Lämmin syksy ei päättynytkään

vaan luvassa on edelleen normaalia lämpimämpiä päiviä. Viime yönä oli kuitenkin viisi miinusastetta ja aamulla oli luonto pukeutunut kauniiseen huurrevaippaan. Tuli kiire raikkaaseen luontoon ennen kuin  aurinko sulattaisi kaiken pois.

-----------

Polku on kuurainen, ruoho on taipunut,

tuuli tuo lehdet kuin huokauksen (metsä)

ja vie ne pois.

Lintuja ei ole. Parvittain ne ovat  humisseet ylitse

ja muuttaneet tuuheihin laaksoihin.

Viimeiset haukat, kevyet, mustat

lentävät läheltä maata ja katoavat

metsän syvennykseen,

palaamatta.

Eeva Liisa Manner/ Niin vaihtuvat vuodenajat

Vahinko kun en ottanut kameraa mukaani, kännykällä otetussa kuvassa eivät näy sadat ihanat, kirkkaat "lasihelmet" ojanvierustan heinikossa eikä sillä saa kuuluviin kuusenneulasten helinääkään!

Ilma kilahtelee kuin lasikello,

helisee puitten huurreneulaset.

Hyytyneen teräsvillan lailla

kaartuu tie sinisten varjojen alla.

-----------

-Katri Vala-

❆ ❆ ❆ ❆ ❆ 

Koulupäivä on takana ja mielessä pyörivät jo tulevat Halloween-juhlat ystävien kanssa, mutta kysytään nyt kuitenkin ensiksi

MITÄ SINÄ OPIT?

Lintu oppii liitämään.

Pilviin asti kiitämään,

laulujansa lirkuttamaan,

sirkuttamaan, sirkuttamaan.

Mistä kissa opin ottaa?

Ajaa takaa suurta rottaa.

Mitä kala opiskelee?

Aallon alla uiskentelee.

Entä sinä? Mitä opit? 

Mitä tiedon jyvää nopit?

Opit kouluun kulkemaan,

ovet perään sulkemaan,

vaatteet ylle pukemaan,

kirjoittamaan, lukemaan.

Niin kuin lintu laulamaan,

niin kuin kissa juoksemaan,

niin kuin kala uimaan,

tiedon jyvät puimaan. 

-Tanskal. kansanruno/suomennos Kirsi Kunnas- 

Lämmin syksy päättyy punaposkiomenoihin ja nostalgiaan

Perunat on nostettu, saarnet kellastuvat.

Auringonkukan siemenet ovat kypsiä, antonovkan alta

tulee mätänevien omenoiden tuoksu

töitä

on aina enemmän kuin päiviä ja jotain

jää aina keräämättä, siivoamatta, lopettamatta.

Kasvimaa täytyy kääntää, aita korjata

sitten voi mennä, taivas jää paksuun pilveen;

pian lehdet ovat pudonneet, pian

asioiden olemuksen näkee taas selvemmin:

rauduskoivun paljaat oksat huojumassa

harmaata hämärtyvää taivasta vasten.

-Jaan Kaplinski-

Tässä ei tuon runon Antnovka, vaan aromikas, makea Åkerö,

josta saimme mukavan sadon. Kokeilen, sopiiko laji marinoitavaksi ohjeen mukaan, jonka löysin Kotivinkistä [klik]. Liemi ei ole tässä kirkas, koska käytin tavallisen sokerin sijasta raakaruokosokeria.

Ja sitä nostalgiaa –  kesäpaikan kuistinpöydällä ruostunut maitohinkki, mustunut kahvipannu, puinen sihti

ja pihalla ikivanha aitta voisivat kertoa paljon entisajan elämästä. Tai eivät vain voisi, sillä kertovathan ne jo nytkin.

Suuri osa muuttolinnuista on  lähtenyt muualle, mutta täällä talvehtivat käyvät jo kurkkimassa tutuilla talvisilla ruokintapaikoillaan, olisiko tarjoilu jo alkanut. Ei nyt vielä sentään!

Pikkuapulaisilla riittää töitä,

kuten myös minulla. Kuinkahan monta ikkunanruutua olen pessyt tämän  apulaisen kanssa!

Meillä kävi vieras, joka on juuri saanut  keliakia-diagnosin, niinpä kokeilin tehdä myös hänelle sopivia banaanilettuja iltapäiväkahvin kera tarjottavaksi. Hyviä olivat ja tuo Sia-jäätelö oli sitten piste iin päälle.

Banaaniletut

300 gr banaania

suolaa

2 rkl sokeria

3 dl vettä

2 dl riisijauhoja

0,5 tl leivinjauhetta 

Soseuta banaanit, lisää muut ainekset

Anna turvota puoli tuntia ennen paistamista.