Vappuajelulla

ja muuallakin.  Olivatko lumiset Alpit määränpäämme?

 Ei sentään, pilvethän tuolla edessämme häämöttävät,

kun takana on vuoden ensimmäinen matka kesämökillemme. Villapusero oli aivan liian lämmin aurinkoisella seinänvierustalla,

mutta valkovuokkoja ei lämpö haitannut, päinvastoin!

Vaikka ammentaisit merestä,

saisit kuitenkin 

vain sen verran

kuin ruukkuusi mahtuu.

(Hindustanilainen sananlasku)

Näiden merellisten maisemien katselusta en saa koskaan kyllikseni, mutta yritän nyt nauttia niistä vain ruukullisen kerrallaan, kohtuudella, etten vahingossa lakkaisi näkemästä niiden kauneutta.

Kauniita nämäkin! Ehkä jopa 200 vuottakin vanhoilla venevajoilla täällä rannassa olisi paljon kerrottavaa. Siinä ne ovat katselleet, kun veneet lasketaan keväisin vesille, ihmetelleet mökkiläisten kesäistä hyörinää eikä talvisinkaan aivan hiljaista ole – aina tuolla jäällä silloinkin joku innokas  näkyy  suksineen tai lumessa tarpoen.

Toivotaan, että huominen vappupäivä olisi yhtä kaunis kuin tämä aurinkoinen vapunaatto.

No johan on sinistä!

Tänään ajaessamme kaupunkiin totesin ties kuinka monta kertaa vieressä istuvalle kaverilleni  kuinka  kauniin sininen taivas olikaan! 

Kotiin palattuamme saivat kukkapenkin sinivuokot  osakseen saman ihailuni,

joten jatketaan siis samalla värillä. Sini-valkoruutuiselle pöytäliinalle olen kattanut  kalakeiton seuraksi itse leipomaani näkkileipää ja saaristolaislimppua. Kevätsipulivarret eivät kuvassa näy, mutta niitä saimme taas talven jälkeen hakea omasta maasta, se onkin  aina varma kevään merkki.
Sinistä pilkahtaa myös leivän alta vadista, joka kuuluu aivan ensimmäisiin keramiikkatöihini. Niillä on siis jo antiikkiarvoa:) Kumma muuten, kuinka nuo vanhat työt alkavat miellyttää itseä enemmän ja enemmän. Kriittisyys näköjään häviää ajan myötä.

Tämä oli rapeaa ja niin hyvää ja niin terveellistä!

Juusto-kaalipataakin tein eräänä päivänä ja tietenkin tässä "sini-valkoruutuisella" pöydälläni, sillä samalla saan seurailla eläintarhamme touhuja tuossa ikkunan alla. Fasaanit, oravat, punatulkut, peipposet, keltasirkut ja mitkä kaikki kun pitävät tätä pihaamme omanaan. Tai taisivat ne, tai niiden esivanhemmat oleskella näillä seuduilla jo ennen meitä – mitäs me tänne tulimme taloa rakentamaan ja niiden rauhaa rikkomaan!

Helppoa ja herkullista kotiruokaa. Olkaa hyvä!

Stressi pois!

Pienessä Linus Mundyn Ota rennosti kirjasessani on monta hienoa ajatusta, joista kerran poimin tällaisen [klik]. Tänä aurinkoisena aamuna,  kun lähdimme lenkille muistui mieleeni neuvo, jonka luin hiljattain juuri tästä,  parhaalta lapsuudenystävältä saamastani kirjasta. Voi olla, että olen siteerannut tätä  aikaisemminkin, mutta  eipä haittaa!

 Lähde kävelylle, mutta älä mene minnekään. 

Jos lähdet kävelylle päästäksesi johonkin tiettyyn määränpäähän, 

menetät ilon, joka syntyy siitä, että "vain" kävelet.

Siis pois alta risut ja männynkävyt

ja kulkekaamme vapaasti kuin nuo pilvenhattarat!

Luonto on vielä melko väritön, joten tämä korvia tuulelta suojaava hiuspantani sulautuu ympäristöön kuin nakutettu.

Leskenlehdet sen sijaan oikein nauttivat saadessaan erottua massasta,

vaikka pääsivät mustikanvarvutkin ihailun kohteeksi. Viime viikolla poimin niitä metsäpolulta

ja toin keittiön pöydälle pieneen kermanekkaan. Siinä ne alkoivatkin kukkia muutamassa päivässä. 

Ja nyt takaisin kirjan opetuksiin: 

Palaa ajatuksissasi johonkin menneisyytesi onnelliseen,

rauhalliseen hetkeen. Jää sinne tuokioksi – 

eletyt elämykset rikkaudessaan jättävät muistoksi vivahteita

ja tuntoja, joista voit nauttia lopun ikääsi.

Nämä maisemat tuovat mieleen juuri tuollaisia onnen hetkiä, tästä lähdimme lapsuudessani veneellä saareen, mökillemme.

ja mikä paratiisi se olikaan ♡

Olihan meilläkin

pääsiäinen, vaikka se ei blogissani ole näkynytkään. Miten se sitten näkyi täällä kotona?

 Narsissit ovat viihtyneet ulkona jo pitkän aikaa

ja sisällä vain oman aikansa eli reilun viikon.

 Onko pääsiäistä ilman pajunkissoja? Ei!

 Onko pääsiäistä ilman (saksalaisia) suklaatipuja tai -pupuja? Ei, sillä........

......... pääsiäiseen kuuluu herkuttelu ja  pajunkissatkin voivat olla tällaisia suussasulavia suklaisia. Herkullinen juustokakku kruunasi yhtä herkullisen pääsiäisaterian, kun olimme tervehtimässä pikkutrulleja, 7 ja 5vee,  jotka ylpeänä esittelivät karkkisaalistaan. Täällähän pääsiäisnoidat, -puput, -kissat ja kaikenlaiset muut versiot entisajan pääsiäistrulleista  kulkevat pääsiäislauantaina. 

 Vihreät koivunoksat ja vihreä pääsiäisruoho tuovat aina mukanaan iloisen viestin kesän lähestymisestä.