Kesälläkin puuhaillaan

 9vee saapui muutamaksi päiväksi meille lomaa viettämään. Mukana oli iso Ikean kassi täynnä materiaalia puuhailuja varten, joita hän oli meillekin suunnitellut:-)

Yksi suunnitelmista oli saippuan valmistaminen. Puutarhasta oli valittava tuoksuvia kukkia sitä varten. Mielestäni laventeli oli juuri sopiva.

Tässä tulos!

Kukkia tarvittiin minunkin projektiini. Ostin museokaupasta nostalgisen pienen kasviprässin ja nyt keräsimme kauniita orvokkeja ja kaunokaisia kuivattaviksi. Niillä saamme sitten koristella  vaikkapa kortteja. 

Peltirasiasta löytyi kaikki tarpeellinen. Tämä oli hauskaa, mutta voi niitä kouluaikojen kesiä, jolloin oli pakko kerätä suuret määrät kasveja, oli opeteltava niiden nimet, suomalaiset ja latinalaiset, sekä tiedettävä mihin kasvikuntaan kuuluivat ym. ym. Kun kaikki oli kerätty, oli tentin aika eikä ainoatakaan virhettä  saanut tehdä. Oli meillä vaativa koulu!

Vaativa on kyllä tämä tyttökin:-)  Hyvä kun ovesta sisään astui, alkoi tuttu "virsi" : ja pian pelataan Monopolya! Sehän on peli, joka tuntuu jatkuvan loputtomiin. Onneksi tämä 9vee on aika taitava, hän ostelee katuja, taloja ja hotelleja, minulta taas rahat hupenevat melko nopeassa tahdissa ja niin kävi nytkin. Seuraavana aamuna, kun jatkoimme peliä, olin pian puilla paljailla.

Komeroiden kätköistä löysin Brion kangaspuut, joilla alkaa olla jo antiikkiarvoa! Toivottavasti meidän tyttö ei nyt loukkaannu, mutta hän nuo sai  joskus 70-80-luvulla. Näiden kanssa taistelin nyt hikipäissäni  pari päivää ja sainkin loimet luotua, kun netistä (tietenkin) löytyi selkeä ohje [klik]. Näin pääsi 9vee kutomaan.

Toiselle  tytölle ostettiin tietenkin myös omat kangaspuut, hiukan eri malliset. Kuten näkyy, loimet ovat vielä luomatta ja ihmettelen, miten olen joskus osannut sen tehdä. Muistan, että tytöt kutoivat näillä montakin mattoa ja mitä kaikkea. Pitää tutkia, toimisiko tuo edellinen ohje tähänkin, tai pitääkö kysyä, jos vaikka mestarikutoja Maliz neuvoisi :-)

Vauhdikasta menoa

Ihmisiä, jotka paahtavat täysillä ja joilla on sisäinen hehku päällä,

on paljon. Harmi, että he ovat valtaosin alle 7-vuotiaita.

-Esa Saarinen-

Noinhan se on. Tai oikeastaan voisi tuohon  lisätä pari vuotta lisää, ainakin näiden meidän lastenlasten touhuja kun seuraa. Vauhdikasta ja innokasta menoa riittää kaikilla neljällä lapsella, kolmen ja yhdeksän ikävuoden välillä.

Aika ei ole tullut meille pitkäksi nyt kesälomien aikaan, kun pojanpojat ovat olleet seuranamme muutamia päiviä. Luonnosta pitäviä ja eläinrakkaita ovat molemmat, joten päätimme eräänä päivänä viedä heidät Merenkurkun luontokeskukseen Terranovaan, Pohjanmaan museoon.

Ystävällisen näköinen hylje ihastutti poikia ja sai muutaman taputuksen päälaelleen.

Kun kaikki eläimet oli katsastettu, lähtivät pojat kiireen vilkkaa katsomaan, mitä muuta museosta löytyisi. Siinä meillä olikin työ, kun oli pysyttävä kahden innokkaan museovieraan kannoilla. 

Katseltavaa, ihmeteltävää ja kysyttävää riitti ja sitten taas eteen päin, toinen poika yhtäälle, toinen toisaalle.

Vanhat talonpoikaiskalusteet ovat minun mieleeni. Muistan, kun kuvaamataidon opettajamme toi meidät tänne eräänkin kerran piirtämään äitienpäiväkorttia, johon otimme mallia näiden huonekalujen kukkakuvioista. Tutulta nuo kaappien ovet näyttivätkin.

Jos lapsille riitti mielenkiitoista katseltavaa, oli sitä meille vanhemmillekin riittämiin. On vain tultava pian uudelleen, ilman näitä "täysillä paahtavia" naperoita:-)

Mutta nyt takaisin autoon, jossa on reppu ja repussa  leipää,

jota pojat olivat ottaneet kotoaan mukaan, koska halusivat mennä läheiselle lammelle sorsia syöttämään.

Kalalokit olivat turhan innokkaita, mutta kyllä sorsatkin osansa saivat, samoin neljä pienen pientä poikasta.

Vielä takaisin museoon. Ihastuin, kun näin siellä vanhan kahvila-leipomon kalustuksen melkein kokonaisuudessaan. Kaupungin parhaat leivokset löytyivät menneinä vuosikymmeninä näiltä hyllyiltä, jos ei sitten sattunut tulemaan liian myöhään, jolloin kaikki oli jo myyty loppuun – ja  se saattoi olla jopa heti puolenpäivän jälkeen.

Niin kävi näille suklaamuffinsseille, joita pojat tässä koristelevat – nekin loppuivat ennen aikojaan:-)