kirjan sisällöstäkin.

" Nuoruuden seikkailut Italiassa tuoksuvat basilikalta ja tomaateilta ja jännitykseltä. En koskaan ole ymmärtänyt, miksi ruoasta pitäisi kertoa vain keittokirjoissa" sanoo tämä mainion keittokirjankin [linkki]  kirjoittaja Vivi-Ann Sjögren"
Nuo Mustaa kahvia, keksinmuruja 60-luvun muistot vievät ajatukset kirjaan, jonka haluaisin lukea uudestaan, mutta se on ihmeellisesti kadonnut pokkarihyllystäni (kyllä se siellä jonkun toisen kirjan takana varmaan piileksii). Siitähän on tehty tuo kuuluisa samanniminen filmi,

mutta kirjan minä haluaisin lukea.

Pitää kai jatkaa etsimistä, ehkä tämä musiikki houkuttelee kirjan esille.